Hyvää uutta vuotta!
Olen Dumaguetessa. Lausutaan Dumagetessä. Se on Negrosin saarella.
Tänään mentiin lähikylän, Dauin rannalle, koska Dumaguetessä ei ole uimarantaa. Mietittiin myös järviretkeilyä, mutta se olisi vaatinut epämukavampaa matkustustapaa.
Rannalle päästiin kätevästi bussilla 20 minuutissa. Niiskutin palmun alla ja kävin välillä meressä kellumassa. Paikalliset perheet grillasivat omia eväitään vieressämme.
Kaverit toivoi matkakuulumisia blogin kautta. No, matkaa on jo reilusti kaksi viikkoa takana. Viikon kuluttua herään jo omasta sängystäni.
Täytyy tunnustaa, ettei matkustaminen ole aina vain onnea ja iloa. Joulun jälkeen iski matkaripuli, ja heti sen perään flunssa, joka on päällä vieläkin.
Kuntoilen normaalisti useamman kerran viikossa, ja nyt olen ollut selvästi normaalia kiukkuisempi, kun en ole liikkunut. Liikunta saa mielihyvähormonit hyrräämään.
Filippiiniläinen ruokakin alkaa tulla korvista ulos, joten eilen käytiin yöpalalla jopa Mäkkärissä. Myös pastaa, pitsaa ja meksikolaista on tullut maisteltua. Mutta, kun sanotaan, että filippiiniläiset rakastavat sokeria, niin oikeasti: Sokeria on jopa pastaruoissa, leivissä... ja ja... Sanonta pitää siis valitettavasti paikkaansa. Söin toissailtana lihakastiketta ja pastaa, niin se oli niin makeaa, että jäi syömättä.
Jotta ei menisi pelkäksi epäkiitollisen oloiseksi valittamiseksi, niin todettakoon se, että loman tarkoitus: lepo, on toteutunut. On saanut myös kattavan kuvan Filippiineista maana ja sen kulttuurista. Pelkokuvat ovat olleet aiheettomia. Ihmiset ovat olleet kovasti ystävällisiä. Kukaan ei ole yrittänyt huijata eikä edes liikarahastaa meitä.
Esimeriksi täällä Dumaguetessa saa 50 peson (euron) setelistä riksakuskilta aina puolet takaisin tai ylikin. Monissa turistikohteissa riksakyydit ovat hinnoiltaan moninkertaisia. Täällä länsimaisia turisteja on vielä vähän.
Koskaan ei ole ollut koko matkan aikana liikkuessa turvatonta oloa. Okei, liikennekulttuuri on erilaista. (Lue: Hurjapäistä). Ihmiset hoitavat asiat eri tavalla kuin Suomessa (joku voisi sanoa tehottomasti), mutta asiat ovat kuitenkin aina hoituneet, ja ihmiset ovat pitäneet sanansa. Sopiva motto Filippiinien ja Suomen eroihin on, että erilainen toimintatapa on vain erilainen kuin mihin on tottunut, ei huonompi.
Meidän tehotiimi spurttaa huomenna Siquijorin saarelle vuorokaudeksi, mikäli laivaan aamulla mahtuu. Ollaan miniparatiisisaaressa yö ennen Negrosin pohjoisosaan, Balocodiin siirtymistä. Bacolodista lähdemme 4.1 Manilaan pariksi viimeiseksi päiväksi ennen Suomeen paluuta.
Se on moro nääs!
PS. Kuvia tulossa, kuha jaksaa siirrellä.
PPS. Ollaan istuttu aika monta matkapäivää bussissa ja lautassa, joten mitään älyttömän ruskeita ilmestyksiä ei tulla olemaan. Biitsipäivät ovat helposti yhden käden sormilla laskettavissa. Itse tykkään hitaasta matkustamisesta, mutta pienenä miinuksena tulee kankkujen säilyminen valkeana sisätiloissa istumisen johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti