(Julkaistu ViikkoSavon mielipidepalstalla keskiviikkona 14.2.)
Anu Pöntinen tuo taannoisessa pääkirjoituksessaan esille tärkeitä näkökulmia ilmastonmuutokseen asennoitumiseen ja siihen, miten ympäristöystävällisyys liikkumisessa on paikoin tehty hankalaksi. Se, että pyöräily on tehty Kuopiossa mahdollisimman vaikeaksi, on jo yleisesti tunnustettu fakta, niin kuin on myös se, että junalla kulkeminen on toisinaan hyvin mutkikasta ja hidasta. Ennen kaikkea hämmästyttävimmältä välillä itsestä tuntuu ihmisten asenteet: Se, että kävelet mieluummin, kuin otat auton, tai että käytät bussin sijaan polkupyörää, saa aikaan ympäristössä hämmästyvää mutinaa: ”Kuka nyt vapaaehtoisesti sellaista?” Se on kuitenkin niin, että maapallomme on yhteinen, ja siitä on meidän kaikkien huolehtiminen. Lisäksi olen huomannut, että yhä useampi, erityisesti nuoret, pitävät autottomuutta hyvänä elämäntapana.
Pöntinen kuvailee pääkirjoituksensa lopussa useita vaihtoehtoja, joilla liikkumista voisi helpottaa. On totta, että julkisen liikenteen käyttömäärät kasvavat vasta, kun palvelu ja hinta-laatu-suhde paranevat olennaisesti. Ja sitten kun myös pyöräilyreitit entisestään paranevat, innostaisi se varmaan yhä useampia pyöräilemään. Hyvä puoli bussissa vietetyssä työmatkassa piilee puolestaan siinä, että matkan voi käyttää lukemiseen tai muutoin työpäivään valmistautumiseen. Lisäksi uuteen elämäntapaan tottuu nopeasti. Kannattaa kokeilla ja muistaa se, ettei julkinen liikenne ei ole vain meitä opiskelijoita, työttömiä tai eläkeläisiä varten - se on olemassa meitä kaikkia varten.
Kati Oksman
opiskelija, Kuopio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti