Terveiset Leppävirralta!
Palasin Suomeen jo reilu kolme viikkoa sitten (8.5), ja tuntuu jo, kuin olisin ollut täällä ikuisuuden. Alussa oli toki pieniä sopeutumisvaikeuksia. Ilma oli kylmä muutamat ensimmäiset päivät, suomen kieli tuntui suussa vieraalta, ja ihmiset tuntuivat olevan taipuvaisia jatkuvaan negatiivisuuteen ja valittamiseen - ainakin aurinkoisiin indonesialaisiin ja vietnamilaisiin nähden. Se tuntuu toki oudolta, sillä meillä on asiat niin paljon paremmin kuin muualla maailmassa. Jos ongelmia ei ole, niin media kyllä keksii niitä ja paisuttelee pienistäkin asioista mittavia keskustelunaiheita. Mutta kuten sanottu, kaikkiin niihin olen jo tottunut, ilmakin lämpeni aika pian tänne saavuttuani. Turhasta valittaminen/negatiivisuuskin tarttuu... minähän tässä valitan juuri, että meillä valitetaan. Ironista, eikö ;).
Kerrottakoon vielä loppumatkani kulku. Viimeinen kohde, jossa olin ennen Suomeen paluuta, oli Indonesia. Lensin Balille, jossa olin kaksi yötä rantakohde Sanurissa. Liikenneruuhkat Balilla olivat jotain aivan käsittämätöntä. Päästyäni kentältä Sanurille, 16 kilometrin matka vei autossa reilun tunnin, itse kohteessa oli rauhallista, mutta en jotekin pitänyt paikasta. Kaikkialla myytiin kovasti kaikkea, joten ulkona kävellessä ei saanut olla rauhassa. Hotelli ja uima-allasalue olivat upeita, mutta molemmin puolin allas-aluetta oli naapureilla talonrakennustyöt kesken, joten melua ja katselijoita riitti... Ubudissa, jota pidetään Balin hengellisenä keskuksena, vietin pari päivää. Se oli oikein mukava paikka. Saaren keskiosassa olevassa Ubudissa oli paljon hindutemppeleitä. Pidin varsinkin lähialueelle suuntautuvasta pyöräretkestä läpi upeiden riisipelto- ja vuoristomaisemien. Bali on kaunein paikka, missä olen koskaan käynyt. Saarella pitää vain liikkua, jotta kauneuden löytää. Ylikansoitetuista turistikylistä en pidä.
Ududista jatkoin matkaani Gilin saarille, tarkemmin sanottuna Gili Airille, joka on yksi kolmesta Gilin saaresta. Ne eivät enää kuulu Baliin, vaikka lähellä ovatkin, vaan kuuluvat Lombokin alueeseen, joka on iso saari Balin ja Gilin saarten lähistöllä. Gili Airilla vietin aikaa kahden brittitytön, Catalinan ja Kandycen kanssa. Tapasin heidät jo pyöräretkellä Ududissa, ja sattumalta he olivat tulossa samalla bussilla ja laivalla Gili Airille seuraavana päivänä. Saarella snorklailimme, söimme, juhlimme ja osallistuimme paikallisen jooga- ja meditaatiokeskuksen meditaatioon. Air tarkoittaa vettä, joten saari on kuuluisa mm. hyvistä snorklausmahdollisuuksista. Vesi on kirkasta ja vedenalaista nähtävää löytyy olitpa missä puolella saarta tahansa. Eikun varusteet vuokraamaan ja veteen vain!
Gili Airilla vietin viikon, ja kun ystäväni lähtivät saarelta muutamaa päivää minua aiemmin, ehdin jo vähän tylsistyäkin. Se oli hyvä, koska olin juossut paikkoja läpi matkani aikana välillä niin, ettei aina ehtinyt pysähtyä huilaamaan, vaikka olisi halunnutkin. Viimeisen lomaviikkoni aikana tarkoituksella hillitsin siis menohaluja ja jäin yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa. Gili Airilla oli ravintola, joka näytti elokuvia joka ilta. Kun tytöt olivat lähteneet, istuin illat ko. ravintolassa, ja katsoin uusimpia Hollywood-leffoja. Kävin myös jooga- ja meditaatiokeskuksella aamujoogassa.
Kun oma aikani saarella tuli täyteen, palasin Balille, jossa yövyn Kutalla, vain noin 4 kilometrin päässä lentokentästä. En tehnyt siellä oikeastaan mitään. Olin vain uima-altaalla ja hotellihuoneessani. Seuraavana aamupäivänä lensin Bangkokiin, jossa vietin vajaan kaksi vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Olen sitä mieltä, että Thaimaan ruoat, erityisesti katuruoka, peittoaa kaikkien muiden Aasian maiden ruoat. Se on edullista, maukasta, ruokalajeja löytyy jokaiseen makuun ja ennen kaikkea sitä on helposti saatavilla. Viimeiset päiväni Aasiassa vedin napaani siis hyviä ruokia sekä tuoretta ananasta, mangoa ja sticky riceä eli makeaa, tahmeaa kookosriisiä mangon kera. Ostin toki myös vaatteita, koska ne ovat Thaimaassa niin paljon Suomea edullisempia.
Nyt olen asunut Leppävirralla, kotipaikkakunnallani reilun kolme viikkoa, ja myönnän, että 10.000 asukkaan paikkakunnalla aika voi käydä välillä pitkäksi. Koitan nauttia Suomen kesästä ja hitaasta elämänrytmistä niin paljon kuin mahdollista. Pyöräilen, lenkkeilen, vietän aikaa mummon, siskontytön ja muiden sukulaisten kanssa, ja kun marja-aika koittaa, minut tapaa todennäköisimmin jostain lähialueen metsistä tai mansikkapelloilta.
Syksyllä asetun johonkin kaupunkiin, se mihin, riippuu siitä, mistä työpaikka irtoaa. Parin viikon päästä on ainakin jotakin tietoa suuntaan tai toiseen.
Matkalla olin elämään enemmän hetkessä ja olemaan miettimättä liikaa menneitä tai tulevia. Sitä samaa aion harjoitella jatkossakin, nauttia vain hetkessä olemisesta.
Matka oli minulle hyvä pysähdys levätä ja miettiä, miten haluan elämääni elää ja itseäni kehittää.
Matkaillessa nälkä kasvaa syödessä ja kieltämättä seuraavat matkakohteet ovat jo muhimassa mielen perukoilla. Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan kiirettä minnekään, ei hinkuja matkustaa heti tas kauas pois. Suomi on kaunis maa, nautitaan nyt sen vehreydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti