Ihmissuhteissa ei olla ajatustenlukijoita

Tämä kirjoitus koostuu muutamista ajatuksista ihmissuhteissa.

Pääajatukseni on, etteivät omat ajatuksemme ole aina niitä oikeita = yhtä kuin totuus. Jos pystyy tarkastelemaan asioita myös päinvastaisista näkökulmista, voi oppia uutta ja tehdä oman elämänsä helpommaksi.

Parisuhteeseen panostaminen kannattaa – stressaaminen ei

Tapasin taannoin miehen, joka oli pettänyt pitkäaikaista puolisoaan. Hänellä oli valtava morkkis asiasta. Hän myönsi, että suhteessa menee huonosti. ”Meillä on jokin huonompi vaihe menossa nyt”, hän totesi. Hän tiesi, ettei pettäminen ollut paras ratkaisu asiaan. Selvästi hän halusi olla yhä puolison kanssa, mutta ei tiennyt, miten tuoda tarpeita tai toiveitaan esiin.

Kun tarpeet ja toiveet tuo esiin, on aina olemassa se riski, että tulee torjutuksi.

Oletan kuitenkin, että parisuhteessa molemmat haluavat, että toisella on hyvä olla. Siksi omista toiveista ja tarpeista kannattaa puhua. Kukaan ei ole ajatustenlukija, vaikka vaikeiden asioiden kohdalla toivommekin näin olevan.

Toivon, että pettänyt pääsee itseruoskinnasta yli, ja siirtyy toimiin, jotta saisi omasta parisuhteestaan onnellisemman.

Kukaan ei ole ajatustenlukija

Monista on kiusallista puhua esimerkiksi seksiin liittyvistä toiveista.

Kommunikaatio on vaikea laji. Uskon, että parisuhteen kehittämisideat kannattaa pukea sanoiksi näin: Puhu, millaisia toiveita ja ajatuksia itsellä on, ei niin, että "kun sitä et osaa/halua". Tai: Kannattaa kysellä aluksi, mistä toinen pitää ja mistä ei pidä. Kun on kysynyt ensin toisen toiveista, on helpompi tuoda omatkin tarpeet esiin.

Parisuhteessa molempien pitäisi pystyä olemaan omia itsejään ja kokea saavansa arvostusta ja rakkautta.

Ongelmia voi syntyä, jos tarpeet ja toiveet tuo esiin, ja ne ovat liian kaukana toisistaan.
Varmasti jossain asioissa parit voivat tulla toisiaan vastaan ja tehdä kompromisseja, joissa molemmat saa jotain.

Suomalaisissa parisuhteissa ongelmana lienee ehkä kuitenkin rakentavan keskustelun puute. Ja se, että oletetaan liikaa.

Minulla oli tapaus, jossa mies piti mielestäni liian vähän yhteyttä minuun. Ehdin jo ajatella, että hän ei ole kiinnostunut. Otin asian puheeksi, ja hän sanoi, että siitä ei ollut kyse. Keskustelun jälkeen yhteydenpito tiivistyi. (Ja itse en tietenkään ollut se, joka olisi laittanut viestiä useammin, koska pelkäsin, että toinen ehkä ahdistuu... tai etten halua vaikuttaa ”liian innokkaalta”.)

Aiemmin olisin vaan antanut asian olla, ja olettanut, ettei kiinnostusta ole. Totuus kuitenkin on, että toiset ihmiset ottavat yhteyttä vain silloin, kun on ns. ”asiaa”.
Toisille kuulumisten vaihto on yhtä itsestäänselvää, kuin hengittäminen, toiset kaipaavat yhteydepitoa vähemmän.

Jos toisen toiveet tietää, niitä voi ottaa paremmin huomioon.

Ajatukset voi korvata paremmilla

Sitten yksi juttu, joka pätee myös kaverisuhteisiin. Olen sitä mieltä, ettei koskaan pidä laittaa sanoja toisen suuhun. Oma ennakko-oletus tilanteesta ei ole aina oikea. Ylipäätään, pyörittelemme ajatuksia päässämme välillä ihan liikaa. On tärkeää muistaa, että oma ajatus ei ole yhtä kuin totuus. "Huonot" tai negatiiviset, stereotyyppiset ajatukset voi korvata vaihtoehtoisilla ajatuksilla.

Esim. Ajatus 1: ”Minun pitää suunnitella matka ja varata majoitukset ennen matkaa, jotta se onnistuisi.”

Ajatus 2: ”Matkasta tulee mukavampi, kun asioita ei suunnittele liikaa etukäteen. Ilman matkasuunnitelmia voin päätyä sellaisiin paikkoihin, jotka olisi jäänyt muuten kokematta.”

Molemmat ajatukset ovat varmasti yhtä hyviä ja arvokkaita. Ajatus kaksi voi tosin olla mielekkäämpi sellaiselle henkilölle, joka ei ehdi panostamaan matkasuunnitteluun.

Ongelmat syntyvät monesti omassa mielessämme, eivät reaalitodelllisuudessa.

PS. Nyt kun laitoin tähän loppuun tällaisen siirappisen kuvan, niin lisätään vielä yksi, makea ajatus: Muistakaa rakastaa niin itseänne kuin toisianne!

Kuvat tehty paintilla.