"When will you love me?" Soi päässäni. Onkohan sellaista biisiä edes? Ei taida olla. Se on kuitenkin kysymys, johon haluaisin vastauksen lähitulevaisuudessa.
Sydämen asia on tärkeä. Siksi aion kertoa teille, miksi minä, Kati Oksman, haluan olla parisuhteessa.
Onko syy haluta parisuhdetta itsestäänselvyys? Minusta ei. Parisuhteita on yhtä monenlaista kuin on parejakin.
Nykyään ei ole itsestäänselvää sekään, että asuisi yhdessä.
Haluan parisuhteeseen, koen, että elämälläni olisi parisuhteen myötä elämässäni jokin kiintopiste. Turva. Ankkuri.
Ne ovat voimakkaita metaforia, jotka joku voi rinnastaa ripustautumiseen.
Toki vanhempani ja sisareni minusta välittävät, mutta heillä on omat perheensä - ja kumppaninsa. Ei heiltä saa samanlaista fyysistä tai henkistä läheisyyttä, kuin mitä omassa arjessani kaipaan.
Ajattelen, että jos minulla olisi kumppani, molemmilla voisi yhä olla ns. ”oma elämä” ja omat harrastukset, mutta koti ja kainalo jaettaisiin. En siis usko, että kumppaneilla tarvitsisi olla samoja harrastuksia välttämättä, kaveritkin saa pitää itsellään.
Toki - on kiva, jos voi keskustella yhdessä asioista, ja puuhata myös asioita yhdessä, kuten kokata, siivota tai käydä drinkillä. Tai lenkillä. Mutta välttämättömyys se ei ole. Sohvaperuna voi olla onnellinen maratoonarin vierellä.
Se, mikä on tärkeää, on fyysinen läheisyys. Ja henkinen. Tunne, että joku on aidosti minusta kiinnostunut ja välittää juuri minusta. Pusut ja halit kuuluisivat jokaiseen päivään.
Sellaisen kumppanin tahtoisin, joka ei ole lähdössä heti ekan vaikeuden kohdatessa pois, tai kerrytä pahaa oloa sisäänsä, kunnes räjähtää, vaan tuo omia tunteitaan ja mielipiteitään esiin, kun ne ovat ajankohtaisia ja tuoreessa muistissa.
Olen aika huomionkipeä. Ja individualisti. Mutta koen, että minulla on valtavasti rakkautta olemassa muille. En usko, että parisuhde-elämä on aina helppoa tai tarinanräjäyttävää. Silti kaipaan yhteisöllisyyttä elämääni. Sitä, että voin kaivautua jonkun kainaloon.
Millainen puoliso haussa? Puoliso, jonka luokse tullessa tulee tunne, että tulee kotiin. Joku, jonka seurassa saisi olla myös heikko. Henkilön, joka elämään liittyvistä vaikeuksista huolimatta haluaa elää positiivisen kautta eikä jää vellomaan katkeruuksiin.
Henkilö, joka haluaa perheen. Ja yhteisen kodin.
Samanlaiset arvot ja motivaatio ratkaisevat. Ei sentit tai kilot. Ei ikä, eikä rypyt. Molemminpuolinen halu ratkaisee. Ja taidot, tai halu opetella parisuhteessa olemisen taitoja.
Mitä minulta saa?
Ainakin ripauksen positiivista hulluutta, avoimuutta, halua oppia ja kokeilla uutta, ja hyvää ruokaa. Sellaisen henkilön, joka tuntee omat hyvät ja huonot puolensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti