Kesästä pitää nauttia vielä kun voi - lööpit lupasivat koleutta heinäkuulle. Monille muutenkin juhannus on tietynlainen piste kesässä, jonka jälkeen loppukesä alkaa kulkea kohti loppuaan kiitävää vauhtia vain huomatakseen sen pian olevan ohi. Pitäisi siis nauttia kesän joka hetkestä ja olla ulkona paljon.
Muutin kuun vaihteessa Punavuoreen 31 neliön kokoiseen yksiöön, jota asutan yhdessä avopuolisoni kanssa. Punavuoren ja Eiran rajalla sijaitsevan kotimme ympäristö vilisee julkkiksia ja toisaalta spurguja. Kotikatua koristavat kusivanat ovat juttu näky, ja aamuisin herätyskellon virkaa toimittaa vaikka alhaalla ajava, raitiokiskoja terävöittävä kone. Kotiamme vastapäätä oleva vanha Fazerin suklaatehdas, nyk. Mestaritalo, on sen sijaan kaunis.
Työmatka näiden kolmen viime viikon aikana on käynyt sutjakasti Perämiehenkadun loppupäähän ja siitä Koffin puiston halki Bulevardille, jossa Lönkka jo häämöttääkin mediatoimistoineen. Työmatkani pitenee alkaen keskiviikosta, jolloin aloitan työn kansanedustaja, ent. sisäministeri Rajamäen avustajana. Olen tästä mahdollisuudesta erittäin iloinen. Tämä päivä oli nykyisessä, menevässä työpaikassani viimeinen ja siten henkisesti aika rankka. Ei ole helppoa lopettaa paikassa, jossa olet juuri aloittanut ja alkanut oppimaan asioita, vaikka lopettaakin vapaasta tahdostaan toisen työpaikan vuoksi. Heinäkuussa saan ehkä pitämään kuitenkin lomaa. Se tuntuu hyvältä. Sitä ennen kutsuu Savo ja lyhyt juhannuksenvietto.
1 kommentti:
Paljon onnea!!
Lähetä kommentti