Kirjoitin illalla joitakin joulukortteja.
Edellisistä vuosista ne eroavat sen verran, että tänä vuonna kortit lähtevät eteenpäin velvollisuuden tai rutiinintunnon sijaan kohteilleen täydestä sydämestä ja kiintymyksestä.
Tämä vuosi on ollut henkisesti poikkeuksellisen rankka. Ehkäpä koulupaineiden aiheuttama riittämättömyyden tunne ja muutamat yksinäiset Valko-Venäjällä vietetyt viikot aiheuttivat sen, että lupasin antaa perheelle ja ystäville enemmän aikaa. Ehkä tämä kokemus on saanut näkemään heidät osittain eri silmin, entistä huolehtivammin. Tai sitten kasvava ikä aiheuttaa sen, että osaa laittaa asioita yhä vankemmin tärkeysjärjestykseen. Tunteet ainakin nousevat pintaan herkästi, aivan kuten äidillä.
Kuvassa siskoni Suvi yo-päivänään -05.
Kiitos, kun olette.
1 kommentti:
Katiii!! Vitsi sain sydärin ku avasin ton sivun ja siin ekana näkösällä oli mun kuva!! hih. Soitellaan illalla :)
Lähetä kommentti