Paissa

Terkut Paista!
Istun viihtyisässä kahvilassa, joka on samalla kirjakauppa. Täällä on paljon viihtyisiä kahviloita ja kuppiloita. Koira nukkuu vieressäni kahvilan viileällä kivilattialla.
Illalla lähden kohti Laosta. 

Paissa on kaunista ja rentoa. Turisteja on tosin paljon, mutta ei liikaan ärsyttävyyteen asti. Siellä täällä kahviloissa myydään hashbrownieita, ja rastatayyppejä kulkee siellä täällä tavallisilta näyttävien turistien seassa.
Olen ollut täällä nelisen päivää, jonka aikana olen ajellut skootterilla, uinut, käynyt vesiputouksella, Memorial Bridgellä , kylpylässä kuumavesialtaalla polskimassa, katsellut Dustin Hoffmanin ja Robert De Niron tähdittämiä klassikkoleffoja guesthousemme aulassa ja maannut riippumatossa bungalowin terassilla. Eilen kävin myös illalla legendaarisessa BePop-rokkibaarissa, joka on lähellä guesthouseamme. 

(Ennen Paita olin pari päivää Chiang Maissa, mutta se oli liian suuri ja liian täynnä turisteja makuuni. Ei siitä sen enempää siis.)

Checkauduin tänään mäen päällä olevasta rauhallisesta guesthousestani (Mountain View Guest House) pois ja ostin lipun Chiang Khongiin, Thaimaan ja Laosin rajalle. Tuntui harmilliselta jättää niin kaunis ja rauhallinen paikka. Tuntuu, että on kuitenkin aika jatkaa matkaa, olenhan jo Suomessa reilun kuukauden päästä. Odotan sitä paitsi innolla Laosia! Tosin guesthouse-naapurini, 25-vuotias psykologian opiskelija jenkeistä, ei pitänyt Laosista. Kamputseaa hän sen sijaan hehkutti paljon. Menen avoimin mielin. 

Bussi kohti itää lähtee illalla. Ajoin skootterillani lipun ostamisen ja aamiaisen jälkeen uima-altaalle (täällä monessakaan majatalossa ei ole uima-allasta vaan on olemassa ns. julkinen uima-allas, jossa voi käydä polskimassa), mutta se olikin kiinni, koska siellä vietettiin hääjuhlaa. Juhlapari oli noin 40-vuotias thainainen ja 50-vuotias brittimies. Häävieraat koostuivat enemmän tai vähemmän vanhoista hipeistä. Yksi näytti ihan John Lennonilta. Yksi henkilökunnan edustajista oli hyvin ystävällinen ja sanoi, että jos haluaisin vain uida pikaisesti, se olisi varmaan mahdollista. Sanoin kuitenkin, että haluan kunnioittaa hääparin rauhaa, joten jatkoin matkaani tähän viihtyisään kahvilaan.

Vielä pitää keksiä, miten viettää seuraavat seitsemän tuntia ennen kuin bussini lähtee. Täällä ei ole julkisia puistoja penkeistä puhumattakaan, joten kahvilat, skootterilla ajelu tai tai.. uusi kylpyläreissu tulee kyseeseen. Will see.

Koti-ikävä Suomeen on jo kova. Jos sen saa tunnustaa. Minusta saa. Erityisesti kaipaan Manu-mussukkaa. Tulen vähän surulliseksi, kun näen katukoiria täällä. Tuolla koiralla, joka makaa vierelläni, on valtavat utareet mahan alla. Pentuja ei kuitenkaan näy missään. No, ehkä on parempi, etten ajattele asiaa sen enempää.

Kaikkea hyvää sinne Suomeen! Ajattelen kaikkia ihania ystäviäni paljon enkä malta odottaa, että kohtaamme jälleen.

PS. Jos jollain olisi mulle hyvä kesäpaikka tiedossa, niin hihkukaa asiasta tänne suuntaan!