23.7.2008

Autoilusta ja asukaspysäköinnin vaikeudesta

Kun muutimme Malminkartanoon, menetimme oikeuden asukaspysäköintitunnukseemme. Toisin sanoen Malminkartano ei kuulu Helsingin kaupungin asukaspysäköintialueeseen, vain kantakaupunki kuuluu. Ongelmallista on, että autojen määrä lisääntyy, kun olemassa olevien taloyhtiöiden autopaikkojen määrä ei. Meidän taloyhtiössämme autopaikkaa joutuu jonottamaan ainakin yli vuoden. Malminkartanossa olevien sallittujen, rajallisten parkkipaikkojen sallitut ajat ovat 60 min, 4 ja 24 h. 24 h:n paikat ovat aina täynnä, eikä neljä tuntia riitä mihinkään..

Olemme saaneet nyt kuukauden sisällä huono-onnisina kolmet sakot. Parkkeihin on aina mahtunut, mutta oma kiekko on unohtunut ikkunasta tai se on näyttänyt väärää lukua. Olisi suuri helpotus, jos alueelle saisi asukaspysäköintiluvat. Uskon, että moni muu alueella asuva kärsii aivan samoista ongelmista. Jos oman taloyhtiön paikan saaminen venyy, rytmitämmekö elämämme sen mukaan, että käymme neljän tunnin välein ajastamassa parkkikiekkoa epäoikeudenmukaisten sakkojen välttämiseksi?


PS.
Ja autoahan emme juuri muuhun käytä kuin sukulaisvierailuihin Pohjois-Savossa.. :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä autoilun luvatusta maasta, jossa (leveitä) parkkipaikkoja riittää ja meno vesi on (nelinkertaistuneesta hinnasta huolimatta) luvattoman halpaa! :)

Idyllisintähän olisi, jos kotopuolessa joukkoliikenne toimii eikä autoa ei tarvitse. Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne tosin muistuttaa pahemman luokan farssia. Harvaan asutulla alueella ensimmäinen ratkaisu oli tyytyä busseihin, mutta miten käy polttoaineen hinnan noustessa? Tälläkin hetkellä bussit suhailevat miten sattuu, liian harvoin joka tapauksessa. Juna ja metro toimivat siellä missä raidetta sattuu olemaan, valitettavasti aika harvassa paikassa. Kalliossakin kuvittelin olevani lähellä keskustaa, mutta ei. 30 minuuttia spåralla kuulostaa lähinnä vitsiltä, kun matkaa on 3-4 kilometriä.

Kaupunkisuunnittelu ratkaisevilla hetkillä 60-70 -luvuilla oli amatoorien pelleilyä. Vai voiko Helsingin kaupunkikuvasta muuta väittää?

Onneksi vaalit taas häämöttää. ;)

Kati Oksman kirjoitti...

Kiitokset terveisistä ja terkut takaisin. Kieltämättä parantamisen varaa on monessa asiassa..

Anonyymi kirjoitti...

Miksi sitten pitää autoa? Junat kulkevat Pohjois-Savonkin suuntaan ja taksillakin ajelee aika paljon auton käyttökustannuksilla, mukaanlukien vuoden parkkisakot.

Kati Oksman kirjoitti...

Moi Tytti. Voi kun Leppävirta olisikin radan varressa, mutta kun ei ole :/. Taksit toki kulkevat maallakin. Me olemme laskeneet, että oman auton käyttö tulee edullisemmaksi, kun vertailukohtana on vuokra-auton käyttö kaikkine kuluineen 1 krt/kk (12 krt vuodessa) Pohjois-Savoon. Sitä emme ole laskeneet, mitä juna-taksi- tai bussi-taksi-yhdistelmä maksaisi vuodessa. Käymme perillä kuitenkin paljon eri puolilla maakuntaa eri sukulaisia ja kavereita tapaamassa.

Jos asuisin yksin, tilanne olisi varmasti toinen, sillä minulla ei ole ajokorttia. Silloin olisi pakko mennä julkisilla, ja sillä tavalla kuljin aikaisemmin. Leppävirralle vielä pääsee bussilla, mutta siitä sompaaminen eteenpäin julkisilla on hidasta ja kahdella ihmisellä laskettuna kalliimpaa.

Vaikka olen nyt helsinkiläinen ehdokas ja kuntavaaleissa, on pakko sanoa vähän ohi aiheen, että minulle edelleen sydämenasia, että julkinen liikenne saataisiin valtakunnallisella tasolla toimimaan. Moni vanha ihminen joutuu autottomuuden takia muuttamaan kotikylältään kirkonkylälle tai kuntakeskukseen palveluiden saannin takia, koska bussit ei kulje. Se on minusta sääli. Palveluja ei tarvitse välttämättä ripotella joka niemeen ja nokkaan, mutta jokaisen oikeus palveluihin on turvattava ilman, että sen takia joutuu luomupaan rakkaasta synnyinkodistaan. Ja sitten ihmetellään, miksi maaseudut ovat autioituneet.

Helsingissäkin ikäihmisillä on hankaluuksia päästä palveluihin palveluautojärjestelmästä - tai nimenomaan sen puutteista huolimatta. Sitä pitäisi kehittää meillä paikallisesti myös.

Pointtini ei ollut blogitekstissä ottaa kantaa yksityisautoilun puolesta, vaan se, että jos ihmisillä sattuu siitä huolimatta olemaan autoja, voisi pysäköintipalveluita kehittää. Se ei kuitenkaan tule olemaan ensisijainen vaaliteemani, vaan aivan muut asiat, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saannin parantaminen. (Kauheita, pitkiä lausehirviöitä..). Otan kantaa tässä blogissa niihin epäkohtiin, mitä kulloinkin havaitsen.