Miten lapset & nuoret saavat itselleen alkoholia? Olin ystäväni Marjan kanssa katsomassa Töölönlahden ilotulitusta perjantaina, ja vaikka oli odotettavissa, että paikalla on paljon humalaisia, humalaisten ja sekavasti käyttäytyvien varhaisnuorten määrä yllätti. Myönnän, että olen itse kuulunut ko. ryhmään joskus. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kuitenkaan itse koskaan ostaisi juotavaa alaikäiselle. Haluaisin sanoa noille ulkona liikkuneille nuorille, ettei se elämä siitä yhtään paremmaksi muutu, vaikka miten kännäisi kaupungilla. Itse vaihtaisin oman aikani pois, jos vain voisin. Jotenkin minulla oli sellainen mielikuva, että teinikännääminen olisi jo vähän passee.
Kun saataisiin aikusillekin sama mielikuva. Saimme nimittäin häälahjaksi useita pulloja kuoharia ja konjakkiakin. Nyt tässä vaan ihmetellään, että milloin niille tulisi käyttöä. Vaatis kyllä laajaa asennemuutosta koko yhteiskunnan taholta, että alkoholinkäyttöä saataisiin vähennettyä. Alkoholinjuonnista kun - välilisesti tai suoraan aiheutuu suuret kustannukset kaikkien maksettavaksi. Nekin rahat voisi sijoittaaa vaikka mihin muuhun hyödylliseen.
Toinen mieltäni kaihertava aihe on koirat ja koiranomistajuus. Kun ihminen hankkii koiran, hän kerää tietoa ainakin eri rotujen ominaisuuksista. Kun hankimme koiramme Manun ja pian sen jälkeen, kun olimme laskeneet hänet kanssakäymiseen muiden koirien kanssa, sai hän nenäpunkin. Tiesimme heti omituisien oireiden ilmaannuttua melko varmasti, mistä taudista oli kyse, ja "eristimme" koiramme taudin leviämiseksi. Punkki kun tarttuu suoraan nenästä nenään.
Kun emme yllättäen enää antaneet koiramme tervehtiä toisia, törmäsimme mitä erilaisiin ennakkoluuloihin. Yleisin ilmiö oli se, ettei tapaamillamme koiranomistajilla ollut hajuakaan koko vaivasta, tai he sotkivat sen ns. tavalliseen, turkkiin tarttuvaan punkkiin. Eräskin koiranomistaja alkoi esitellä omaa koiraansa, että tämähän on vaikka kuin punkkinen, mitä sitten.. Toinen reaktio oli vaivan yleinen vähättely "ei kai tuollainen mitään haittaa". Useat koiranomistajat ehtivät pitää allekirjoittanutta myöskin ylpeänä "kun ei kelpaa leikkiä meidän koiran kanssa. Eräs puolestaan oli huolissaan oman koiranpentunsa psyykestä, että miten tämä vaikuttaa koiraan, kun ei ylättäen saakaan tervehtiä kaikkia koiria.
Tiedän monia koirantaluttajia, jotka pitävät lemmikkinsä tiukasti erillään muista nelijalkaisista, ja ymmärrän heitä täysin. Koiran hoidattaminen vähän väliä on sekä ikävää koiralle että kallista eläinlääkärikuluineen. Jos nämä kohtaamani koiranomisajien asenteet kuvastavat koiranomistajien asenteita yleisesti, en ole lainkaan yllättynyt siitä, miksi tauteja on liikkeellä niinkin paljon kun niitä on. Ärsyttävintä oli kuitenkin se, että joutui selittemään oman tai koiransa tekemisiä muille. Eikö se ole oma asiani, jos nyt ei voi tervehtiä?
Isoin asia lienee se, ettei koiranomistajat tunnista koiransa oireita, tai sitten niitä on niin harvoin, ettei niitä koeta tarpeelliseksi hoidettavan. Samalla tää suht terve koira saattaakin itse asiassa tartuttaa koko ajan muita koiria. Asia on niin problemaattinen, etten tiedä enää kohta, miten siihen suhtautuisin. Toivoisin kuitenkin, että kun ihmiset ottavat perheeseen uuden perheenjäsenen, he ottaisivat samalla selvää muutamista yleisimmistä koiraa uhkaavista sairauksista. Tällä estettäisiin varmasti myös monet ikävät tartunnan ja epäluuloisuus koiranomistajien välillä.
Korostan, että jokainen koiranomistaja vastaa lopulta itse omasta koirastaan. On varmasti ollut siis oma mokani, että olen antanut sen telmiä muiden kanssa. En voi kuitenkaan olla niin vastuuton, että levittäisin samaa vaivaa muillekin. Sen voin myös todeta, ettei koiranomistajan arki ainakaan tylsää ole.
Päivän motto:
-Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat toistensa serkuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti