Blogipäivitys Singaporesta, 6.3

Terkut Singaporesta! Olin täällä viimeksi kymmenen vuotta sitten. Kun lentojani tammikuussa bookattiin, ja kuulin, että kone pysähtyisi myös Singaporessa, sanoin, että minähän haluan viettää siellä pari päivää. Ja vaikka Singapore on ehkä vähän tylsähkö paikka, päätös viipyä täällä pari päivää on ollut hyvä. Kun saavuin 3.3 illalla Singaporeen, haltioiduin heti jo metrossa vehreää kaupunkimaisemaa katsellessani. Itse asiassa, haltiuduin jo lentokentän kaikkiall nätisti asetelluista viherkasveista ja kiiltävistä marmoripinnoista. Kaltaiselleni kontrollifriikille Singapore on paratiisi. Kaikki toimii, kaikkialla on siistiä ja kiiltävää. Ihmiset osaavat käyttäytyä hyvin ja pukeutua siististi. Julkisissa kulkuneuvoissa ihmiset osaavat antaa tietä poislähteville hyvässä järjestyksessä ennen itse kyytiin astumistaan.   Mitä muuta? No, täällä on kaunista. Ihmiset ovat kauniita. Ruoka on hyvää! Tekemistä täällä ei mielestäni hirveästi juuri olekaan perusturisteilun ohella, mutta aina voi syödä ja shoppailla. Tosin Orchard Roadille meneminen aiheuttaa nykyään pahoja alemmuuskoplekseja, kun kaikki katutason liiketilat ovat luksusmerkkien, kuten Luis Vuittonin, Guccin, Pradan ja Cartierin käytössä. Ja kun luulisi, että yksi LV tai Prada riittäisi singaporelaisten tarpeisiin niin ei - samat myymälät toistuvat eri kauppakeskuksien kyljissä tasaisesti muutaman sadan metrin välein. Tarkan dollarin shoppaaja menee ostoksille Chinatowniin tai Little Indiaan, joista Little India on nykyään ehdottomasti oma suosikkini, muutenkin kuin shoppailun osalta. Ihana hajujen, värien ja ihmispaljouden runsaus tekee hyvää aisteille. Eilinen hindutemppelissä ruuhka-aikaan vierailu oli samaan aikaan kiehtovaa että noloa. Minua hävetti tunkeutua muiden turistien tapaan temppeliin, jossa ihmiset keskittyivät rukouksiinsa, ostivat kukkasia ja uhrasivat ne haluamalleen jumalalle. Temppelissä työskentelevät(?) miehet kaavuissaan yläruumiit paljaana ym... Vaikea kuvailla kaikkea, mitä tapahtui, koska hindulaisuus ei ole minulle niin tuttua, mutta mielenkiintoista se oli. Nololta kokemus tuntui siksi, että uskontoa meillä pidetään yksityisasiana. Täällä kaikki rukoilu, uhrilahjat ym. ovat kaikkien esillä ja nähtävillä. Yritin olla itse mahdollisimman näkymätön samalla kun olin kiitollinen, että hienovarainen tirkistelyni oli mahdollista. Lounaan söin erässä pohjois-intialaista intialaista kasvisruokaa tarjoavassa ravintolassa. Tilasin randomilla jonkun annoksen, jonka nimessä luki sipuli masala, ja kun sain aterian eteeni, huomasin astioista, että kyseessä on pelkkää kasvisruokaa valmistava ravintola. Tämä ei tietenkään haitannut minua millään lailla. Ihmiset pesivät kätensä ennen ruokailua ja söivät ruoan käsin. Näin tein minäkin, herkullista alkukeittoa lukuunottamatta. Mitäs muuta? Singaporessa asun/asuin (sillä tänään lähden illalla jo Bangkokiin) Woke Home Capsule Hostellissa, joka eroaa muista hostelleista siinä, että vuoteita erottaa seinät, katto ja lattia. Toisin sanoen, jokaisella on patjan lisäksi oma pieni kolonsa, jossa on pieni pöytä, peili ja tv ja hieman tilaa tavaroiden säilytykseen. Lisäksi jokaisella on oma lukollinen kaappi, johon saa tavaransa säilöön. Tästä iso plussa, sillä aiemmassa hostellissa lukollisia kaappeja ei ollut läheskään kaikille. Hostelli sijaitsi 650 metriä Raffles Placelta ja Boat Quaylta, noin 600 m Clarke Quaylta ja noin 1 km päässä China Townista ja Merlion Lion-patsaalta. (Okei, hienoja paikkoja kaikki, en jaksa nyt selittää sen paremmin - googlatkaa, jos kiinnostaa ;-)). Parempaa sijaintia ei oikein voisi hakemallakaan saada.  Aamulenkit ja iltakävelyt menivät siis upeita jokimaisemia ihaillessa. Ekana iltana maksoin noista maisemista kalliin hinnan - erehdyin illalliselle yhteen jokivarren ravintoloista. Ajattelin, ettei 14 dollaria ole nyt NIIN paljon yhdestä tom yam-keitosta, mutta kun tilasin, sain kuulla, että kaikki annokset ovat pienen pieniä, ja että kaltaiseni nainen tarvitsee vähintään kolme annosta tullakseen kylläiseksi. Pitkin hampain suostuin tilamaan vielä satay-tikkuja, jotka ovat herkkujani vuosien takaa. Tähän vanha herrasmies ehdotti lisukkeeksi vielä mangosalaattia. Olkoon, ajattelin! Mangosalaatti oli näyttänyt hyvältä myös toisen ravintolan menussa. Niinpä vedin 80 dollarilla naamaani kaiken kaikkiaan monenlaista herkkua, ja vaikka palvelu ja maisemat olivat kerrassaan upeita, en palannut ravintolaan enään ruokailun merkeissä. No, koneeni Bankgokiin lähtee muutaman tunnin päästä, joten vielä ehdin täyttää kupuni hyvällä ruoalla ja ihastella jotain paikkoja ennen kuin otan metron kentälle.  Siispä eikun moikka vaan, ja palataan taas! PS. Vapaaehtoistöiden 2. viikosta ja Perthissä vietetystä viikonlopusta on vielä kirjoittamatta, mutta palaan asiaan tuonnempana, kunhan olen kypsä kirjoittamaan aiheesta... Vi hörs!