Moni on ihmetellyt vaikeuksiani tassa maassa ja ihmetellyt minulle,
eivatko ihmiset paakapunki Minskissa todella puhu englantia.
Nyt kaksitoista paivaa havainnointia tehneena alan pikku hiljaa hahmottaa, millaisin eri ohjauskeinoin tahan ollaan paasty.
Yritin viikonloppuna etsia virkistyksekseni englanninkielisia lehtia kaupoista ja kioskeista: Ei tarpannyt. Sitten ajattelin ostaa edes jonkin kirjan, joten suuntasin paikalliseen Akateemiseen kirjakauppaan. Edelleenkaan ei mitaan.
Englannin ja saksan kielta yliopistossa opiskeleva ystavani kertoi minulle eilen paivakavelylla, etta englannin kielen opiskelu aloitetaan yleensa Valko-Venajalla viidennella luokalla, noin 12-13-vuotiaana eli pari vuotta myohemmin kuin Suomessa. Harva kuitenkaan uskoo englanninkielesta olevan mitaan hyotya. Nyt 7. luokan aloittaneille aletaankin opettaa englannin sijaan kiinaa (!).
Syy paikallisten olemattomaan englannin kielen taitoon on myos siina, etta ettei kielta nae tai kuule todella missaan. Jopa kapitalismin irvikuvassa ja globalisaation tarkimmassa tunnusmerkissa, McDonaldsissa et saa palvelua englanniksi tassa maassa!
Elokuvateatterissa esitettavat elokuvat on dubattu ja myos dvd-versiot on kaannetty. Edes englanninkielisia tekstityksia ei dvd:hin saa. Radiosta tulee puolestaan ainoastaan venalaista tai valkovenalaista musiikkia. TV:ta en ole kayttanyt, mutta epailen, etta se toimii samalla periaatteella, ellei omista kaapeli-tv:ta.
Toivon todella, etta tama maa muuttaisi asenteitaan tassakin suhteessa. Ystavani, joka tyoskenteli viime kesan paikallisessa turistitoimistossa kertoi tapaamisemme lopuksi, etta hallituksen tavoitteena on kasvattaa turismin maaraa.
Kaytannon toimet turistien olojen parantamiseksi nayttavat kuitenkin puuttuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti