Heippa kaikille! Viikko Singburissa (mitä siellä on? - no ei yhtikäs mitään) on tehnyt mielelle hyvää. Viikkooni mahtui paljon mukavia ihmisiä, kasvisruokaa, ei turisteja lähimaillakaan, useita rukouksia Buddhatemppeleissä, hengailua iltaisin joen äärellä hyttysten ruokana - mitä muuta ihminen voisi toivoa. Eniten arvostan tavallisen thaimaalaisen maaseudun näkemistä. Maanviljelyä, asumuksia, uskonnon vaikutus arkeen näkyy selvemmin kuin turistikeskuksissa. Tämä on ollut kaiken kaikkiaan hienoa!
Hienoa oli todella myös, kun viikon mukanamme kulkenut koordinaattori, Pat, näytti miten buddhalaiset rukoilevat, toivovat jumalilta ja kiitävät jumalia. Me kaikki pääsimme mukaan rituaaleihin, jotka ovat kovin erilaisia ev.lut. kirkkoon verrattuna.
Tietoa uskonnosta ja rituaaleista 1. Temppeleitä on paljon kaikkialla. Yhdessä keskikokoisessa kaupungissa voi olla helposti jopa 300 temppeliä. Jokaisen buddhalaisen tulee käydä temppelissä vähintään kerran viikossa. Jos se ei ole etäisyyksien tai töiden takia mahdollista, voi rukoilla myös kotona.
Temppeliin saavuttaessa riisutaan aina ensin kengät pois ulkona. Sisälle saavuttaessa tehdään lahjoitus johonkin temppelin lahjoitusbokseista. 20 bahtia eli noin 50 senttiä taitaa olla yleisin lahjoitus, mutta laatikoissa näkyy myös 100 bahtin seteleitä. Raha pitää antaa vain, jos uskoo buddhaan tai tunnustaa buddhalaisuutta. Joku temppeli, jossa kävimme, saa noin 33 bahtia vuodessa lahjoituksena. Koska temppelit ovat vanhoja ja niissä käy runsaasti ihmisiä, myös kunnostukseen menee runsaasti rahoja.
Pat kuitenkin korosti temppeleiden avoimuutta ja sitä, että varatonkin voi tulla temppeliin, vaikkei voikaan lahjoittaa mitään. Pat kuvaili asioita yksinkertaisella englannilla, mutta lahjoittamisen filosofian hän kiteytti meille: "Jos lahjoitan nyt 20 bahtia, ehkä se palautuu minulle satasena takaisin."
Temppelissä astutaan aina kynnyksen yli, ei koskaan astutaan sille/sen päälle. Lahjoituksen tekemisen jälkeen otetaan kukkia ja nippu suitsuke(?)tikkuja, joiden välissä on noin 3-4 paperia, joiden välissä on kultapaperia. Ota tarvikkeet ja mene jollekin punaisista matoista tai alttareista rukoilemaan. Polvistu, laita kämmenet yhteen ja rukoile. Toivo jotain, mitä vain haluat rukouksessasi.
Kun olet valmis, vie suitsuketikut palamaan jollekin niille varatuista padoista. Sinun pitää kuitenkinottaa tikkujen väliin kiinnitetyt pikkulappuset itsellesi, sillä tarvitset niitä kohta. Jätä kukat suitsukkeiden vieressä olevaan vaasiin tai telineeseen.
Palaa takaisin punaiselle matolle kunnioittamaan buddhaa, buddhan opetuksia ja munkkeja. Kunnioitus tapahtuu polvillaan tekemällä kolme syvää kumarrusta. Kun kumarrat, paina samalla kämmenet ja otsa maahan asti.
Pukeutumisen suhteen erityisesti naisten pitää kuitenkin huomioida,ettei kumarellessaan samalla vilauttele liikaa. Muutenkin pukeutumisen tulisi olla kunnioittavaa munkkien takia. Ei siis liian kireitä, lyhyitä ja läpinäkyviä vaatteita. Olkapäiden tulee olla peitettyinä.
En saanut vastauksia kaikkiin kysymyksiin uskonnosta. Tiedän esimerkiksi, että jokaisessa talossa tulee olla henkien talo tai pieni alttari, jolle uhrata hedelmiä tms. päivittäin, mutta en saanut Patilta tarkempaa selitystä, miksi.
Se uskonnosta. Vaikuttaa kuitenkin minusta hyvin selkeältä ja konkreettiselta uskonnolta. Lähes kaikki thaimaalaiset ovat buddhalaisia. Kuitenkin maassa asuu noin viiden prosentin muslimivähemmistö. Tärkeintä buddhalaisuudessa lienee kunnioittaminen, ja se pätee myös muslimeihin. " Kunnioitan sinua, olipa uskontosi mikä hyvänsä". Jos haluat tietää lisää, googlaa. Mie googlaan myös jossain vaiheessa :).
Sitten, itse asiaan! Tajusin eilen, että ensi viikon orpokotiviikon jälkeen minulla on reissua jäljellä enää 6,5 viikkoa :/. Tämä pakottaa tekemään tiettyjä valintoja, sillä koko Kaakkois-Aasiaa siinä ajassa ei ehdi koluta, eikä ole jälkeäkään upottaa rahoja moniin lentoihin ja vain piipahtaa jossain lyhyesti.
1. Hongkong on muita aikomiani kohteita kalliimpi hintatasoltaan,ja koska olen tehnyt jo muutaman suurkaupunkipiipahduksen, HK jää tällä kertaa väliin.
Aion viettää siis loppumatkani jotakuinkin seuraavasti:
Vapaaehtoistyön jälkeen aion viettää vielä noin viikon Pohjois-Thaimaassa. Umphangin lähin kaupunki on Mae Sot, jota myös Thaimaan villiksi länneksi kutsutaan. Siellä ehkä yksi yö ennen 8 tunnin bussimatkaa Chiang Maihin, pohjoisen metropoliin. Siellä pari päivää ja sieltä ylös neljän tunnin matkan päähän boheemiin ja erikoiseen Paihin. Paista Chiang Khrongiin, joka sijaitsee Mekongjoenvarrella ja samalla Laosin rajalla. Siitä sit Laosin puolelle Huay Xaihin. Aion viihtyä Laosissa, vähän fiiliksestä riippuen, noin kaksi viikkoa. Tuolloin minulle jää vielä noon 1,5 Vietnamiin ja 1,5 viikkoa Balille ennen kuin pitää palata Bangkokiin Suomeen 8.5 paluulentoa ajatellen.
Olen suunnitelmistani iloinen ja onnellinen.
Laosin ohjelmaan kuuluu ainakin jokilaiva Mekongjokea pitkin Luang Prabangiin, sielläoloa ja lähiretkiä fiiliksen mukaan, siitä pääkaupunki Vientianeen (koska matkan varrella kohti etelää), josta pääsee sleeperbussilla parissa päivässä Pakseen, josta puolestaan noin neljässä tunnissa Dot Detiin, eli alueeksi, jota kutsutaan nimellä 4000 islands. Tuolla Etelä-Laosissa onm myös rajanylityspaikka niinVietnamiin kuin tarvittaessa Kamputseaankin.
Joustavuudesta, lentoni Balille lähtee Vietnamin pääkaupungista, Ho Chi Minh Citystä 25.4. Jos viihdyn Laosissa kahta viikkoa pidempään, se on ihan ok, silloin vain vietän vähemmän aikaa Vietnamissa. Sama juttu pätee toki toisinkin päin eli jos Laos ei syystä tai toisesta nappaisi, niin eikun Vietnamiin!
Nyt on jo kiire kavereiden kanssa kokikselle, joten palataan taas pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti