13.9.2006

Terhille

Ystavani Terhi pyysi minua kirjoittamaan joistakin iloisemmista aiheista, joten nyt yritan tehda niin.

Tama on seitsemas paivani Valko-Venajalla, ja alan vahitellen uskaltaa hengittaa. Tarkoitan talla sita, etten murehdi enaa niin paljon asioista, vaan yritan ottaa rennommin.

Saa on muuttunut aurinkoiseksi ja iltapaivat ovat olleet jopa kuumia.
Eilen kokkailimme ystavani Nadjan ja hanen poikaystavansa luona suomalaista ruokaa. Tai no ei suomalaista, mutta jotakin sellaista, mita itse teen: Keitettyja perunoita ja vihanneksia soijarouheesta ja porkkanaraasteesta tehdyn kastikkeen kera. Se oli yllattavan maukasta ja uskon, etta ystavani pitivat siita.

Lauantaina oli Minskin 930-vuotissyntymapaivat, jonka vuoksi oltiin jarjestetty juhlatilaisuus Victory-squarelle puoltapaivin. Kaikkien yliopistojen oppilaat oltiin raahattu paikalle, mutta heilla ei ollut tarkkaa kasitysta miksi. Myos Valko-Venajan tv oli paikalla kuvaamassa. Taytyy sanoa, etta yleiso koostui 90% eri oppilaitoksien opiskelijoista ja myohemmin paikalle saapuneista ministeroiden edustajista. Taytyy sanoa, etta lopulta kai ihmiset kuitenkin viihtyivat. Hymyilin isaanmaallisille puheille, joita ystavani minulle ystavallisesti tulkitsi ja jotka toivat mieleen neuvostoaikojen kaiun. Lahdimme tapahtumasta kuitenkin kesken rankkasateen yllattaessa koulun edustajan estelyista huolimatta. Menimme katselemaan kaupunkia.
Illalla sain kunnian osallitua syntymapaivien juhlatapahtumaan, joka oli jonkinlainen vesinaytos. Taytyy sanoa, etta mahtipontisempaa esitysta en ole elaissani nahnyt, ellei Olympiakisojen avajaisjuhlaa tv:sta seurattuna lasketa. Naytos oli taynna aania, valoja ja vesielementteja huipentuen spektaakkelimaiseen ilotulitusshow'hon. Naytoksen pilasi vain se, etta eri osioiden vailla oli paljon odottelua, ja etta ilma oli hyytavan kylma. Koko kaupunki tuntui olevan liikkeella, silla kotiinpaasy vei yli tunnin, josta kavely tapahtumapaikalta metroasemalle (noin 1,5 km) vei 45 min. Nuoriso oli hurjan kannissa ja harnasi poliiseja rikkomalla liikennesaantoja. Poliiseja olikin liikkeella paljon sina iltana. En olisi itse maksanut tapahtuman lipuista mitaan (kylla, koko kaupungin juhlaan piti ostaa paasyliput..), mutta olen iloinen, etta sain illaksi jotain kohtalaisen jarkevaa tekemista, enka joutunut olemaan yksin.

Tanaan olin paivan ystavieni mukana luennoilla ja iltapaivalla kavimme kirjanayttelyssa tyttojen kanssa. Huomenna menemme katsomaan jotakin elokuvaa teatteriin. Se on venajaksi, mutta viis siita.

Ei kommentteja: