15.12.2013

Kun koira kuolee

Manu, rakas mäyräkoirani kuoli 28.11.2013. Kirjoitin tämän tekstin pari päivää Manun poismenon jälkeen.


Lääkäri painaa stetoskoopin koiran rintaa vasten ja sanoo: - No niin, Manu on nyt kuollut. Sydän ei enää lyö. - Näinkö nopeasti se tapahtui, ihmettelen. Alta minuutin nukutusaineen antamisesta koira on poissa tästä maailmasta. Tuntuu oudolta jättää koira tutkimushuoneen pöydälle ja kävellä tyhjän kuljetuskopan kanssa kotiin, joka on nyt tyhjä.

Kun on elänyt rakkaan lemmikkikoiran kanssa kuusi vuotta, ehtii siitä tulla siinä ajassa rakas ystävä ja elämänkumppani. Enää sinulla ei ole yhtäkkiä kukaan ovella vastassa iloisesti häntää heiluttamassa töistä tullessasi, eikä ketään, ketä hoivata ja paijata. Minäkin ymmärsin koiran ottamisesta koituvat monet terveydelliset hyödyt, kun otin koiran keväällä 2008.

Koira voi olla monille yksinäisille suuri merkityksen antaja elämälle. On joku, josta on seuraa ja lohtua ja joku, josta pitää päivittäin pitää huolta. Koira kun on täysin omistajastaan riippuvainen.
Sen takia koskaan ei pidä vähätellä lemmikkin menettäneen tuskaa ja surua.

Itselläni koira kulki mukana läpi vaikeiden elämänvaiheiden ja toimi samalla jonkinlaisena ankkurina tai kiintopisteenä elämässä, vaikka elämä ympärilläni muuttui. Koira tuotti paljon iloa myös oman ympäristöni ihmisille. Se sai positiivista huomiota osakseen niin raitiovaunussa matkustettaessa kuin kyläileviltä kavereita. Joillekin työpaikoilleni se oli tervetullut mukaan, ja se saattoi hävitä työkavereiden työhuoneisiin rapsutuksia etsimään ja suukkoja antamaan.

Kun koiraa ei enää ole, tuntuu olo hieman merkityksettömältä ja juurettomalta. Ei ole enää ketään, kenen takia rynnätä töistä tai luennoilta suoraan kotiin tai jonka takia suunnitella menojaan ja etsiä mahdollista hoitajaa. On yhtäkkiä aivan vapaa.

Vaikka koiranomistajan elämä ei ole aina vaan iloa ja auvoa, vaan matkalle voi mahtua stressiä ja huolta esimerkiksi koiran terveydentilasta, koira opettaa hetkessä elämistä eikä muistele pahalla kokemiaan vaikeuksia.

Kiitos Manu, kun olit koirani. Tämä kolumni on omistettu sinulle ja kaikille muille poisnukkuneille lemmikeille. Kiitos, että toitte iloa elämiimme.

Ei kommentteja: