Moromoro, Kuopiossa on herätty taas sakottamaan pyöräilijöitä, ja Savon Sanoman keskustelupalstat käyvät kuumina aiheesta.
Alla oleva teksti on postitettu Savarille tänään, saa nähdä, milloin tulee ulos.
Matkajärjestelyt käyvät kuumina, se on nyt selvää, että tiistaina lähden maasta pois.
Olen samaa mieltä Iida Kedon (SS 3.9.2006) kanssa siitä, että liikennekeskustelussa on aika kuulla myös pyöräilijöiden mielipiteitä. Nyt tuntuu, että kaikki liikenteessä tapahtuvat synnit on kaadettu pyöräilijöiden niskaan. Ongelmat ovat kuitenkin syvemmällä; liikenneväylissä ja omissa asenteissamme.
Eräs nimimerkillä kirjoittanut kehui jokin aika sitten lehdessä, miten kattava ja toimiva rännikatuverkosto Kuopiossa on pyöräilijöiden tarpeisiin. Tätä henkilöä suosittelen lämpimästi tutustumaan erityisesti Kirjastokadun liikenteeseen ruuhka-aikana: Voi yrittää itse ajaa Kirjastokadun tai Lapinlinnankadun päästä päähän, ja katsoa kuinka turvallisesti se sujuu häneltä jalankulkijoiden poukkoillessa moneen suuntaan.
Ilmiö ei ole valitettavasti pelkästään paikallinen: Olen huomannut, että vaikka Helsingin keskustassa on pyöräilijöille omat erilliset pyöräkaistat, eivät jalankulkijat, erityisesti turistit niitä tunnu kunnioittavan, vaan kulkevat siellä missä lystäävät. Ilmeisesti pyöräilykulttuuri on Suomessa niin uutta, että pelisääntöihin tottumiseen menee aikaa - puolin ja toisin.
Pyöräilykulttuurin vakiintuminen Suomessa vaatii aikaa, mutta ennen kaikkea pyöräilijöiden olemassaolon tunnustamisen ja poliittista tahtoa. Pyöräily on terveellistä ja nopeaa hyötyliikuntaa, joka ei kuormita ympäristöä saasteilla. Hassua on se, että Kuopiossa on käyty jo vuosia keskustelua pyörällä liikkumisen ongelmista niin keväin syksyin, jossa osapuolet syyttelevät toisiaan sen sijaan, että vaatisivat parempia olosuhteita päättäjiltä.
Itse näen suurimmaksi syyksi pyöräilijöiden puolelta tuleviin sääntörikkomuksiin tällä hetkellä sen, että koska tilaa pyöräilylle on niin niukasti, on pyöräiltävä siellä, missä sitä eniten kulloinkin on. Sääntörikkomuksiin se ei luonnollisesti oikeuta, mutta tekee heidän toiminnan ymmärtämisestään inhimillisempää. Erityisesti olen Kedon kanssa samaa mieltä siitä, että turvallinen liikkuminen on kiinni meistä jokaisesta, eikä syitä turvattomuuden tunteisiin saa sysätä yhden liikkujaryhmän niskoille. Tässä asiassa voi jokainen katsoa peiliin ja parempia olosuhteita odotellessa tehdä omalta osaltaan liikkumisesta entistä turvallisempaa meille kaikille. Vaaditaan tasavertaiset mahdollisuudet puhtaaseen ja terveelliseen liikkumiseen – jalkaisin tai pyöräillen!
Kati Oksman
opiskelija, Kuopio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti