Kalsarikännit ja suomalaisen demokratian rappiotila

Eilisistä illanisujaisista jäi viiniä yli, joten käytän sen sunnuntai-illan nautintona. Samalla näppäilen muuttoilmoituksia lehtiin ja yhdistyksille, ja pohdin suomalaisen demokratian tilaa. Tänään oli SONK:n liittohallituksen kokous, jossa ruodittiin huonoa vaalimenestystä ja veistettiin tulevan toiminnan suuntalinjoja. Henkilökohtaisessa elämässä koen haikeaksi muuttaa Kuopiosta pois, mutta sitä ei usein ehdi miettiä kiireen keskellä. Päättötyö menee arvosteluun huomenna tai tiistaina. Kansitusta ja muutamaa muuta valmistumiseen liittyvää pakollista rutiinia en ehdi ennen muuttoani hoitaa, mutta toivon, että kuopiolaiset kaverini jeesaavat etänä sen, minkä voivat sitten.

Kaivelin tänään muuttolaatikoita roskiksesta. Maria värjäsi tukkani torstaina. Lopputuloksesta tuli ylipunainen, liian räikeä. Ei se haittaa kuitenkaan. Vaalitulos vituttaa niin paljon, että olen mielelläni punaisempi kuin koskaan vastarintaliikkeen hengessä. Myös SDP:n kaulaliina on kovassa käytössä. Logot esiin, ja keskustelua ihmisten kanssa, jotka sitä janoavat. Toivon ihmisten seuraavan suomalaisen politiikan asiasisällön muutosta. Politiikot ovat muutakin kuin romanssinjanoisia pääministereitä tai eduskunnan kiireisiä kaunottaria. Politiikka tuntuu omissa lompakoissa. Beware. Kapitalismin nykytila on vahva.

Kuluneet eduskuntavaalit olivat julkkisten ja sisällöttömyyden juhlaa. Eduskuntaan valittiin jälleen läjäpäin julkisuuden henkilöitä (Juha Mieto, Tommy Tabermann, Risto Autio, Marko Asell, Markku Uuspaavalniemi, Ilkka Kantola..) erityisesti urheilijat olivat kansan suosiossa. Se surettaa, sillä heidän sijaansa läpi olisi voinut päästä joku pitkän uran puoluepolitiikassa tehnyt henkilö. Tämä kuvaa politiikan henkilöitymistä ja sitä, että eletään spektaakkeliyhteiskunnassa. Kaiken pitää näkyä ja kuulua, että se menee läpi. Pitää olla karismaattinen ja sisällön helposti purekseltavaa. Ja vaalitoreilla jaettiin krääsää. Äitini pohti tässä, miten ennen on osattu äänestää, kun ei ole ollut televisiota tai ehdokasmainontaa. On vain ollut lista puolueen nimiä, joista on äänestetty. Surettaa myös se, ettei nuoret ymmärrä, mitä merkitystä äänestämisellä on. Kun nuoret eivät äänestä, äänestää jotkut muut heidän puolestaan. Jos nuoret äänestäisivät, voisi myös politiikka olla nuorekkaampaa, idealistisempaa. Meillä on varaa hyvinvointiyhteiskuntaan.

Vaalit ovat ohi - mitä jäi käteen?

Kello alkaa lyödä puolta yötä, ja olen vielä hereillä. Pohjois-Savon vaalipiirissä koettiin suurta vaihtuvuutta näissä eduskuntavaaleissa - erityisesti Keskusta-puolueen kansanedustajat nuortuivat ja naisistuivat. Myös karvaita pettymyksiä koettiin: Vihreät jäivät kauas tavoitellusta kansanedustajapaikasta, ja Kataisen vanavedessä eduskuntaan meni vaaliliiton myötä Perussuomalaisten ainoa ehdokas Pentti Oinonen. Mikäli tätä vaaliliittoa ei oltaisi muodostettu, olisi Kokoomuksella Pohjois-Savossa kaksi kansanedustajaa. Ehkä siis ihan hyvä näin.. SDP:n kansanedustajia valittiin samat kaksi kuin viime vaaleissakin: Rajamäki ja Väätäinen. Minä menen kohta nukkumaan, ja herään parin tunnin päästä Helsingin junaan. Menen allekirjoittamaan työsopimuksen vakituisesta työsuhteesta eräässä mediatoimistossa. Työ alkaa 2.4. Yritän myös löytää asunnon. Mikäli jollakin on tietoa potentiaalista asunnoista Helsingissä, let me know.

Analyysini vaaleista voisi olla syvempääkin, mutta kun väsymys alkaa painua humalaa muistuttavaksi horjuvaksi tunteeksi, voi olla parempi antaa analyysien hautua yön yli. Harmillista on se, ettei moni nuori sosialidemokraatti (jos kukaan?) päässyt kansanedustajaksi. Lähin taisi olla Pirkanmaan Joonas Lepistö. Paavali Kukkonen keräsi vajaat 600 ääntä täällä Pohjois-Savossa, eikä paljoa huonommaksi jäänyt Niko Kortekaan. Tästä on hyvä jatkaa :).
Ja onnittelut kaikille muillekin hyvän tuloksen tehneille.

- - - -

Lisäys 20.3. Luin Esa Suomisen blogia, joka oli linkittänyt Jussi Saramon mielipiteen vihreiden kampanjoinnista omille sivuilleen. Seuraan Esan esimerkkiä ja teen samoin: Vihreiden likaista peliä.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ja lisään tämän omaan blogiini omistaakseni tämän eräälle vihreälle ystävälleni, joka kävi jo ennakkoon katselemassa itselleen työhuonetta eduskunnassa. Ääntenkeskitys ei kuitenkaan Pohjois-Savossa purrut. Ylpeys käy lankeemuksen eessä.

Paavalin fanit ja loppurutistus

Hahaa, kävin tänään pitkästä aikaa katsomassa Paavalin blogia, ja siellä muutama anonyymi kommentoija lopulta sanoo ääneen sen, mitä kukaan muu ei tohdi lausua.. Lukekaa itse: Kommentit ovat Paavalin uusimmassa, 3.3. päivätyssä kirjoituksessa. Onneksi Paavalilla on ulkonäön lisäksi myös sitä tärkeämpääkin eli osaamista ja näkemyksiä. Toivottavasti hän saa suuren äänisaaliin.

Ennakkoäänestys päättyi tänään noin 30 prosentin äänestyslukemiin. Vielä riittää siis itse vaalipäivällekin äänestettävää. Nuorten pitäisi osallistua hanakammin äänestämiseen, mikäli nuoria ehdokkaita haluttaisiin läpi. Moni vanha ihminen äänestää tottumuksesta tai turvallisuuden tunteen vuoksi aina samaa ehdokasta, vaikka pitääkin nuorten mukanaoloa hyvänä. Osa taas vähättelee suoraan. Ikä ei kuitenkaan kerro aina kokemuksen puutteesta: Itse olen ollut politiikassa mukana jotakuinkin 4 vuotta, Paavali paljon tuota pidempään.

14 päivää vaaleihin

Eduskuntavaaleihin on jäljellä enää 14 päivää, kun kirjoitan tätä tekstiä. Aika kuluu liian nopeasti, sillä ennakkoon pääsee äänestämään jo tulevana tiistaina. Kansan postilaatikot tulvivatkin nyt erilaisista vaaliesitteistä - voihan olla, että esitteidenjaon loppukirin koittaessa, muutama päivä ennen vaalipäivää, on henkilö, jonka luukkuun mainoksia hiki päässä pujotat, jo äänestänyt. Minä olen viettänyt päivän Leppävirralla, jossa jaoin Paavalin vaalilehteä yli 400 talouteen potkuria apuna käyttäen. Aikaa 200 lehden satsiin meni vajaa tunti, joten ei potkukelkasta ainakaan haittaa ole perinteiseen juoksumenetelmään verrattuna. Kunhan innostuisin vielä päättötyöni viimeistelystä yhtä paljon kuin luukutuksesta..
Vaali-iloa ja äänestysintoa kaikille!