28.4.2007

Istun kotonani ja syön kynsiäni – ”Tylsää, tylsää.. oli niin tylsää” soi Ultra Bran vanha tuttu kappale mielessäni. Internet passivoi, ainakin minua. No, ainakin fyysisesti. Leffaan menon sijaan ostinkin kirjan. Ei jaksa liikkua ihmisten nyt ilmoilla. Onneksi kirja on hyvä. Tai ei, hyvyydestään huolimatta Kjell Westön Missä kuljimme kerran sivun 64 kohdalla alkaa sapettaa. Sapettaa, sapettaa, sapettaa kaikki epäoikeudenmukaisuus.
Paska lauantai-ilta, paskat ihmiset. Onneksi en tunne joka päivä näin. Kohtelemalla muita hyvin saa yleensä hyvää kohtelua takaisin. Se riittää minulle.

Kirja on vasta alussa.

PS. En sitten hauku tässä Westöä huonoksi kirjailijaksi. En todellakaan, hän on mainio. Vähän liiankin hyvä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti tykkäsit kirjasta. Itselläni se meni suoraan omaan TOP-vitoseeni. T:Matti