Viikonloppu oli kokouksien täytteistä - harmi, etten päässyt kaikkialle paikalle.
Tärkein tai ehkä näkyvin oli SONK:n - sosialidemokraattisiin arvoihin pohjautuvan opiskelijajärjestön liittokokous, jossa meillä kuopiolaisilla oli paikalla upea viiden hengen porukka. SONK:iin valittiin viikonlopun aikana mm. johto vuodelle 2007 - onnittelut erityisesti uudelle puheenjohtajalle Mikko Koskiselle.
Myös kuopiolaisen osaston asemaa vahvistettiin saamalla hallituksen 1. varapaikan sijaan nyt jo varsinaisen hallituksen jäsenen paikka. Ensi liittarissa voinemme valita sinne sijaamme jonkun toisen aktiivisen kuopiolaisen toverin :). **vink vink. Ihastuttavinta oli kuitenkin nähdä tovereiden verkostoitumista. Uskon siihen, että uusia työryhmiä tullaan perustamaan liittokokouksen annin seurauksena ainakin joitakin. Ja kuten sanotaan laatu ratkaisee, ei määrä.
Lauantaina liittokokoustaan piti myös Savon Seta - eli seksuaalinen tasavertaisuus ry. Sattuneesta syystä olin muualla kuin Kuopiossa, mutta jäsenistöllä oli luottamusta ja rohkeutta ottaa neiti Oksman mukaan yhdistyksen hallitukseen. Puhelinlinjat ovat valinnan jälkeen käyneet kuumina ja toivon, että hallituksen sisälle muodostuu hyvä yhteistyöhenki.
Sunnuntain vietin - muut ystävät jatkoivat Paasitornissa kokoustamistaan- tien toisella puolella PAMin tiloissa, kun Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön valtuuskunta ja hallitus kokoontuivat yhteen sääntömäräiseen kokoukseensa tulevista asioista keskustelemaan ja päättämään. Tilaisuus oli miellyttävä ja nuoriso oli hyvin edustettuna. Uskon, että hallitus sai valtuuskunnan kanssa ideointituokiosta eväitä strategiatyöhönsä. Mm. heikoista signaaleista ja niiden tunnistamisesta käytiin vilkas keskustelu. Signaaleiden tunnistaminen on fasilitaattori, kehy-asiantuntija Ville Luukkasen mukaan tärkeää mm. toiminnan "asiakaslähtöisyyden" - tässä tapauksessa lahjoittajien, sidosryhmien kuten sisarjärjestöoiden ja jopa koko yhteiskunnan kannalta. Todettiin, että järjestön tunnettuutta ja sanoman selkeyttä tulee parantaa. Pohdimme myös, miten saisimme sellaisen ajattelun kitkettyä, ettei voi lahjoittaa, kun on omat asiatkin niin huonosti. Muiden maiden/kansojen köyhyydestä ei haluta edes kuulla. Narina kuulostaa tiettyjen tahojen suusta hassulta, onhan olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vähävaraisemmat ihmiset lahjoittavat säännöllisemmin tai enemmän kuin varakkaat ihmiset. Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.
Paha yleistää mutta niin kauan, kuin tutkimukset puhuvat puolestaan, seison sanojeni takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti