Moro!
Vietnam on taaksejäänyttä tarinaa enkä sinä, kuluneena kahden viikon aikana kirjoittanut yhden yhtä blogitekstiä. Pari tekstiä sain kyllä alulle, mutta olin liian perusteellinen, joten kirjoitusinto loppui kesken tekstin.
Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa, toivottavasti.
Siirryin kaksi viikkoa sitten Laosista bussilla Vietnamiin, Huen kaupunkiin. Olin ostanut lentoliput Ho Chi Minh Citystä eli Saigonista Balille torstaille 25.4, joten minulla oli tasan 14 päivää oleilla Vietnamissa. Suomen kansalainen saa olla Vietnamissa 15 päivää ilman viisumia, joten minun ei rajalla tarvinnut sitä siis hankkia. Kätevää.
Kahdessa viikossa tuli katseltua läpi seuraavat paikat: Huế (4 yötä), Hoi An (3 yötä), Nha Trang (1 yö, kaksi kokonaista päivää) ja Ho Chi Minh City (3 yötä). Muutama yö tuli vietettyä lisäksi yöbusseissa- tai junassa, kun siirryin paikasta toiseen.
Voin kertoa teille, että kaksi viikkoa Vietnamissa on aivan liian lyhyt aika. Opin kuitenkin vähän tuntemaan vietnamilaista kulttuuria, tai no, oikeastaan opin paljon vietnamilaisista ihmisistä. Eikös se ole vähän sama asia ;-)?
Tässä keskeiset opetukset pähkinänkuoressa.
1. Pitkä ja värikäs historia
Vietnamilla on uskomattoman pitkä ja kiinnostava historia. Muu maailma tuntee Vietnamin historiasta lähinnä Vietnamin sodan 60-70-luvuilla. Minä opin paljon sodan yksityiskohdista, mutta Huessa, on paljon entisten keisareiden ja kuninkaiden palatseja + temppelialueita, jotka olivat todella upeita. Onneksi minulla oli temppeli/pagoda-kierroksella hyvä opas, joka osasi kertoa tarinoita keisareista ja heidän elämästään. Näitä juttuja ei lue missään keskivertomatkaopuksissa. Aion lukea lisää Vietnamista ja sen historiasta, jahka palaan kotiin ja löydän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
2. Ihmisten luonne & iloisuus
Kun menet Thaimaahan, sinulle kerrotaan, miten ystävällisiä thaimaalaiset ovat. Kun menet Laosiin tai Kamputseaan, kaikki kehuvat ihmisiä yhtä lailla. Kun on matkaillut nyt useassa eri Aasian maassa, huomaa ystävällisyydessäkin sävyjä ja eroja maiden välillä.
2.1 Vietnamilaisten ystävällisyyteen/luonteeseen kuuluu runsas vitsaileminen. Ihmiset vitsailevat kanssasi kuin vanha tuttu, vaikka olisit juuri tavannut heidät. Helposti esimerkiksi jostain epämiellyttävän tuntuisesta myyntitilanteesta saattaa päästä näppärimmin itsekin heittämällä rajua läppää/huumoria. Sen jälkeen olet mopotaksikuljettajasta hyvä jätkä/muija, eikä hän välttämättä muista sen jälkeen koko myyntitilannetta. Tai voi olla että muistaa, mutta kun vastaat myynti/osto/kyytitarjoukseen tilanteeseen sopivalla vitsillä, paikallinen ei menetä kasvojaan, ja molemmille tulee hyvä mieli.
Toisaalta negatiivisia tunteita ei näytetä, ja kun joku niin tekee, niin hänellekin nauretaan päin naamaa, mikä on itsestäni (länsimaisena ihmisenä) hämmentävää. Kun minä lennän maahan ja melkein itken kivusta ja kiukusta, niin lähistöllä olevat pojat vain ulvovat naurusta. Jos joku potkaisee pallon vahingossa jalkaasi aiheuttaen sinulle kipua, reaktio ei ole anteeksipyyntö, vaan nauru, mikä tietenkin saa toisen osapuolen vielä enemmän pois tolaltaan... Mulla ainakin.
(Eräs tyttö sai Mekong delta-turistikierroksella mehiläisen pistimen pikkusormensa sisälle, kun opas usutti ihmisiä ottamaan hunajaa sormella suoraan mehiläispöntöstä. Kun tyttö oli kivusta tuskissaan ja kiukkuinen, niin opas kertoi tytölle, miten onnekas tämä oli, kun sai piikin sormeensa. Niitä kun käytetään jossain paikallisten suosimassa vaihtoehtohoidossa.
- Ok, noin 20 minuuttia myöhemmin opas kyseli tytöltä neutraalisti, onko hän ok. Olin yllättynyt, että hän älysi tehdä niin.)
2.2 Ystävällisyyteen liittyy huumoriaspektin lisäksi myös henkilökohtaisuus. Vietnamilaiset ovat hyvin perhekeskeisiä ja/tai yhteisöllisiä. Monet perheet asuvat saman katon alla niin isovanhempien kuin omien lasten ja heidän pikkulastensa kanssa. Se on aivan tavallista, (toki miksei muuallakin näin ole). Kun minä matkustan yksin, monet paikalliset kummeksuvat sitä, ja heidän sanavalinnoistaan ja äänensävystään kuulee, että heitä käy minua sääliksi.
Yksinolo ei kuulu heidän kulttuuriinsa.
Mutta, sen sijaan kun laolainen guesthousen pitäjä kysyy, olenko yksin liikkeellä ja kohauttaa vastaukselle olkiaan, niin vietnamilainen ottaa asiaan kantaa ja haluaa ehkä jopa tehdä jotain asialle.
Esimerkki: Kun minä menin Huessa toisena iltanani syömään Le's garden -nimiseen baariin, jossa oli paljon nuoria tarjoilijoita, melkein jokainen tarjoilijoista kävi vuorollaan minua moikkaamassa ja jututtamassa. Kun olin syönyt, yksi kaivoi esiin pelin, ja pelasin lopulta varmaan viiden eri tyypin kanssa lautapeliä. Myös yksi asiakkaana ollut mopotaksikuski halusi tulla mukaan pelaamaan - ja sehän sopi!
En tiedä hengasivatko he kanssani siksi, että heillä oli tylsää, tai siksi että heitä kävi minua sääliksi tai siksi, että he vain pitivät minusta, mutta sillä ei ole väliä. Oloni oli kuin perheenjäsenellä.
Monessa muussakin paikassa joku tarjoilija saattoi tulla juttelemaan ja varsinkin tyttöjä kiinnosti se, oliko minulla poikaystävää ja miksi olin yksin matkalla, mutta he kertoivat samalla minulle myös omasta elämästään.
Laosissa ja Thaimaassa ollaan ystävällisiä, mutta asiakkaisiin ei oteta kontaktia sen enempää, kuin mitä tarjoilutilanne edellyttää.
Lisää esimerkkejä: a)Huessa eräässä pagodassa yksi paikallinen tyttö tuli jutustelemaan tuosta noin vain. Luulin, että hän halusi minusta jotain tai keskustelu olisi päättynyt jonkinlaiseen myynti- tai värväysyritykseen, mutta ei. Hän oli vain utelias tietämään suomalaisesta elämästä ja puhumaan englantia.
b) Nha Trangissa minua alkoi "ahdistelemaan" vanhempi, noin 50-mies. Kun asiaa selvittelin hotellin respan tädin kanssa, meistä tuli kaverit ja jo seuraavana päivänä olin hänen kotonaan aamukahvilla, jotka jatkuivat nokosina ja päättyivät hänen äitinsä kokkaamaan monen ruokalajin lounaaseen.
c) Katumyyjiä oli paljon enemmän kuin Laosissa ja Thaimaassa ja heidän myyntiotteensa oli myös hyvin henkilökohtainen, jos heille erehtyi olemaan ystävällinen ja vaihtamaan pari sanaa ajankuluksi. He parkkeeraavat viereiseen rantatuoliin ja aloittavat jutustelun, mutta heillä on aina takana pointtina myyminen: He EIVÄT lopulta halua mitään muuta, kuin myydä. Yritäpä selittää nätisti, että laukut on jo tupaten täynnä ja ettei yhtään tuliaista enää mahdu mukaan. Jos et osta heiltä, on olo lopulta kuin olisi pettänyt kaverinsa.
Loppumatkani Vietnamissa - Hoi Anin rantamyyjien takia - välttelin kaikkea mahdollista kontaktia myyjiin. Minun oli aluksi hyvin vaikeaa esittää, kuin myyjät olisivat minulle ilmaa, kuin olisin kuuro tai sokea, mutta se oli lopulta
tehokkain.
3. Edullisempi maa kuin kuvittelin
Mulla meni vähemmän rahaa kuin Laosissa. Luulin, että Laos olisi ollut Thaimaata edullisempi, mutta ei ollutkaan, rahaa meni Thaimaassa ja Laosissa perusjuttuihin, kuten ruokaan, liikkumiseen ja majoitukseen, suunnilleen saman verran Vietnamista olin ajatellut, että se olisi hieman Laosta tai Thaimaata kalliimpi, mutta ei ollutkaan. Positiivinen yllätys siinä mielessä.
4. Positiivinen yllätys muutenkin
Vehreä, kaunis luonto, kivat ihmiset, paljon paikkoja mitä nähdä ja asioita, mitä tehdä. Ehkä ihmiset ovat tässä maassa minulle kaikkein parasta. On jopa lyhyiden kohtaamisten jälkeen jopa ystäviä, joita tulla moikkaamaan <3.
Nämä ovat siis minun kokemuksiani. Jollain toisella voi olla ihan erilaiset kokemukset, mutta näin minulle on matkan aikana käynyt.
Mitäs muuta opin:
Ehkä vietnamilaisten historiaan ja luonteeseen liittyen sen, että en osaa kuin arvostaa ihmisten iloisuutta ja myönteistä asennetta ottaen huomioon, miten julma ja raaka historia heillä on. Vietnamin sodassa maa pommitettiin suoraan sanottuna paskaksi maailmansota kakkosen ylijäämäpommeilla, ja monia ihmisiä ja heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan vauroitettiin ruiskuttamalla maahan erilaisia hermomyrkkyjä ja kemikaaleja aiheuttaen pahoja sairauksia, epämuodostumia jne jne. Edelleen maasta löytyy kamalat määrät pommeja, ja edelleen ne vaurioittavat ihmisiä, kun joku niihin löytämättömiin miinoihin astuu.
Pakko sanoa vähän tilastodataakin tähän väliin, eli pommiteluille alueille tiputettiin pommeja 150 kiloa asukasta kohti. Voisitteko kuvitella samaa Suomessa? Määrä on myös moninkertainen maailmansota 2:een verrattuna ja ottaen huomioon, että alue on pinta-alaltaan koko maailmansota 2:n sotakenttiä paljon pienempi, niin sanon, että vietnamilaiset ovat kyllä olleet liki 20 vuotta kestäneessä sodassa erittäin sisukkaita ja neuvokkaita, mistä osoituksena mm. kaikki amerikkalaisille kaivetut piikkiansat sekä tunneliverkostot, joissa paikalliset asuivat
pommituksia piilossa.
No niin, se siitä avautumisesta. Mietin vain, ehkä julma sota on opettanut kansaa elämään hetkessä ja iloitsemaan siitä, että asiat ovat nyt hyvin. Pikkuasioista ei haluta eikä viitsitä murhehtia, vaan halutaan olla iloisia.
Minä olen nyt Balilla, saavuin alkuillasta. Lentoaseman kiinteähintaiset taksit yrittivät vedättää taksikopin seinällä olevasta hinnastosta huolimatta heti vähän ekstraa ja lentoasemalle johtavat tiet olivat hirvittävän ruuhkaisia (17 kilometrin automatka kesti liikenneruuhkien takia tunnin..), mutta eiköhän noin 10 päivän Balin vierailuni ole alusta huolimatta ihan hieno.
Hyvin erilaiselta Bali ainakin vaikuttaa Vietnamiin nähden, ihmiset, liikenne ja talot...
Aloin vaan lentokenttätien varressa isoja rakennustyömaita ja valtavia luksushotellikylämainoksia toljottaessani hieman murehtia, että onkohan täällä mitään "aitoa" arkielämä enää jäljellä tai ainakaan helposti nähtävillä? Balin saarella on ollut turismia hyvin pitkään luullakseni, ja turistit ovat tuoneet paikallisille ihmisille työtä ja lisää vaurautta. Mutta onko se tehnyt heidän elämästään (ennen turismia) parempaa, ovatko he onnellisempia saati parempia ihmisiä? Kysymykseeni ei ole varmaan yksioikoista vastausta, mutta toivon, että näkisin loppureissullani mahdollisimman paljon "aitoa" Balia. Olkoonkin niin, ettei Balia ja turismia voi enää erottaa toisistaan. Aion joka tapauksessa yrittää myös levätä täällä kunnolla, sillä viimeiset päivät Ho Chi Minh-cityssä olivat Cu Chi-tunnelit - ja Mekong Delta-päiväretkien takia olivat hyvin kiireisiä.
Tästä teksistä ei tullutkaan kovin lyhyt, mutta tässä päällimmäiset ajatukset nyt mielessä.
Jos teillä tulee aiheeseen liittyen jotain kommentteja tai haluatte esim. tarkennuksia tai korjauksia tietoihin, niin laittakaa vaan tulemaan.
-Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti