Globalisaatio-tilaisuus

Lyhyet kuulumiset tämäniltaisesta pääkirjaston glogalisaatio-keskustelutilaisuudesta - arranged by KODE ja KTY.
Kirjaston pääkirjastossa visiteerasi yhteensä vajaat 16 henkilöä. Enemmänkin olisi mahtunut ja välillä jopa salin perällä sijainneet voisilmäpullat meinasivat varastaa tyystin huomion puhujilta.. -Tämä on siis ironiaa.
Itse sain niin Lauri Holapan, Paavali Kukkosen kuin Irma Peiposenkin alustuksista paljon uutta ja ajatuksia herättävää tietoa. Häpeää tunnen ainoastaan niitä henkilöiden puolesta, jotka eivät saaneet itsestään irti tulla kuulemaan tietoa tästä kovin mielenkiintoisesta ja jokaista koskettavasta aiheesta.
Globalisaatio ei vain ole, se on luotu, ja siihen, erityisesti uusliberalistiseen taloushegemoniaan, voidaan vaikuttaa.
-K

Vaihtuvuutta liittoon ja uusia haasteita henkilökohtaisella saralla

Viikonloppu oli kokouksien täytteistä - harmi, etten päässyt kaikkialle paikalle.
Tärkein tai ehkä näkyvin oli SONK:n - sosialidemokraattisiin arvoihin pohjautuvan opiskelijajärjestön liittokokous, jossa meillä kuopiolaisilla oli paikalla upea viiden hengen porukka. SONK:iin valittiin viikonlopun aikana mm. johto vuodelle 2007 - onnittelut erityisesti uudelle puheenjohtajalle Mikko Koskiselle.
Myös kuopiolaisen osaston asemaa vahvistettiin saamalla hallituksen 1. varapaikan sijaan nyt jo varsinaisen hallituksen jäsenen paikka. Ensi liittarissa voinemme valita sinne sijaamme jonkun toisen aktiivisen kuopiolaisen toverin :). **vink vink. Ihastuttavinta oli kuitenkin nähdä tovereiden verkostoitumista. Uskon siihen, että uusia työryhmiä tullaan perustamaan liittokokouksen annin seurauksena ainakin joitakin. Ja kuten sanotaan laatu ratkaisee, ei määrä.

Lauantaina liittokokoustaan piti myös Savon Seta - eli seksuaalinen tasavertaisuus ry. Sattuneesta syystä olin muualla kuin Kuopiossa, mutta jäsenistöllä oli luottamusta ja rohkeutta ottaa neiti Oksman mukaan yhdistyksen hallitukseen. Puhelinlinjat ovat valinnan jälkeen käyneet kuumina ja toivon, että hallituksen sisälle muodostuu hyvä yhteistyöhenki.

Sunnuntain vietin - muut ystävät jatkoivat Paasitornissa kokoustamistaan- tien toisella puolella PAMin tiloissa, kun Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön valtuuskunta ja hallitus kokoontuivat yhteen sääntömäräiseen kokoukseensa tulevista asioista keskustelemaan ja päättämään. Tilaisuus oli miellyttävä ja nuoriso oli hyvin edustettuna. Uskon, että hallitus sai valtuuskunnan kanssa ideointituokiosta eväitä strategiatyöhönsä. Mm. heikoista signaaleista ja niiden tunnistamisesta käytiin vilkas keskustelu. Signaaleiden tunnistaminen on fasilitaattori, kehy-asiantuntija Ville Luukkasen mukaan tärkeää mm. toiminnan "asiakaslähtöisyyden" - tässä tapauksessa lahjoittajien, sidosryhmien kuten sisarjärjestöoiden ja jopa koko yhteiskunnan kannalta. Todettiin, että järjestön tunnettuutta ja sanoman selkeyttä tulee parantaa. Pohdimme myös, miten saisimme sellaisen ajattelun kitkettyä, ettei voi lahjoittaa, kun on omat asiatkin niin huonosti. Muiden maiden/kansojen köyhyydestä ei haluta edes kuulla. Narina kuulostaa tiettyjen tahojen suusta hassulta, onhan olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vähävaraisemmat ihmiset lahjoittavat säännöllisemmin tai enemmän kuin varakkaat ihmiset. Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.
Paha yleistää mutta niin kauan, kuin tutkimukset puhuvat puolestaan, seison sanojeni takana.

Merihätä

Minäkin otan kantaa Tallink-johdon öykkäröintiin. Asiasta uutisoitiin jo viime viikolla, mutta tämän viikon Apu-lehden (17.11.2006) pääkirjoitus pystyi tuomaan asiaan vielä uuden näkökulman. Johdon öykkäämisen taustalla painaa laajemmat motiivit kuin lyhytnäköinen sikailu ja hetkellinen työntekijöiden pompottaminen - työntekijät nimittäin uhattiin vaihtaa halvempiin. Uhka on todellinen ja näin on jo eräissä Itämeren maissa, mm. ruotsalaisissa varustamoissa, tehty. Viesti tuli Silja Symponyn henkilökunnalle selville harvinaisen selkeällä tavalla: Kun johtajien tahtoon ei alistuttu, sai baarimikko turpaansa.

Jokaisen tulee saada ihmisarvoinen palkka ja ihmisarvoinen kohtelu tekemästään työstä. Palkalla tulee voida elää, eikä työntekijöille tule haistatella. Uskon, että tähän asiaan SDP:kin tulee seuraavalla eduskuntavaalikaudellaan puuttumaan. Talouskasvu ei saa syödä palkkoja. Inhimilliset arvot on nostettava taloudellisia arvoja korkeammalle.

Seurakuntavaalien tulos

KODE:n kokouksesta kotiin saavuttuani olen istunut koneen äärellä ja seurannut aktiivisesti seurakuntavaalien tuloksien kehittymistä. Nyt alkaa näyttämään siltä, etten ole valittujen luottamushenkilöiden joukossa, mutta haluan kiittää kaikkia minua tukeneita ja niitä, jotka muistivat äänestää.. ;)
Kurkku tuntuu kipeältä ja väsyttää. On aika mennä nukkumaan.

Täydennys tiistaina 14.11. kello 18.43:
Sain seurakunnasta pyydettyäni selville oman äänisaaliini. Seurakuntaneuvoston vaaleissa 33 ääntä ja yhteisen kirkkovaltuuston vaalissa 35 ääntä. Valtuustossa olisi kuulemma mennyt läpi 44 äänellä.
Luin aamulla lehdestä, että ääniä (SS 14.11.) oli hylätty runsaat 600 eli 10 prosenttia kaikista annetuista äänistä, voitteko kuvitella..!
Pistää vaan miettimään, että äänierojen ollessa läpimenijöillä pieniä, että olisiko tulos ollut toisenlainen, jos kaikki äänet olisivat osuneet oikeisiin osoitteisiin. Jäämme arvailemaan.

Vaaleista vaaleihin - välitilinpäätös

10.11.2006
Olen jumissa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Istun vapaana perjantai-iltana kotona pitkään pitkään aikaan ja mitä teen: Kökötän tietokoneella ja siivoan sähköpostiluukkuani. Lukiessani parin vuoden takaisia meilejä oivalsin, kuinka paljon olen tehnyt työtä nuorten ehdokkaiden ja sos.dem. liikkeen eteen saamatta oikeastaan kiitosta siitä. Arto on ollut ainoa, jonka viesteistä kuultaa selkeä kiitos ja tuki.

Huomasin viesteistä, että paljon aikaa vei mm. syksyn 2004 aikana tehdyn kuopiolaisten nuorten vaalimainoksen kasaaminen ja nuorten yhteisen vaalityön koordinointi. Huomasin, että myös Niko oli tuolloin s-postilistoilla aktiivinen. Myös aktiivinen Vesa on sittemmin jäänyt yhteydenpidossaan vähemmälle. Nyt jälkikäteen, kaikesta huolimatta tuntuu, että ko. aika oli hyvää aikaa ja että yhteistyö nuorten ehdokkaiden välillä oli melko onnistunutta, vaikka ei se silloin aina siltä tuntunutkaan. Silloin ei ollut mitään aiempaa vertailupohjaa, kuten nyt on. Oli kiva kuitenkin lukea vanhoista meileistä silloin vallinnutta aktiivista keskustelua.

Vuonna 2008 ne seuraavat kunnallisvaalit jo ovatkin. Toivottavasti saamme silloin yhtä suuren nuorisojoukon lähtemään ehdolle kuin vuonna 2004, ja toivottavasti nuoret ehdokkaat pystyvät saamaan aiempaa laajempia omia tukijoukkoja työhön mukaan. Vuonna 2004 työ oli käsittääkseni useimmilla ehdokkailla nuorten oman henkilökohtaisen panoksen varassa. Pienistäkin teoista, kuten flyereiden jaosta on yksittäiselle ehdokkaalle suuri apu.

P.S. SDP:llä on Pohjois-Savossa kaksi alle 30-vuotiasta hyvää ehdokasta maalisvaaleissa Arkadianmäelle: Paavali Kukkonen ja Niko Korte. Kun omaatte sosialidemokraattisen arvomaailman, lähtekää mukaan heidän vaalityöhönsä. Yksilön
pienilläkin panostuksilla saadaan aikaiseksi iso jälki.

Tradenomin tutkinnosta

Hei,
ajattelin, että voisin kerrankin kirjoittaa jopa jotakin hyödyllistä, nimittäin tradenomin tutkinnosta.
Vaikka edellinen kirjoitukseni saattaakin antaa ymmärtää, en ole vielä kemuista huolimatta valmistunut tradenomiksi - tammi-helmikuussa toivottavasti sitten.
Kyseessä on ammattikorkeakoulussa suoritettava liiketalouden alempi korkeakoulututkinto, joka on laajuudeltaan 210 opintopistettä (vastaa entisissä opintoviikoissa 140 ov:ta). Aikaa tämän oppimäärän suorittamiseen kuuluisi kulua 3,5 vuotta. Tutkinto on maisterin tai kandin tutkintoa käytäntöpainotteisempi, ja koulutus on usein sidottua työelämän kehittämistarpeisiin. Tästä kielii se, että tutkintoon kuluu pakollisena ainakin yksi työharjoittelu. Eri ammattikorkeakoulujen välillä harjoitteluiden lukumäärä, suoritusajankohta ja pituus saattavat vaihdella, mutta nyrkkisääntönä voitaneet pitää, että työssöoppimista tapahtuu vähintään neljä kuukautta, ja että yleensä se suoritetaan, kun opintoja on enemmän kasassa.

Nykyään myös tradenomintutkinnot ovat yhä erikoistuneempia. Olen törmännyt ainakin viestintään opintoihinsa painottaneita tradenomiopiskelijoita sekä turvallisuusalan tradenomin. Sitten on olemassa edelleen näitä perinteisempiin aloihin painottuneita suuntautumisvaihtoehtoja kuten yrittäjyys, henkilöstöjohtaminen, markkinointi, rahoitus, taloushallinto ja terveys&talous.

Sanotaan, että tradenomeja koulutetaan liikaa, mutta uskon sisäänottomääriä pienennettävän viimeistään sitä mukaa, kuin ikäluokatkin pienenevät. Luulisi myös, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle myös tradenomeista on apua työvoimapulan helpottamiseksi. Se, aloittaako tradenomi aivan liike-elämän asiantuntijatehtävissä, onkin toinen juttu. Paljon meitä työskentelee pankkitoimihenkilöinä. Paljon työn saaminen on ennen kaikkea omasta motivaatiosta ja sinnikkyydestä kiinni.
Itse otin itselleni ison askeleen lopulta liittymällä ammattiliittoon, eli tässä tapauksessa Tradenomiliittoon.

Kuvassa näätte Savonia-ammattikorkeakoulun Savonia Business -yksikön Kuopiossa. Kuva on otettu yksikön nettisivuilta.

PS. Isosiskoni, tradenomi vuosimallia -03, solmi eilen ensimmäisen vakituisen työsuhteensa, vieläpä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Onnea Helille!

Hurskastelua ja huminaa

Viikonloppu meni mm. Savonia-amk:stamme tradenomiksi valmistuvan vuosikurssin kanssa juhliessa ja seurakuntavaalityössä.

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa. Edellisen kerran olen jumalanpalvelukseen osallistunut seitsemän vuotta sitten, mikäli jouluaattojen hartauksia tai muita sellaisia ei lasketa. Mielenkiintoista oli se, miten saarnoja ja virsien sanomaa tarkkaili aivan eri korvalla kuin ennen - kriittisemmin. Aivopesultahan ne saarnat kuulostivat, ja erittäin ahdasmielisiltä sellaisilta. Jumalan hylännyt, toisin sanoen ateisti tai kirkosta eronnut, on kuulemma kuin aavikolla kituva ohkadepallo, joka nääntyy paahteessa yksinään, ja se joka, uskoo, on kuin vehreä pensas, jonka kaikki lehdet alati vihertää. Tässä siis vain yksi kökkö esimerkki kuulemastani, mutta kuvaileva sellainen.

Eikö kirkon tulisi suhtautua armollisesti kaikkiin, ja yrittää kannustamalla saada lisää jäseniä, eikä tuomitsemalla? Tuomitsemisesta tulee helposti osa uskonnollisen ihmisen arkea, kun täytyy omassa hyvyydessään verrata itseään muihin. Oma hyvyys korostuu muiden pahuuden edessä, ja jumalanpalveluksen jälkeen pidetyillä vaalikahveilla löydettiinkin heti yksi syy jäsenkatoon "Kun politiikka sotketaan kirkollisiin asioihin". Ja mummoilta tuli kannatusta!
Kirkko vaan nöyrille ja puhdassydämisille ihmisille, joo!

Lyhyt olisi ollut Kuopion Alavan seurakunnankin lista, mikäli kaikki poliittiset olisi sieltä pois jääneet. Lisäksi moni kirkkoon kuuluva äänestää näissä vaaleissa juuri sen takia, että puolueet ovat aktivoineet väkensä ehdolle kirkkovaaleihin. Tuttua henkilöä ja saman aatteen kantajaa on helppo äänestää, jos ei ole aiemmin ollut seurkunnan toiminnassa mukana.

Olinpa kyllä sen verran tilaisuuden jälkeen poissa tolaltani, että tiedä, vaikka eroaisin kirkosta piankin. Kivittämistä en siedä, enkä sitä, että kun olen lopulta löytänyt oman tapani olla jollakin lailla kirkon työssä mukana, minua syytetään siitä, että minä tai minunkaltaiseni puolueihmiset päinvastoin näivetämme yhteisöä. Moniarvoisuus kunniaan, kuulukoon kirkko vielä muillekin kuin nöyrille hurskastelijoille! Äänestys päättyy maanantaina 13. päivä. Katsotaan, miten käy.

Opiskelu käy työstä

Tämä ja eilinen viikko on mennyt opinnäytetyötä tehdessä. Työ on yllättävän kuluttavaa ja haasteellista hommaa. Täytyy kirjoittaa teoreettista viitekehystä ja samalla laatia kyselylomake kvantitutkimukseeni. Työ edistyy, mutta ripotelten sieltä täältä. Tuntuukin toisinaan, ettei oikein saa otetta aiheesta ja että tukea kaipaisi enemmänkin toimeksiantajan ja ohjaajan taholta. Inspiraatiota ei parane kuitenkaan jäädä odottelemaan.
Työn vastapainona olen lueskellut Terolta mökkiseminaarin palkintona saamaani Alpo Rusin Mariankadun puolelta -kirjaa. Mielenkiintoista tekstiä mieheltä, joka on ajautunut ensin sosialidemokraatiksi, päätynyt keskustaan, ja toiminut lopulta sosialidemokraattisen presidentin ulkopoliittisena neuvonantajana. Monipuolista uraa toivoisi itsellekin, kun olen alkanut työtä opintojen loppuvaiheessa etsimään. Kirjasta käy hyvin myös ilmi se, mitä hyviä ja huonoja puolia hän on eri liikkeissä kokenut olevan ja millaiseksi hän kuvailee Keskustan tulevaisuuden, mikäli Eeva Kuuskoski olisi valittu aikanaan valittu Ahon sijaan puolueen johtajaksi.

Yritin käydä äänestämässä seurakuntavaaleissa sekä maanantaina että tiistaina pääkirjastolla, mutta olin liikkeellä huonoon aikaan: Ruuhkat kello 14-15 aikaan olivat mahtavat. En kärsimättömänä jäänyt odottelemaan. Mikä oli ruuhkan keskellä harmillista huomata, oli se, ettei nuoria tuossa tungoksessa näkynyt. Kaikki äänestäjät näyttivät eläkeikäisiltä.
Ensi viikolla aion osallistua Kepan Kuopiossa järjestämään Globbarit-koulutukseen. Kiireiden takia piti harkita tarkkaan osallistumista, mutta eipä tuota opinnäytetyötä voi koko ajan joka tapauksessa tehdäkään. Koulutuksesta lienee apua myös SONK:n ja KTY:n Kuopiossa järjestämää Globalisaation hallinta -tapahtumaa ajatellen. Mielekästä on, että tapahtumat ovat monipuolisia ja käsittelevät asioita eri laajuudelta.