Laos, osa 1

Mulla on reilu viikko Laosissa nyt takanapäin. Lähdin viikko sitten perjantaina Paista bussilla Mekong-joen äärelle Chiang Khongiin. Minibussi lähti iltaseitsemältä ja maksoi 650 bahtia, mikä sisälsi myös majoituksen perillä guesthousessa. Minibussin piti saapua Chiang Khongiin yhdeltä yöllä, mutta kesken matkan puhjennut rengas viivästytti saapumista puoli neljään. Päivittelimme englantilaisen miehen, Gerryn kanssa onneamme siitä, että rengas rikkoontui pitkällä suoralla mutkikkaan vuoristotien sijaan...
Noin 80 prosenttia reitistämme oli nimittäin mutkikasta vuoristotietä, mikä teki myös bussissa nukkumisesta hankalampaa. 

Saavuttuamme Chiang Khongiin pääsimme nukkumaan nuhjuiseen guesthouseen muutamaksi tunniksi, ennen kuin pitäisi herätä jälleen aamiaiselle ja siitä jatkamaan matkaa Laosin puolelle Huay Xaihin. 
Meidän 12 henkilön minibussista liki kaikki lähtivät guesthousen isännän saattamana Laosiin. Ensin piti jonottaa Thaimaan puoleisella rajalla, että meidät on leimattu maasta ulos ja että tullimiehet varmistavat, ettei kellään ole tullut yliaikaa viisumiin nähden. Sitten, otimme pitkähäntäveneen joen yli Laoksen puolelle. Tällä puolella rantaa jonotimme viisumeita Laosiin. Ensin täytettiin kupongit, palautettiin ne valokuvan ja passin kanssa yhdelle luukulle ja maksettiin viisumimaksu, kukin sen mukaan, mistä on kotoisin. 35 dollaria taisi olla yleisin, sen Suomen kansalainenkin sai maksaa. Jos jollain ei ollut dollareita, valuuttaa pystyi vaihtamaan viereisessä kopissa. 
Odottelimme kukin noin puoli tuntia, kunnes lopulta saimme passimme viisumilal varustettuna toisen luukun kautta ulos. Suurta hupia virkailijalle oli ihastella, kuinka söpöiltä me länsimaiset tytöt kuvissa näytimme. As if - ilmeeni on kuin sarjamurhaajalla!

Viisumien saannin jälkeen saattajamme vaihtui nuoreksi tytöksi paikallisesta matkatoimistosta. Hän saattoi meidät rannasta mäen päälle matkatoimistoon ja keräsi meidän kaikkien laivaliput ja nimet. Saimme uudet laivaliput kouraamme. Ehdimme myös ostaa eväitä tulevalle laivamatkalle ennen kuin tuktuk veisi meidät Luang Prabangiin vievälle laivalle. Nyt kun oltiiin Ranskan alaisuudessa ennen olleessa maassa, kaikkialla myytiin täytettyjä patonkeja evääksi matkalaisille. Patongin kasviksilla, kinkulla ja levitettävällä juustolla sai 10.000 kipillä eli noin eurolla.
Satamaan saavuttuamme "laivalippumme" kerättiin jälleen kerran pois ja tällä kertaa saimme käteemme oikeat, lopulliset liput. Meidät saatettiin laivaan, joka lähti noin tunnin päästä saapumisestamme. Tässä vaiheessa oli vielä ihan hyviä istumapaikkoja jäljellä. Rinkat laitettiin "ruumaan" eli laivan lattia oli purettu ja rinkat työnnettiin lattian alle. 

Viereeni istumaan sain israelilaisen kundin, joka oli tullut samalla minibussilla Paista Chiang Khongiin. Hän arpoi vielä aamulla varttia ennen kyydin lähtöä satamaan guesthousen lippuluukulla, mihin ostaisi lipun. Hänellä ei ollut mitään hajua, ja nauroin hänelle - kuka tietää, mihin hän on menossa, jos hän ei itse. Sanoin lopulta, että etköhän sinä tule Luang Prabangiin, minne kaikki muutkin. Vaihtoehtona olisi ollut jokin pikkukylä Pohjois-Laosissa, minkä nimi ei sanonut kenellekään mitään. Näin Ohadista ja minusta tuli matkakumppaneita joksikin aikaa.

Kävi ilmi, että hänellä ei ollut oikeasti minkäänlaista matkasuunnitelmaa eikä tietoa, milloin lopettaisi matkustamista. Hänen oli pitänyt reissata Intiassa pidempään, mutta hän oli tavannut siellä ihmisen, joka oli suositellut hänelle Thaimaata, Kamputseaa ja Laosta, joten hän oli päätynyt niillä ohjeilla Kaakkois-Aasiaan. Hän oli minun tapaani lopettanut työnsä, eikä seuraava siirto ollut selvillä.

Matkustimme Huay Xaista slow boatilla eli hitaalla veneellä Luang Prabangiin. Laivamatka kestäisi kaksi päivää eli ensimmäisen päivän päätteeksi yöpyisimme Pakbeng-nimisessä kylässä, jokainen itse siellä missä haluaisi. Meitä kuitenkin varoitettiin siitä, että satamassa olisi vastassa hirveä majoitusten tarjoajien herhiläislauma ja että majoitustarjouksiin ei ollut luottamista. Että ketä tahansa ei vain voi lähteä seuraamaan majoituksen perässä. Niinpä monet, me muiden joukossa, päädyimme varaamaan guesthousesta huoneen ennakkoon. Päädyimme varaamaan kahden hengen huoneen erillisillä sängyillä kulujen jakamiseksi. 

Perillä tietenkin selvisi, että hyviä majoituspaikkoja olisi ollut saatavissa ilman ongelmia puolta halvemmalla. 
Maisemat Huay Xaista olivat mielettömän kauniita, kuten matkakirjani, josta olin tästä reitistä lukenut, oli luvannutkin. Näimme, miten alkeellisissa oloissa Mekong-joen varrella asutaan ja miten iso merkitys joella on kylän asukkaille. 

To be continued.. Kirjoitan kohta lisää laivamatkasta ja Pakbengistä.