Olen lukenut tänään lehdistä Uutispäivä Demarin sekä Kauppalehden jutut Perloksen kaavailemista 1200 henkilön irtisanomisista, ja voitte uskoa, että hatuttaa. Ajattelin kirjoittaa siitä tämän päivän blogiini, mutta sitä ennen kävin katsomassa, mitä Heidillä oli asiasta sanottavaa.
Globalisaatio puree ja lujaa.
Tunnustan, että minua henkilökohtaisesti jatkuvat irtisanomisuutiset turruttavat, eivätkä aina jaksa niin kiinnostaa. Tällä uutinen ravisteli, koska irtisanomiset tulevat tapahtumaan niin lähellä, Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savo on alueena hyvin samankaltainen muuttotappion ja korkeamman työttömyyden alue kuin Joensuun ympäristökin. Vaatii valtiolta kovaa työtä saada edes osa irtisanomisuhan alaisista uudelleentyöllisettyä ja aktivoitua.
Tavallaan suhtaudun ristiriitaisesti siihen, että valtio rientää apuun, kun irtisanomisia tulee. Pidän sitä kannattavana ja hyvänä asiana, mutta pidemmän päälle en usko, että tällä irtisanomistahdilla valtio ehtii rientää kaikkien apuun. Tottakai erilaisia joustavia malleja ja täsmäratkaisuita työllistämisessä tarvitaan.
Irtisanomisista ei saa kuitenkaan syyttää valtiota. Me emme ole Kiina, emmekä halua sellaiseksi tulla. Olemme rakentaneet hyvinvointivaltion kovalla työllä, eikä palveluita turvata veronkenennyksin.
Itse uskon, että osa pystyisi työllistämään itsensä vaikka yrittäjinä. Ainakin pohjoissavolaisiin pienyrityksiin etsitään usein työvoimahallinnon sivujen kautta jatkajia. Väistämättä osa, nuoret ja naimattomat, pystyvät ja jaksavat lähteä töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Muutkin varmaan, jos muuta vaihtoehtoa näköpiirissä ei ole. Luovuudella ja sisukkuudella tulee olemaan tarvetta. Voimia kaikille tulevaisuudestaan epätietoisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti