Toveri Oksmania ottaa päähän, että viimeaikoina vaalikeskustelu puolueiden johtohahmojen ja ehdokkaiden välillä on mennyt siihen, että väitellään tyhjänpäiväisyyksistä: Kuka sanoi mitäkin, valehteleeko "se ja se henkilö" ja kuka on oikeassa tässä asiassa. Media odottaa aktiivisesti jopa pienintäkin rapsahdusta, ja merkkihahmojen blogeja luetaan hiki hatussa otsikoiden vuoksi.
Aluksi kannanotot tuntuvat mehukkailta ja jaksavat kiinnostaa, mutta kun samaa soopaa luetaan viikkotolkulla, alkaa se tuntua jo lukijan aliarvionnilta. Leipää ja sirkushuvia kansa tarvitsee, mutta rajansa kaikella. Ovatko muut kuin minä huomanneet, että usein väittely on kuitenkin aihepohjaltaan melko kepeää, eikä kosketa juurikaan politiikan sisätökysymyksiä?Uskon, että kansakin alkaa kohta kaipaamaan aitoa asiakeskustelua: Kuka tarjoaa meille opintotuen korotusta? Entä mikä puolue on ydinvoiman kannalla ja mikä puolue ei? Ne ihmisiä kiinnostavat, eivät mitkään poliitikkojen lausunnot siitä, kuka sopii taustojensa vuoksi pääministeriksi ja kuka ei. Ymmärrän puolueiden näkökulman, että kaikkeen on pyrittävä vastaamaan systemaattisesti. Lukijan on hyvä puolestaan muistaa ketkä keskustelusta eniten hyötyvät: Sanomalehdet ja huomiota kampanjalleen saavat poliitikot. Kyllä politiikoilla on mahdollisuus käydä halutessaan debattia kasvotustenkin. Silloin he eivät vaan hyötyisi siitä saamalla ilmaista julkisuutta. Täytyy siis muistaa sekin, ettei anna politiikkojen aliarvioida äänestäjiä vaan kansa saa ja pitääkin vaatia järkevää asiakeskustelua.
Tämän tekstin kirjoitin eilen, ja uskon kyllä, että tilanne vaalien lähestyessä tulee tämän suhteen rauhoittumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti