1.11.2013

Osallistuin Docventuresin Lihaton lokakuu-haasteeseen. Miten se meni?

Kun aloitin lihattoman lokakuun 1. päivä tätä kuuta, en tiennyt lainkaan, tulisiko kuukaudesta hirvittävää lihanhimoista kärvistelyä vai helppoa kuin heinänteko. Nyt, kun haaste alkaa olla ohi (vielä 15 minuuttia jäljellä ;-)) (kirjoitettu 31.10), voin omaksi yllätyksekseni kertoa, että lihan poisjättäminen/ radikaali vähentäminen ruokavaliosta, on ollut helppoa.

Olen syönyt kuluneen kuukauden hyvin samalla tavoin kuin normaalistikin. Olen korvannut vain lihan ja kalan mm. tofulla, soijarouheella ja soijasuikaleilla. Ainoa ero on ollut, se, että ko. raaka-aineita on vaan pitänyt maustaa reilummin kuin lihaa. - Tai no, itse asiassa sekään ei pidä aina paikkaansa, sillä äsken tekemäni safutofuruoat eivät vaatineet sen enempää kuin muukaan ruoka.

Koska en ole juurikaan kaivannut lihaa, sanoisin, että lihansyönti on ollut minulle lähinnä vain identiteetti- ja tottumuskysymys. Olen aina ollut lihansyöjä ja kokenut ehkä alitajuisesti, että kasvissyöjät ovat ”erilaisia”, että ehkä he haluavat erottautua massasta (mm.) ruokavalion avulla ja osoittaa olevansa parempia ihmisiä kuin muut.
Monelle ruokavaliot herättävät suuria tunteita. Erilaisuus koetaan helposti uhkaksi itseä ja omia valintoja kohtaan.

Ns. erityisruokavalioihin liittyy myös helposti monenlaisia ennakkoluuloja, erityisesti kasvissyöntiin. Yksi niistä liittyy siihen, että kasvisruoalla ei tule kylläiseksi. Itse en voi allekirjoittaa väitettä, koska olen pitänyt huolta riittävästi proteiinin saannista, kuten aina muulloinkin. Aivan Lihattoman lokakuun aluksi erehdyin kyllä tekemään kasvissosekeittoa, mikä ei palkinnut makunystyröitä (yleensä se kyllä onnistuu) eikä täyttänyt vatsaa. Raejuustoa keiton päälle lisäämällä sekin sitten meni mahaan.

Tavoitteenani oli vähentää lihan- ja kalansyöntiä sekä kokeilla uusia makuja. Molemmat toteutuivat. Opettelin tekemään ruokia soijasuikaleista (kastiketta perunoiden kanssa, noodeli- ja kasviskeiton sekaan ym.), tofusta (wokkia, pastaa, leivänpäällisiä...) ja soijarouheesta (soijamakaroonilaatikkoa). Mausteina käytin runsain määrin soijakastiketta, tuoretta chiliä, juustokuminaa, osterikastiketta ja valkosipulia.

Leivänpäälle laitoin makkaran/kinkun sijaan juustoa, ja usein myös keitetyn kananmunan siivuja. Opettelin myös tekemään hummusta, mikä sopii myös leivänpäälliseksi. Kämppikseni on kasvissyöjä ympäri vuoden, ja pääsin maistelemaan hänen itsetekemäänsä seitania. Kaiken kaikkiaan hyvin miellyttäviä kokemuksia ja makuja.

Koska moni kokeilu, dieetti ja lakko päättyy liian rajuihin rajoihin ja sääntöihin, olin sallinut itselleni yhden liha-annoksen ja kala-annoksen per viikko. Kaikki ne tuli käytettyä hyväksi, mutta mitään lihanhimoa ei päässyt syntymään – tyyliin ”nyt on pakko käyttää se mun lihansyöntipäivä” vaan loppuviikosta saatoin huomata, et ”ahaa, tänään voisi kokata myös liharuokaa”. Päinvastoin, lihan syönnistä tuli jopa melkein jopa huono omatunto. Sen sijaan kalaa olen syönyt mielelläni.

Luulen, että kuukauden jälkeen on – tai olisi helppo lipsua samoihin vanhoihin ruokailu- ja kokkailutapoihin. Lihansyönti on kuitenkin normi yhteiskunnassamme ja siitä poikkeaminen aiheuttaa monessa ihmetystä. Olen kuitenkin ajatellut, että kokkaan kokeilun jälkeenkin pääasiassa vain kasvis- ja kalaruokia.

Minusta olisi hyvä, jos ”kasvissyönnistä” tulisi normaali asia suomalaisissa perheissä ja että se ”kasvisruoka” käsittäisi muutakin kuin salaattia, sosekeittoa tai riisipuuroa, koska vaihtoehtoja on rajattomasti. Makaroonilaatikon lihan voi vaihtaa soijarouheeseen ilman erityistä vaivannäköä (ja se tulee vieläpä halvemmaksi) ja eikö lasangestakin voisi korvata joskus jauhelihan vaikka sienillä ja soijarouheella. Jos jokaisella suomalaisessa taloudessa olisi vaikkapa 2-4 lihatonta päivää viikossa, niin sillä pääsisi jo pitkälle ympäristö- ja terveysvaikutusten kannalta. Itse asiassa esimerkiksi kotitalousopetuksessa tämä pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon, jos nyt ei niin jo tehdä, että tunneilla opetettaisiin myös ravitsevien kasvisruokien, kuten tofuwokin tai soijarouhemakaroonilaatikon valmistamista.

Uskon, että tulen jatkossa syömään vähemmän lihaa. Tai en siis usko, tiedän sen.
Kasvisruokailijaksi en kuitenkaan lähde, kun en halua kuunnella vanhempieni ”nalkutusta” aiheesta tai muutoinkaan tehdä omaa/muiden elämää sen takia hankalammaksi. Joku voi pitää minua itsekkäänä, mutta jos olen menossa vanhemmilleni useammaksi päiväksi kylään, niin pelkkä lihasta kieltäytyminen ei ole vaihtoehto, eikä siinä ole oikein järkeäkään. Miksi dissaisin isäni apumaa riistaa tai verkoilta käytyjä lähijärven kaloja? No niin, menee nyt jaaritteluksi, mutta siis En sano koskaan ”en koskaan”. Tällä hetkellä en ole lopettamassa kokonaan lihansyöntiä, koska pidän paljon myös mm. makkaroista. Kyllä – nitriittipitoiset, oikein epäterveelliset makkarat ja leikkeleet ovat herkkuani. ..Hmm, ehkä etsin jostain vegemakkaroita ja kokeilen niitä.

Lihaa söin kuukauden aikana yht. 1,2 kiloa (keskimäärin 200 g/viikko) ja syömättä jäi kuukauden aikana syömättä viisi kiloa, eli muutaman broilerin verran. Kohtuuhyvin, sanoisin.


Kyseessä oli mielestäni kiva kokeilu, joka pakotti kokeilemaan uusia asioita, ja kuten sanottu, useimmat lihattoman lokakuun käytännöt jäävät elämään arjessani. Suosittelen muitakin suomalaisia kokeilemaan. Edes kokeilemaan. Kuukaudessa oppii ja kokee vaikka mitä. Ekaan vastoinkäymiseen ei pidä luovuttaa.


Jos haluatte reseptejä joistakin tekemistäni ruoista, niin kertokaa, postaan tänne.

2 kommenttia:

Anni Lehmijoki kirjoitti...

kiva kuulla sun lokakuun kokemuksista. olen tällä hetkellä mysoressa intiassa. täällä taas kasvisruoka on normi ja johonkin kanawrappiin törmääminen ruokatiskillä herättää kummastusta. tottakai liharuokiakin löytyy, mutta pääsääntöisesti jengi vetää vaan kasvista. ihminen ei tarvitse lihaa mihinkään. ravintoaineet saa muualta etenkin jos ei ole mitään laajoja allergioita, keliakiaa tms. jeps. terkkuja Manullekin :)

Kati Oksman kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Anni! Ihanaa Intiassa oloa, siellä on varmasti makoisia kasvisruokia. Ja Manu kiittää terveisistä :-)