Eilisistä illanisujaisista jäi viiniä yli, joten käytän sen sunnuntai-illan nautintona. Samalla näppäilen muuttoilmoituksia lehtiin ja yhdistyksille, ja pohdin suomalaisen demokratian tilaa. Tänään oli SONK:n liittohallituksen kokous, jossa ruodittiin huonoa vaalimenestystä ja veistettiin tulevan toiminnan suuntalinjoja. Henkilökohtaisessa elämässä koen haikeaksi muuttaa Kuopiosta pois, mutta sitä ei usein ehdi miettiä kiireen keskellä. Päättötyö menee arvosteluun huomenna tai tiistaina. Kansitusta ja muutamaa muuta valmistumiseen liittyvää pakollista rutiinia en ehdi ennen muuttoani hoitaa, mutta toivon, että kuopiolaiset kaverini jeesaavat etänä sen, minkä voivat sitten.
Kaivelin tänään muuttolaatikoita roskiksesta. Maria värjäsi tukkani torstaina. Lopputuloksesta tuli ylipunainen, liian räikeä. Ei se haittaa kuitenkaan. Vaalitulos vituttaa niin paljon, että olen mielelläni punaisempi kuin koskaan vastarintaliikkeen hengessä. Myös SDP:n kaulaliina on kovassa käytössä. Logot esiin, ja keskustelua ihmisten kanssa, jotka sitä janoavat. Toivon ihmisten seuraavan suomalaisen politiikan asiasisällön muutosta. Politiikot ovat muutakin kuin romanssinjanoisia pääministereitä tai eduskunnan kiireisiä kaunottaria. Politiikka tuntuu omissa lompakoissa. Beware. Kapitalismin nykytila on vahva.
Kuluneet eduskuntavaalit olivat julkkisten ja sisällöttömyyden juhlaa. Eduskuntaan valittiin jälleen läjäpäin julkisuuden henkilöitä (Juha Mieto, Tommy Tabermann, Risto Autio, Marko Asell, Markku Uuspaavalniemi, Ilkka Kantola..) erityisesti urheilijat olivat kansan suosiossa. Se surettaa, sillä heidän sijaansa läpi olisi voinut päästä joku pitkän uran puoluepolitiikassa tehnyt henkilö. Tämä kuvaa politiikan henkilöitymistä ja sitä, että eletään spektaakkeliyhteiskunnassa. Kaiken pitää näkyä ja kuulua, että se menee läpi. Pitää olla karismaattinen ja sisällön helposti purekseltavaa. Ja vaalitoreilla jaettiin krääsää. Äitini pohti tässä, miten ennen on osattu äänestää, kun ei ole ollut televisiota tai ehdokasmainontaa. On vain ollut lista puolueen nimiä, joista on äänestetty. Surettaa myös se, ettei nuoret ymmärrä, mitä merkitystä äänestämisellä on. Kun nuoret eivät äänestä, äänestää jotkut muut heidän puolestaan. Jos nuoret äänestäisivät, voisi myös politiikka olla nuorekkaampaa, idealistisempaa. Meillä on varaa hyvinvointiyhteiskuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti