Tänä vuonna toista kertaa järjestetty ECOSY:n Winter University järjestettiin yhteistyössä PES:n kanssa. Tapahtuma pidettiin osin PESn puoluetoimistolla, osin Euroopan parlamentin tiloissa. Tilaisuus oli viisipäiväinen, ja koostui kolmesta eri työskentelymuodosta: workshopeista, round-tableista eli ryhmäkeskusteluista sekä plenaryista eli täysistunnoista. Puhujat olivat pääosin tasokkaita, ja samoin saamamme materiaalikansiot tervetuliaispakkauksineen.
Teemana oli Vahvempaan Eurooppaan ja sen tiimoilta joka päivälle oli varattu eri teema. Osallistujia noin 20 eri maasta ja yhteensä osallistujia oli noin 40-50, joista noin 5-10 oli paikallisia belgialaisia demarinuoria, jotka toimivat tarvittaessa oppaina, turisti-isäntinä ym. Tässä raportissa kuvailen niitä toimintoja, joihin itse pääsin osallistumaan. Lisäksi arvioin tilaisuuden järjestelyitä ja luonnetta yleisesti. Lopusta löydät myös tilaisuuden loppulauselmat tiivistettynä.
1. päivä, sunnuntai
Saavuin tilaisuuteen kello 21 maissa paikallista aikaa, ja osuin paikalle juuri sopivasti jäänmurtamisleikkeihin mukaan. Porukkaa oli koossa noin 35 henkilöä, joista moni kertoi olevansa ensimmäistä kertaa mukana ECOSY:n tapahtumassa, mikä tuntui mukavalta. Sunnuntailla ei varsinaisesti ollut omaa teemaansa, mutta tulokkaat oltiin jaettu kolmeen ryhmään keskustelemaan aiheista Eurooppa ja kansalaiset, Sosiaalinen Eurooppa ja Euroopan Unioni maailmassa. Ryhmien työskentelyn tulokset saattoi käydä lukemassa mind-mapeilta seinältä.
2. päivä, maanantai
Maanantain teemana oli EU:n tuominen lähemmäksi kansalaisia. Tilaisuus avattiin turvatarkastuksien jälkeen myöhässä Euroopan parlamentissa, kymmenen tienoilla aamulla ECOSY:n pääsihteerin Anian toimesta PESin ryhmähuoneessa. Kumpikaan paikalle tilattu puhuja, PES:in pääsihteeri Philip Cordery eikä Euroopan Parlamentin Sosialistiryhmän PSE:n pääsihteeri David Harley päässyt paikalle. Sen sijaan jokin toinen sihteeri PSE (http://www.socialistgroup.eu/) -ryhmästä tuli pitämään ajankohtaiskatsauksen.
Alkuun hän totesi faktat. Sosialistiryhmällä on 217 meppiä Euroopan parlamentissa, eli he ovat kooltaan toiseksi suurin ryhmä heti oikeisto/konservatiiviryhmän jälkeen, mutta arvostukseltaan suurin. Puheessa korostettiin ajankohtaisina ongelmina ympäristön tarpeiden ja teollisuuden tarpeiden välistä ristiriitaa, tarvetta perustuslain hyväksymiselle ja sosiaalisen Euroopan edistämiselle. Puhuja kertoi myös, että PSE:ltä oli ollut edustusta Maailman Sosiaalifoorumissa ja myös Global Progressive Forumissa, ja kertoi, maailman köyhyysongelmien ratkaiseminen on myös heille, eurooppasosialisteille erittäin tärkeää.
Tämän jälkeen tuli infoa puolueesta nimeltä PES. Poul Nyrup Rasmussen on PES:n presidentti, ja sen ohella, että kaikki sosialidemokraattiset ja sosialistipuolueet EU:n piirissä ovat PES:n jäseniä, on PES:iin liittynyt tähän mennessä noin 5000 yksittäistä PES-aktivistia. Käytännössä henkilöt ovat liittyneet PES-activist -sähköpostilistalle, jonka kautta saavat säännöllisesti tietoa puolueen toiminnasta. Tavoitteena kuitenkin on yhä integroituneempi puolue, ja sitä varten meitä nuoria kehotettiin haastamaan puolue. Toiminnan avainsanoiksi kuvailtiin näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Lisäksi nuorilta perättiin myös uusia ideoita puolueen toimintaa ajatellen ja uusia nuoria ehdokkaita vuoden 2009 EU-vaaleihin. Ne vaalit tahdotaan voittaa. Winter Universityn loppuun kasatut materiaalit onkin tarkoitus luovuttaa PES:in käyttöön.
Tämän avausosuuden jälkeen teimme kierroksen Euroopan Parlamentin tiloissa, ja ruokailimme vieraiden ruokalassa. Yllättävältä tuntui, miten suuri koko talo lopulta oli, ja miten paljon palveluita siellä on saatavissa. Talosta löytyi useiden kahviloiden ohella mm. pesula, kampaamo, postitoimisto ja kuntosali.
Lounaan jälkeen iltapäivällä saimme täysistuntoon vieraaksemme mepit Jo Leinenin Saksasta ja Richard Corbetin Britanniasta. He pitivät alustuksen päivän teemasta, eli miten EU:ta saisi tuotua lähemmäksi kansalaisia. Kummastakaan alustuksesta ei tullut kovin paljon uutta tietoa. Pääasiassa keskusteltiin EU:n perustuslaista, ja niistä ennakkoluuloista, johon perustuslaki Ranskassa ja Hollannissa kaatui.
Leinenin mielestä kaksoiskansalaisuuksia tulisi myöntää reilusti nykyistä enemmän, jotta osallisuutta poliittiseen päätöksentekoon saataisiin lisättyä. Hän tarkoitti sillä sitä, että yhä useammat ihmiset työskentelevät ja asuvat tilapäisesti tai pitkiäkin aikoja eri maassa, kuin tämän perhe tai oma kotimaa olisi, jolloin olisi hyvä saada äänioikeus ainakin siinä kunnassa, missä hän oleilee.
Lisäksi Leinen peräänkuulutti muutoksia demokraattiseen infrastruktuuriin, jolla viittasi pääasiassa siihen, ettei eurooppalaista sosialistipuoluetta ole ollut kuin vähän aikaa. Eurooppa tarvitsee julkista demokraattista keskustelua. Vaikuttaminen EU-asioihin äänestämällä kerran viidessä vuodessa ei vain ole tarpeeksi. Puheensa loppuun hän totesi, ettei perustuslakiprosessia aloiteta enää kokonaan alusta uudelleen, sillä niin moni maa on jo sanonut perustuslaille "kyllä".
Corbett korosti puolestaan, että EU:lla on uniikki legitiimi asema verrattuna moniin muihin ylikansallisiin unioneihin, kuten Natoon tai YK:hon. Hän on samaa mieltä Leinenin kanssa, että on totta, että puutteita infrassa on, mutta niiden eheyttämiseksi pitää tehdä työtä. PES:in asemaan liittyvään keskusteluun Corbett teki mielenkiintoisen avauksen pohtimalla sitä, pitäisikö jatkossa olla mahdollista liittyä henkilöjäsenenä suoraan PES:iin ilman että kuuluisi emopuolueeseen tai edes paikalliseen työväenyhdistykseen. Moni ecosylainen ei toisin tainnut pitää ajatusta kovin uskottavana tai varteenotettavana. Itsestäni se on harkinnan arvoinen asia.
Sen ohella Corbett korosti, että sosiaalidemokraattien tai sosialistipuolueiden jäsenten Euroopassa tulisi edes tietää, että he automaattisesti ovat myös PES:in jäsen. Hän kertoi esimerkin, että Irlannissa puolueen jäsenkorttiin tulee automaattisesti näkyviin myös PES:in logo. Itse esitin Corbetille kysymyksen siitä, tulisiko perustuslain nimi muuttaa joksikin muuksi kuin perustuslaiksi jos se olisi kansalaisten helpompi hyväksyä. Corbett myönsi, että eri maissa kyseisellä sanalla on erilaisia merkityksiä, ja joissakin maissa sanalla perustuslaki on jopa myyttiseltä kuulostavia kaikuja. Hän lopulta vastasikin, että mikä tahansa asia, mikä tekee perustuslaista helpomman ymmärtää tai hyväksyä, on hänen mielestä ihan hyväksyttävä muutos. Lisäksi tämän täysistunnon aikana puhuttiin paljon mediasta ja sen vaikutuksesta kansalaisten asenteisiin. Molemmat mepit korostivat, että instituutioista ja äänestyskäyttäytymisestä ja eri ryhmien tekemien diilien kertomisen sijaan media voisi kertoa asiakysymyksistä ja niiden sisällöistä.
Plenary oli mielestäni antoisa ja mielenkiintoinen. Lyhyen kahvitauon jälkeen meillä oli vielä ryhmäkeskustelut aiheista institutionaalinen reformi ja kansalaisten osallisuus. Itse osallistuin jälkimmäiseen. Keskustelussa tuli pitkälti esille samoja aiheita kuin aiemmassa täysistunnossa. Yleisimmät mielipiteet olivat, että kansalaiset saavat EU:sta liian vähän tietoa, tai se on vaikeasti saatavilla oleva (esim. kreikkalaisella maanviljelijällä ei välttämättä ole internetiä), tai että ihmiset eivät ole tarpeeksi koulutettuja omaksumaan tietoa. Itse totesin, että Suomessa EU-tietoa saa ainakin hyvin, jopa liian kanssa, joten siitä ei ole kysymys.
Teemana oli Vahvempaan Eurooppaan ja sen tiimoilta joka päivälle oli varattu eri teema. Osallistujia noin 20 eri maasta ja yhteensä osallistujia oli noin 40-50, joista noin 5-10 oli paikallisia belgialaisia demarinuoria, jotka toimivat tarvittaessa oppaina, turisti-isäntinä ym. Tässä raportissa kuvailen niitä toimintoja, joihin itse pääsin osallistumaan. Lisäksi arvioin tilaisuuden järjestelyitä ja luonnetta yleisesti. Lopusta löydät myös tilaisuuden loppulauselmat tiivistettynä.
1. päivä, sunnuntai
Saavuin tilaisuuteen kello 21 maissa paikallista aikaa, ja osuin paikalle juuri sopivasti jäänmurtamisleikkeihin mukaan. Porukkaa oli koossa noin 35 henkilöä, joista moni kertoi olevansa ensimmäistä kertaa mukana ECOSY:n tapahtumassa, mikä tuntui mukavalta. Sunnuntailla ei varsinaisesti ollut omaa teemaansa, mutta tulokkaat oltiin jaettu kolmeen ryhmään keskustelemaan aiheista Eurooppa ja kansalaiset, Sosiaalinen Eurooppa ja Euroopan Unioni maailmassa. Ryhmien työskentelyn tulokset saattoi käydä lukemassa mind-mapeilta seinältä.
2. päivä, maanantai
Maanantain teemana oli EU:n tuominen lähemmäksi kansalaisia. Tilaisuus avattiin turvatarkastuksien jälkeen myöhässä Euroopan parlamentissa, kymmenen tienoilla aamulla ECOSY:n pääsihteerin Anian toimesta PESin ryhmähuoneessa. Kumpikaan paikalle tilattu puhuja, PES:in pääsihteeri Philip Cordery eikä Euroopan Parlamentin Sosialistiryhmän PSE:n pääsihteeri David Harley päässyt paikalle. Sen sijaan jokin toinen sihteeri PSE (http://www.socialistgroup.eu/) -ryhmästä tuli pitämään ajankohtaiskatsauksen.
Alkuun hän totesi faktat. Sosialistiryhmällä on 217 meppiä Euroopan parlamentissa, eli he ovat kooltaan toiseksi suurin ryhmä heti oikeisto/konservatiiviryhmän jälkeen, mutta arvostukseltaan suurin. Puheessa korostettiin ajankohtaisina ongelmina ympäristön tarpeiden ja teollisuuden tarpeiden välistä ristiriitaa, tarvetta perustuslain hyväksymiselle ja sosiaalisen Euroopan edistämiselle. Puhuja kertoi myös, että PSE:ltä oli ollut edustusta Maailman Sosiaalifoorumissa ja myös Global Progressive Forumissa, ja kertoi, maailman köyhyysongelmien ratkaiseminen on myös heille, eurooppasosialisteille erittäin tärkeää.
Tämän jälkeen tuli infoa puolueesta nimeltä PES. Poul Nyrup Rasmussen on PES:n presidentti, ja sen ohella, että kaikki sosialidemokraattiset ja sosialistipuolueet EU:n piirissä ovat PES:n jäseniä, on PES:iin liittynyt tähän mennessä noin 5000 yksittäistä PES-aktivistia. Käytännössä henkilöt ovat liittyneet PES-activist -sähköpostilistalle, jonka kautta saavat säännöllisesti tietoa puolueen toiminnasta. Tavoitteena kuitenkin on yhä integroituneempi puolue, ja sitä varten meitä nuoria kehotettiin haastamaan puolue. Toiminnan avainsanoiksi kuvailtiin näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Lisäksi nuorilta perättiin myös uusia ideoita puolueen toimintaa ajatellen ja uusia nuoria ehdokkaita vuoden 2009 EU-vaaleihin. Ne vaalit tahdotaan voittaa. Winter Universityn loppuun kasatut materiaalit onkin tarkoitus luovuttaa PES:in käyttöön.
Tämän avausosuuden jälkeen teimme kierroksen Euroopan Parlamentin tiloissa, ja ruokailimme vieraiden ruokalassa. Yllättävältä tuntui, miten suuri koko talo lopulta oli, ja miten paljon palveluita siellä on saatavissa. Talosta löytyi useiden kahviloiden ohella mm. pesula, kampaamo, postitoimisto ja kuntosali.
Lounaan jälkeen iltapäivällä saimme täysistuntoon vieraaksemme mepit Jo Leinenin Saksasta ja Richard Corbetin Britanniasta. He pitivät alustuksen päivän teemasta, eli miten EU:ta saisi tuotua lähemmäksi kansalaisia. Kummastakaan alustuksesta ei tullut kovin paljon uutta tietoa. Pääasiassa keskusteltiin EU:n perustuslaista, ja niistä ennakkoluuloista, johon perustuslaki Ranskassa ja Hollannissa kaatui.
Leinenin mielestä kaksoiskansalaisuuksia tulisi myöntää reilusti nykyistä enemmän, jotta osallisuutta poliittiseen päätöksentekoon saataisiin lisättyä. Hän tarkoitti sillä sitä, että yhä useammat ihmiset työskentelevät ja asuvat tilapäisesti tai pitkiäkin aikoja eri maassa, kuin tämän perhe tai oma kotimaa olisi, jolloin olisi hyvä saada äänioikeus ainakin siinä kunnassa, missä hän oleilee.
Lisäksi Leinen peräänkuulutti muutoksia demokraattiseen infrastruktuuriin, jolla viittasi pääasiassa siihen, ettei eurooppalaista sosialistipuoluetta ole ollut kuin vähän aikaa. Eurooppa tarvitsee julkista demokraattista keskustelua. Vaikuttaminen EU-asioihin äänestämällä kerran viidessä vuodessa ei vain ole tarpeeksi. Puheensa loppuun hän totesi, ettei perustuslakiprosessia aloiteta enää kokonaan alusta uudelleen, sillä niin moni maa on jo sanonut perustuslaille "kyllä".
Corbett korosti puolestaan, että EU:lla on uniikki legitiimi asema verrattuna moniin muihin ylikansallisiin unioneihin, kuten Natoon tai YK:hon. Hän on samaa mieltä Leinenin kanssa, että on totta, että puutteita infrassa on, mutta niiden eheyttämiseksi pitää tehdä työtä. PES:in asemaan liittyvään keskusteluun Corbett teki mielenkiintoisen avauksen pohtimalla sitä, pitäisikö jatkossa olla mahdollista liittyä henkilöjäsenenä suoraan PES:iin ilman että kuuluisi emopuolueeseen tai edes paikalliseen työväenyhdistykseen. Moni ecosylainen ei toisin tainnut pitää ajatusta kovin uskottavana tai varteenotettavana. Itsestäni se on harkinnan arvoinen asia.
Sen ohella Corbett korosti, että sosiaalidemokraattien tai sosialistipuolueiden jäsenten Euroopassa tulisi edes tietää, että he automaattisesti ovat myös PES:in jäsen. Hän kertoi esimerkin, että Irlannissa puolueen jäsenkorttiin tulee automaattisesti näkyviin myös PES:in logo. Itse esitin Corbetille kysymyksen siitä, tulisiko perustuslain nimi muuttaa joksikin muuksi kuin perustuslaiksi jos se olisi kansalaisten helpompi hyväksyä. Corbett myönsi, että eri maissa kyseisellä sanalla on erilaisia merkityksiä, ja joissakin maissa sanalla perustuslaki on jopa myyttiseltä kuulostavia kaikuja. Hän lopulta vastasikin, että mikä tahansa asia, mikä tekee perustuslaista helpomman ymmärtää tai hyväksyä, on hänen mielestä ihan hyväksyttävä muutos. Lisäksi tämän täysistunnon aikana puhuttiin paljon mediasta ja sen vaikutuksesta kansalaisten asenteisiin. Molemmat mepit korostivat, että instituutioista ja äänestyskäyttäytymisestä ja eri ryhmien tekemien diilien kertomisen sijaan media voisi kertoa asiakysymyksistä ja niiden sisällöistä.
Plenary oli mielestäni antoisa ja mielenkiintoinen. Lyhyen kahvitauon jälkeen meillä oli vielä ryhmäkeskustelut aiheista institutionaalinen reformi ja kansalaisten osallisuus. Itse osallistuin jälkimmäiseen. Keskustelussa tuli pitkälti esille samoja aiheita kuin aiemmassa täysistunnossa. Yleisimmät mielipiteet olivat, että kansalaiset saavat EU:sta liian vähän tietoa, tai se on vaikeasti saatavilla oleva (esim. kreikkalaisella maanviljelijällä ei välttämättä ole internetiä), tai että ihmiset eivät ole tarpeeksi koulutettuja omaksumaan tietoa. Itse totesin, että Suomessa EU-tietoa saa ainakin hyvin, jopa liian kanssa, joten siitä ei ole kysymys.
Myös median koettiin antavan liian negatiivisen kuvan EU:n päätöksenteosta. Joku Sloveniasta arveli toisaalta, että äänestäjin luottamus poliitikoihin on niin kova, että heidän uskotaan hoitavan asiat hyvin kansan puolesta. Kreikkalainen Danai puolestaan uskoi, etteivät EU-mepit pidä tarpeeksi yhteyttä äänestäjiinsä ja kerro, mitä EU:ssa tapahtuu. Tietoa kerrotaan suunnilleen viiden vuoden välein; silloin kun halutaan valtakirja jatkopestille. Italiasta ja Itävallasta tuli näkemyksiä, että ihmiset ovat turhautuneita politiikkaan ylipäätään, sillä poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Kansan valitsemalla EU-parlamentilla pitäisi olla myös selkeästi enemmän valtaa, jotta se olisi uskottava. Italialainen Brando ehdottikin, että parlamentin pitäisi vähintään saada valita presidentti EU:lle. Muita konkreettisia ehdotuksia osallisuuden nostamiseksi ei oikeastaan tullut. Oli silti mielenkiintoista kuulla eri maiden tilanteista ja käytännöistä.
Keskustelun päätyttyä oli jälleen kahvitauko, jonka jälkeen vapaaehtoiset jäivät Drafting Committeehen eli luonnostelemaan päivän teesejä tiiviiseen muotoon. Sitten olikin illallinen kello 21.00 maissa. Illallisen jälkeen oli vapaaehtoinen yökierros pitkin Brysselin katuja, mutta ei suinkaan baarikierros, vaan turistinähtävyyksien katselua. Illat ylipäätään ruokailuineen venyivät aina niin myöhään, että kertomukseni päivä päivältä lyhyenevät väsymyksen myötä.
3. päivä, tiistai
Tiistain työskentely aloitettiin PES:n päämajalla, parin korttelin päässä Parlamentista. Päivän teema oli sosiaalinen kehitys ja integraatio. Ensimmäisessä plenaryssä aiheena oli euroopan kasvun edistäminen, köyhyyden väheneminen ja uusien ja parempien työpaikkojen luominen. Nämä kaikki ovat siis ECOSY:n uusimman kampanjan keskeisiä tavoitteita. Puhujina toimivat John Monks, joka on ETUC:in (lyhyenne sanoista European Trade Union Confederation, www.etuc.org) pääsihteeri, Conny Reuter, SOLIDAR (www.solidar.org) in pääsihteeri ja Petroula Nteledimou, ECOSY:n varapuheenjohtaja.
Monks puhui lähinnä Euroopan unionista ja globalisaation haasteista. Hän muistutti entisten Euroopan maiden tekemästä riistopolitiikasta, ja sanoi, ettei meillä ole historiallisessa valossa varaa vaatia asioita esim. Afrikalta. Hän varoitteli protektionismista, ja otti esimerkiksi viljan tuetun tuotannon Euroopassa. Sen sijaan koulutus on tärkeää ja investointeja Eurooppaan tarvitaan paljon. Conny Reuter puhui asioista oman työnantajansa, SOLIDARin nimissä. Hän kertoi, että työ järjestössä, jossa on yli 34 jäsenjärjestöä ja sitä kautta noin 10 miljoonaa jäsentä, on välillä hieman konfliktintäytteistä. SOLIDARin intresseissä ja tavoitteena on hyvin tasapainotettu, solidaarinen globalisaatio. Hän kertoi muutamia esimerkkejä tai kohtia, jotka tämän tavoitteen esteenä voivat olla:
1. Asenne, jonka mukaan sosiaaliturva on (pohjois)eurooppalainen luksuselementti, johon kaikilla ei ole varaa. Reuters totesi, että varsinkin varakkaat maat, kuten USA ja Saksa sortuvat tällaiseen ajatteluun. 2. Työskentely ei ole kaikki kaikessa. Tässä Reuters korosti kuitenkin työskentelyn ohella tapahtuvan elinikäisen oppimisen tärkeyttä. Tässä hän viittasi PISA-oppimistuloksiin. 3. Flexicurity 4. Decent work & decent life. Saksassa yli 70 prosenttia syntyvistä työpaikoista on pätkätöitä. Lisäksi Reuters puhui tarpeesta tiiviimmälle ammattiliittojen kansainväliselle yhteistyölle, jotta solidaariseen globalisaatioon päästäisiin.
Plenaryn jälkeen kokoonnuimme vielä workshoppeihin puoleksitoista tunniksi keskustelemaan ennen iltapäivän lounasta. Itse osallistuin ryhmään, joka puhui aiheesta More and better jobs. Alustuksen tästä aiheesta piti hollantilainen meppi Ieke van den Burg, joka on itsekin työskennellyt ammattiliitossa. Hän kertoi Lissabonin strategiasta, ja siitä että ensi viikolla otettaisiin siitä uusi resoluutio käsittelyyn. Itse en valitettavasti ymmärtänyt tämän viisaan mepin sanoista paljoakaan, vaan olisi pitänyt kerrata Lissabonin strategian sisällöt ennen work-shoppiin tuloa. Asialistalla vilahtelivat kuitenkin sanat Green paper ja Labour law.
Sosialistien tavoitteena EU-parlamentissa on saada kaikki työntekijöiden vähimmäisetuudet turvattua, mutta helppoa se ei ole konservatiivien ollessa nyt enemmistönä. Keskusteluun osallistujia huolettivat Slovenian korkea nuorisotyöttömyys, vierasmaalaisten työntekijöiden asema ja palkat Ruotsissa ja minua vuokratyövoiman käyttö Suomessa. Viimeiseen liittyen Ieke kertoi, että vuokratyöntekijöiden asemasta ei ole päästy EU:ssa yhteisymmärrykseen. Sosialistit ajavat kuitenkin tavoitetta tasavertaisesta kohtelusta tavallisen työntekijän ja vuokratyöntekijän välille. Myös palveludirektiivin käyttöönottoa on valvottava EU-maissa. Muut kaksi ryhmää käsitteli Euroopan sosiaalista mallia ja julkisia palveluita. Kaikissa ryhmissä oli myös suomalaisedustusta.
Iltapäivällä ja illalla oli vielä kaksi täysistuntoa. Ensimmäinen oli maahanmuutosta ja sosiaalisesta integraatiosta ja toinen tietopohjaisesta yhteiskunnasta. Ensimmäisessä Stavros Lambrinidis (meppi Kreikasta) ja Emine Bozkurt (meppi Hollannista) jaarittelivat meille nuorille aika lailla itsestäänselvyyksiä. Puhujista huomasi, että he olivat sovittaneet sanomansa nuorelle kuulijakunnalle, mikä aiheutti sen, että useimmat tylsistyivät yksinkertaistetun luennon aikana.
Pääteesit olivat kuitenkin, että maahanmuutto ei ole poliisiasia, kaikki muslimit eivät ole rikollisia ja että äänioikeus on maahanmuuttajan perusoikeus, vaikkei maan kansalainen olisikaan. Lisäksi Bozkurt korosti, etteivät maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset ole enää maahanmuuttajia, vaan maan tasavertaisia asukkaita siinä missä muutkin. Kansalaisuuden saamista EU:ssa ylipäätään tulisi nopeuttaa ja helpottaa. Tärkeitä asioita siis. Toisessa paneelissa esiintyivät ruotsalainen Åsa Westlund, itävaltalainen Christa Prets, saksalainen Lissy Gröner sekä espanjalainen Maria Badia I Cutchet. Tästäkään esityksestä ei jäänyt mieleen mitään kirjaamisen arvoista.
Illalla ryhmäkeskusteluiden aiheina olivat maahanmuutto ja turvapaikkakäytännöt, eurooppalainen nuorisopolku ja koulutus kaikille Euroopassa? Illalla ruokailtiin ravintola Slovenian Housessa, jossa oli myös muiden eurooppalaisten nuorisopuolueiden edustajat paikalla esittäytymässä ja myös mm. Eurooppanuorten (JEFin) puheenjohtaja.
4. päivä, keskiviikko
Päivän teemana oli demokratia ja tasa-arvo, ja päivä aloitettiin istunnolla, jonka teemana oli kestävämmän, oikeudenmukaisemman, turvallisemman ja rauhanomaisemman maailman rakentaminen. Paikalle ystävällisesti ilmaantui puhumaan Karin Scheele ja Mariano Rosa, meppejä kumpikin.
Winter Universityn aikana ei ollut ollenkaan tavatonta, että usein vähintään yksi puhuja jäi pois ja puhujat vaihtuivat pitkin matkaa, joten välillä oli vaikeaa seurata, kuka puhuja kulloinkin oli kyseessä. Se ei kuitenkaan estänyt tahtia, vaikka toisinaan puhujat oli aina välillä repäisty jostakin käytäviltä toveria tuuraamaan vähän valmistautumattomana. Näistä puhujista toinen oli etukäteen bookattu, toinen jokeri. Annetusta teemasta he puhuivat lähinnä kestävän kehityksen ja ympäristön näkökulmasta. Kysymyksiä esitettiin mm. Reilun Kaupan tuotteiden verotuksesta, maatalousreformista, ympäristörikollisuudesta ja siitä, miten EU:n ympäristövaltiot saataisiin mukaan ympäristötalkoisiin.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin EU:n laajentumisteemalla, Puhujat pyrkivät arvioimaan laajentumista ja kertoa asioista omista näkökulmistaan. Ensimmäinen puhuja, mep Hannes Swoboda Itävallasta oli sitä mieltä, että EU:n laajentuminen on sujunut pääosin hyvin. Hän korosti, että kun päätöksiä tehdään erilaisten poliittisten ryhmien ja näkemyksien välillä, on tulos aina kompromissi, vaikka eri ryhmittymillä voi olla toisistaan valtavan poikkeavia näkökulmia. Hän oli sitä mieltä, että kristilliset ryhmittymät haluavat esimerkiksi Kroatian otettavan jäseneksi heti, koska se on vankan katolilainen maa. Muutoin hänestä ei oikein saanut selvää, mitä mieltä hän oli EU:n jatkolaajentumisen aikataulusta, ja mitkä maat tulisi ottaa jäseniksi.
Yhtäältä hän korosti vahvaa Eurooppaa ja sen pelisääntöjä (=perustuslakia), mutta ei tarkentanut, pitäisikö laajentuminen laittaa jäihin siihen saakka, kun perustuslaki on hyväksytty. Turkki hänen sanojen mukaan otetaan jäseneksi, kun se on valmis. Valmiudella hän käsitti sen, että Turkki hyväksyy vähemmistönsä ja omaksuu eurooppalaiset arvot. Uskonnolla ei ole niinkään väliä, sillä ei Turkkia syrjitä. Hänen mukaan Turkin jäsenneuvottelut ei ole jäissä EU:n puolelta, vaan Turkilla itsellään on menossa jonkinlainen sisäpoliittinen kriisi; Heidän on itse päätettävä mitä he haluavat. Kaikki riippuu heistä itsestään, hän sanoi. Muita huomioon otettavia paikkoja/maita oli Swobodan mukaan Länsi-Balkan ja Ukraina. Ja tietenkin kaikki muut maat, jotka haluavat liittyä, hän täsmensi. Laajentumiskomissaari Rehnin toimintaan Swoboda sanoi sosialistien olevan tyytyväisiä Oscar Ortiz-Niemisen sitä kysyessä. Sen sijaan erään saksalaistytön kysymys Venäjän mahdollisesta EU-jäsenyydestä sai mepin kakomaan: "Venäjä ei ole myöntänyt ihmisoikeusrikkomuksiaan", toisin kuin Saksa. Toinen asia, mikä Swobodaa närästi oli se, että Venäjä käyttää energiaa instrumenttina Ukrainaa ja montaa muuta maata vastaan. Muutenkin hän näki ongelmallisena juuri energiariippuvuuden Euroopan ja Venäjän välisissä suhteissa.
Toinen meppi oli luullakseni nimeltään Robert, mutta raporttia kirjoittaessani en onnistunut löytämään oikeaa henkilöä Sosialistiryhmän sivuilta (http://www.socialistgroup.eu/). Ehkä olin siis kuvitellut hänet:). Hänet oltiin hälytetty myös puhumaan lyhyellä varoitusajalla, joten häntä ei löytynyt puhujavihkosesta, jossa kaikki esiintyjät oltiin esitelty lyhyesti valokuvineen. Hän kuvaili hauskasti ennakkoluuloja, joita vanhoissa jäsenmaissa oli ennen isoa laajentumista 2004, ja joita on edelleen. Kaikkialla kohistiin hänen mukaansa puolalaisesta putkimiehestä, joka tulee ja työt. Todellisuudessa kukaan ei tunne eikä ole nähnyt yhtään puolasta tullutta työntekijää. Myytit ja ennakkoluulot istuvat siis syvässä meissä. Hän korosti, että Euroopan Unioni on ennen kaikkea rauhan ja ystävyyden liike, ja ennakkoluulot johtuvat vain huonosta EU-tuntemuksesta. Lopuksi molemmat puhujat korostivat, miten tärkeää EU:n on olla vahva ja yhtenäinen; niin Kioton sopimuksessa, niin sosiaalipolitiikassa, niin taloudessa kuin rauhassakin.
Lounaan jälkeen iltapäivällä oli viimeinen plenary demokratiasta ja tasa-arvosta. Puhujat olivat tasokkaita; Mep Michael Cashman Britanniasta, Zita Gurmai, unkarilainen PES:in naisten presidentti, Pia Locatelli Kansainvälisistä Sosialistinaisista (SI Women, President) ja kaksi seksuaalivähemmistöjärjestöjen edustajaa, järjestöjen nimet suluissa: Juris Lavrikovs (ILGA) ja Björn van Rozendaal (IGLYO). Alla kuvaan lyhyesti mielenkiintoisimpien puhujien mielipiteitä.
Michael Cashman kuvaili, että EU on luotu krematorioiden ja hautausmaiden tuhkista, estämään kaiken sorron ja hirmutekojen uudelleentoteutumista. Hän on itse avoimesti homoseksuaali, ja kertoi millaisia asioita oli joutunut kestämään oman ulostulonsa jälkeen. Hän sanoi, että EU:n perusperiaatteena tulee olla, että kaikissa eri jäsenmaissa tulee olla samanlainen kohtelu homoille ja lesboille. "Pelisäännöt on tehty noudatettaviksi, siinä on EU:n sisällä vielä työtä". Latviassa tuli hänen mukaansa viimeisin takaisku, mutta Puolassa on tapahtunut edistystä. Muun Euroopan yhteisön sosiaalinen paine on vaikuttanut asioihin siten, että niitä aletaan vähitellen hyväksyä. Kansainvälistä läsnäoloa Gay-Prideissa ja muissa kaivataan.
Zita Gurmai alusti värikkäästi teemalla "Politics or kitchen?". Hän kertoi naisen asemassa olevista epäoikeudenmukaisuuksista EU:n alueella, mm. sen, että nainen saa eurooppalaisittain keskimäärin 15 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet. Englannissa työssäkäyvistä naisista 40 prosenttia on osapäivätyössä, ja lasten päivähoito on useissa maissa kehno. Hän totesi myös, ettei lasten hankkiminen ole nykypäivän työskentelevälle naiselle enää itsestäänselvyys. EU-elimissäkin naiset ovat vähemmistö. Hän kritisoi myös, että ei omaa puoluettakaan ei aina kiinnosta.. Ratkaisuksi hän tarjosi Gender Roadmapia, millainen on ilmeisesti jo olemassa.
Illan päätteeksi oli vielä kaksi ryhmäkeskustelua, joista toinen käsitteli naisten osallisuuden nostamista ja toinen, johon itse osallistuin, HLBT-oikeuksia. Alustajiksi saimme Jurin ja Björnin aiemmasta istunnosta, sekä hollantilaisen mepin Thjis Bermanin. Ihmiset olivat varmaankin tässä vaiheessa varmaan jo sitten niin väsyneitä, että ryhmäkeskustelu meni osallistujien puolelta alustajien välisen keskustelun ja flirtin seuraamiseksi.. Eräs puolalainen kaveri pääsi tosin hyvin keskusteluun mukaan. Keskeisiä ajankohtaisia tavoitteita HLBT-oikeuksissa olivat kuitenkin se, että syrjintä sukupuolisen suuntauksen vuoksi määriteltäisiin viharikokseksi ja että seksuaalivähemmistöjen oikeus saada lapsia tunnustettaisiin.
Itsestäni oli harmillista, että tasa-arvokeskustelu keskittyi niinkin voimakkaasti vaan kahteen teemaan: naisiin ja seksuaalivähemmistöihin. Mm. kielivähemmistöjen oikeuksista ei puhuttu päivän aikana sanaakaan. Me suomalaiset kerroimme puolestaan epävirallisissa keskusteluissa omista näkökulmistamme tasa-arvoasioihin: Suomessahan päinvastoin osa nuorista miehistä on syrjäytymisuhan alla; eivät kouluttaudu, ovat yksinäisiä ja tekevät itsemurhia, kun taas naiset alkavat mennä ohi ainakin koulutuksessa. Halusimme pienellä kärjistyksellä tuoda ilmi, että on olemassa monenlaista epätasa-arvoa. Epäviralliset keskustelut olivat usein niitä informatiivisimpia, ja jälkeenpäin tuntuu, että jokaisesta maasta olisi kaivannut lyhyen infopaketin keskustelun pohjalle, jossa mainittaisiin mm. maan poliittiset voimasuhteet, taloudellinen tila, koulutusaste jne.
5. päivä, torstai
Lähtöpäivänä järjestettiin todistusten jako ja viimeinen istunto ennen tilaisuuden lopettamista. PES:in presidentti, Martin Schulz pääsi paikalle, ja piti hienon puheen EU:n merkityksestä, ja siitä, miten EU-maat itse vaikuttaa itse asioiden sujumiseen EU:ssa. Hän ruoski kansallisten etujen valvojia, ja kehotti katsomaan laajempia kokonaisuuksia. Hän kuvaili, mitä lyhytnäköisyys voi pahimmillaan olla ottaen esimerkiksi Puolan, jossa hallitusvalta on hetki sitten muuttunut. Siellä maan sooloilut niin oppikirjojen uusimisessa kuin kuolemantuomion palauttamisharkinnoissa uhkaa koko EU:n yhtenäisyyttä. Perustuslakikaan ei ole mennyt läpi, sillä jäsenmaiden riittävä tahtotila puuttuu. Hän peräänkuulutti sosiaalista koherenssia ja myös yksilön oikeuksien kunnioittamista. Tämä kirvoitti monia puheenvuoroja, ja mm. toveri A. Häkkinen Helsingistä lupautui Schulzin seuraksi ristiretkelle Puolaan. Tervehdyksensä toivat myös ECOSY:n presidentti Giacomo Filibeck ja ensimmäisenä päivänä meidät unohtanut Philip Cordery, PES:in pääsihteeri.
Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi hyvä maku, ja PES:n väki onnistui innostamaan meitä ja vakuuttamaan, että meidän nuorien mielipiteillä on aidosti merkitystä. Se, mikä tuntui itsestä rankalta, oli se, että päivät olivat usein aamukymmenestä iltamyöhään illallisineen ja että tilaisuuksien poikkeuksetta alkaessa noin 10-15 minuuttia myöhässä, jäivät happihyppelyt ja tauot lyhyiksi. Materiaalikansiot ansaitsevat kiitoksen, kuin myös Euroopan Unionin tilat. Itse olisin kaivannut myös vielä aktiivisempaa ja ennakoivampaa tiedotusotetta järjestäjiltä. Sitä, että joka aamu kerrattaisiin päivän ohjelmat, tilat ja muutokset, ja illalla kerrattaisiin ennakkoon vielä seuraavan päivän ohjelma. Nyt tiedottaminen oli sitä, että asioita kerrottiin/täsmennettiin usein vasta kysyttäessä tai vähän ennen, kun jotakin kuuluisi tehdä tai tapahtua. Osallistujat olivat aktiivista ja kysymyksiä kysyttiin puhujilta. ECOSY kiitteli sitä ja ECOSYa kiiteltiin PES:n aktiivien välillä puolin ja toisin.
Yhdeksän ECOSY:n vaatimusta eurovaaleja 2009 ajatellen vapaasti suomennettuna (samat saa ladattua tarkemmin englanniksi osoitteesta http://www.ecosy.org/):
1.Tiekartta perustuslakia kohti
2. Vahvempi puoluejärjestelmä
3. Todellinen Euroopan kansalaisuus
4. Lissabonin strategian käyttöönottoon saatava draivia
5. On oltava ehjä eurooppalainen sosiaalinen ja taloudellinen malli
6. Tasa-arvoinen yhteiskunta
7. Oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa
8. EU:hun pääsy ja naapurisuhteet
9. Rauhan EU
Lounaan jälkeen iltapäivällä oli viimeinen plenary demokratiasta ja tasa-arvosta. Puhujat olivat tasokkaita; Mep Michael Cashman Britanniasta, Zita Gurmai, unkarilainen PES:in naisten presidentti, Pia Locatelli Kansainvälisistä Sosialistinaisista (SI Women, President) ja kaksi seksuaalivähemmistöjärjestöjen edustajaa, järjestöjen nimet suluissa: Juris Lavrikovs (ILGA) ja Björn van Rozendaal (IGLYO). Alla kuvaan lyhyesti mielenkiintoisimpien puhujien mielipiteitä.
Michael Cashman kuvaili, että EU on luotu krematorioiden ja hautausmaiden tuhkista, estämään kaiken sorron ja hirmutekojen uudelleentoteutumista. Hän on itse avoimesti homoseksuaali, ja kertoi millaisia asioita oli joutunut kestämään oman ulostulonsa jälkeen. Hän sanoi, että EU:n perusperiaatteena tulee olla, että kaikissa eri jäsenmaissa tulee olla samanlainen kohtelu homoille ja lesboille. "Pelisäännöt on tehty noudatettaviksi, siinä on EU:n sisällä vielä työtä". Latviassa tuli hänen mukaansa viimeisin takaisku, mutta Puolassa on tapahtunut edistystä. Muun Euroopan yhteisön sosiaalinen paine on vaikuttanut asioihin siten, että niitä aletaan vähitellen hyväksyä. Kansainvälistä läsnäoloa Gay-Prideissa ja muissa kaivataan.
Zita Gurmai alusti värikkäästi teemalla "Politics or kitchen?". Hän kertoi naisen asemassa olevista epäoikeudenmukaisuuksista EU:n alueella, mm. sen, että nainen saa eurooppalaisittain keskimäärin 15 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet. Englannissa työssäkäyvistä naisista 40 prosenttia on osapäivätyössä, ja lasten päivähoito on useissa maissa kehno. Hän totesi myös, ettei lasten hankkiminen ole nykypäivän työskentelevälle naiselle enää itsestäänselvyys. EU-elimissäkin naiset ovat vähemmistö. Hän kritisoi myös, että ei omaa puoluettakaan ei aina kiinnosta.. Ratkaisuksi hän tarjosi Gender Roadmapia, millainen on ilmeisesti jo olemassa.
Illan päätteeksi oli vielä kaksi ryhmäkeskustelua, joista toinen käsitteli naisten osallisuuden nostamista ja toinen, johon itse osallistuin, HLBT-oikeuksia. Alustajiksi saimme Jurin ja Björnin aiemmasta istunnosta, sekä hollantilaisen mepin Thjis Bermanin. Ihmiset olivat varmaankin tässä vaiheessa varmaan jo sitten niin väsyneitä, että ryhmäkeskustelu meni osallistujien puolelta alustajien välisen keskustelun ja flirtin seuraamiseksi.. Eräs puolalainen kaveri pääsi tosin hyvin keskusteluun mukaan. Keskeisiä ajankohtaisia tavoitteita HLBT-oikeuksissa olivat kuitenkin se, että syrjintä sukupuolisen suuntauksen vuoksi määriteltäisiin viharikokseksi ja että seksuaalivähemmistöjen oikeus saada lapsia tunnustettaisiin.
Itsestäni oli harmillista, että tasa-arvokeskustelu keskittyi niinkin voimakkaasti vaan kahteen teemaan: naisiin ja seksuaalivähemmistöihin. Mm. kielivähemmistöjen oikeuksista ei puhuttu päivän aikana sanaakaan. Me suomalaiset kerroimme puolestaan epävirallisissa keskusteluissa omista näkökulmistamme tasa-arvoasioihin: Suomessahan päinvastoin osa nuorista miehistä on syrjäytymisuhan alla; eivät kouluttaudu, ovat yksinäisiä ja tekevät itsemurhia, kun taas naiset alkavat mennä ohi ainakin koulutuksessa. Halusimme pienellä kärjistyksellä tuoda ilmi, että on olemassa monenlaista epätasa-arvoa. Epäviralliset keskustelut olivat usein niitä informatiivisimpia, ja jälkeenpäin tuntuu, että jokaisesta maasta olisi kaivannut lyhyen infopaketin keskustelun pohjalle, jossa mainittaisiin mm. maan poliittiset voimasuhteet, taloudellinen tila, koulutusaste jne.
5. päivä, torstai
Lähtöpäivänä järjestettiin todistusten jako ja viimeinen istunto ennen tilaisuuden lopettamista. PES:in presidentti, Martin Schulz pääsi paikalle, ja piti hienon puheen EU:n merkityksestä, ja siitä, miten EU-maat itse vaikuttaa itse asioiden sujumiseen EU:ssa. Hän ruoski kansallisten etujen valvojia, ja kehotti katsomaan laajempia kokonaisuuksia. Hän kuvaili, mitä lyhytnäköisyys voi pahimmillaan olla ottaen esimerkiksi Puolan, jossa hallitusvalta on hetki sitten muuttunut. Siellä maan sooloilut niin oppikirjojen uusimisessa kuin kuolemantuomion palauttamisharkinnoissa uhkaa koko EU:n yhtenäisyyttä. Perustuslakikaan ei ole mennyt läpi, sillä jäsenmaiden riittävä tahtotila puuttuu. Hän peräänkuulutti sosiaalista koherenssia ja myös yksilön oikeuksien kunnioittamista. Tämä kirvoitti monia puheenvuoroja, ja mm. toveri A. Häkkinen Helsingistä lupautui Schulzin seuraksi ristiretkelle Puolaan. Tervehdyksensä toivat myös ECOSY:n presidentti Giacomo Filibeck ja ensimmäisenä päivänä meidät unohtanut Philip Cordery, PES:in pääsihteeri.
Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi hyvä maku, ja PES:n väki onnistui innostamaan meitä ja vakuuttamaan, että meidän nuorien mielipiteillä on aidosti merkitystä. Se, mikä tuntui itsestä rankalta, oli se, että päivät olivat usein aamukymmenestä iltamyöhään illallisineen ja että tilaisuuksien poikkeuksetta alkaessa noin 10-15 minuuttia myöhässä, jäivät happihyppelyt ja tauot lyhyiksi. Materiaalikansiot ansaitsevat kiitoksen, kuin myös Euroopan Unionin tilat. Itse olisin kaivannut myös vielä aktiivisempaa ja ennakoivampaa tiedotusotetta järjestäjiltä. Sitä, että joka aamu kerrattaisiin päivän ohjelmat, tilat ja muutokset, ja illalla kerrattaisiin ennakkoon vielä seuraavan päivän ohjelma. Nyt tiedottaminen oli sitä, että asioita kerrottiin/täsmennettiin usein vasta kysyttäessä tai vähän ennen, kun jotakin kuuluisi tehdä tai tapahtua. Osallistujat olivat aktiivista ja kysymyksiä kysyttiin puhujilta. ECOSY kiitteli sitä ja ECOSYa kiiteltiin PES:n aktiivien välillä puolin ja toisin.
Yhdeksän ECOSY:n vaatimusta eurovaaleja 2009 ajatellen vapaasti suomennettuna (samat saa ladattua tarkemmin englanniksi osoitteesta http://www.ecosy.org/):
1.Tiekartta perustuslakia kohti
2. Vahvempi puoluejärjestelmä
3. Todellinen Euroopan kansalaisuus
4. Lissabonin strategian käyttöönottoon saatava draivia
5. On oltava ehjä eurooppalainen sosiaalinen ja taloudellinen malli
6. Tasa-arvoinen yhteiskunta
7. Oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa
8. EU:hun pääsy ja naapurisuhteet
9. Rauhan EU
- - -
Jälkikirjoitus: Jos haluatte tietää lisää, tai tarkentaa asioita, niin kysykää lisää :). Hauska oli yrittää saada selkoa omista muistiinpanoistaan jälkikäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti