Uudet kuviot

Uudessa työpaikassa on ehtinyt vierähtää jo viikko. Nopean liikkeellelähdön ja lyhyen perehdytyksen eduskuntatalon käytävät ovat tulleet tutuiksi ja muuttuneet nopeasti arkisiksi hulppeasta ulkoasustaan huolimatta. Vieläkin tosin pääaulan päissä olevat aulat, jotka ovat kuin kuperat kaikukopat, jaksavat hämmästyttää. Uudet työtoverit ovat poikkeuksetta mukavia ja kohteliaita – totta kai, ei kansa eduskuntaan hapannaamoja edustajiksi valittaisikaan.

Vaikka olen ollut politiikassa pitkään mukana, on ollut silti yllätys huomata, että kansanedustajat ovat varsin tavallisia ihmisiä, jotka omaavat inhimillisiä piirteitä kiireineen ja huolineen. Nyt kesäaikaan on muuten mahdollista nähdä kansanedustajia lapsineen tai lapsenlapsineen ruokalassa, jolloin näkee heistä muunkin, kuin edustajan roolin.

Työpäivän rutiineihini kuuluu mm. postin noutaminen ja läpikäyminen, päivän lehtien silmäily ja tiedotteiden ja mielipidekirjoitusten tarjoaminen eri julkaisuihin. Myös kansalaisilta tulevaan palautteeseen on syytä vastata. Harmia ja hitautta lehdistöseurantaan tuo se, että usein maakunnan lehdet ilmestyvät lehtisaliin vasta seuraavana päivänä, tai parin päivän jälkeen ilmestymisestä. Onneksi suurimmat sanomalehdet voi nykyisin lukea jo verkossa.

Oman työhuoneeni paperikasat ovat varmaan siivoojan päivittäinen jännitysnäytelmä: "Jokohan tuokin saisi nuo korjattua..?" Toisaalta, samanlaiset pinot ovat varmasti muillakin tuttu näky. Aikaa sen oppimiseen menee varmasti, että mitä voi heittää pois, ja mitkä paperit on syytä säilyttää. Eduskunnan sivuiltakin löytyy jo nyt paljon tietoa sähköisenä.