Olen 30-vuotias toimittajaopiskelija. Kun viime syksynä pääsin opiskelemaan HAAGA-HELIA-ammattikorkeakouluun journalistiikkaa satojen hakijoiden joukosta, olin iloinen ja ajattelin, että minun täytyy olla hyvä. Opiskelutaipaleen varrella korkeat luulot itsestä ovat karisseet. Kokopäivätyön ja kokopäiväopiskelun yhtäaikainen suorittaminen on kova yhdistelmä. Kärsimättömänä haluaisin osata kaiken heti ja olla heti pirun hyvä kaikessa. Fakta kuitenkin on, ettei itseopiskelulle ja kotitehtäville jää niin paljoa aikaa, kuin ne kenties ansaitsisivat, eikä lukujärjestys tai aikataulut aina yksinkertaisesti taivu haluamien kurssien ottamiseen. Vain tekemällä voi kuitenkin oppia. Ensi syksystä alkaen aionkin tehdä pelkkiä journalismin opintoja, jotta voin keskittyä siihen, mitä oikeasti haluan tehdä; olla toimittaja.
Kun olen näpytellyt muutamia kesätyöhakemuksia, olen joutunut miettimään, mikä on niin sanottu hakijaprofiilini. Tarjoanko itseäni yhteiskunnallinen osaaminen edellä (työskentelenhän eduskunnassa ja politiikan maailma on minulle tuttu usean vuoden ajalta), vai sanonko, että olen innokas moniosaaja, koska voin mielelläni tehdä mitä vaan journalistista työtä enkä pelkää haasteita. Lisäksi olen ollut vähän aikaa radiotoimittajana. Korostanko siis radiokokemustani, vai annanko olla? Opin nimittäin, että radiotyö, jos mikä on vaativaa - ainakin, jos kyse on tunnin mittaisista puheohjelmista kahdesti päivässä.
Tuntuu, että brändääminen ja erikoistuminen on työnhaussa tärkeää. Kävin joulun alla Savossa eräässä kesätyöhaastattelussa, jossa törmäsin juuri tähän kysymykseen. ”Millainen toimittaja haluat olla ja millaisia juttuja tehdä?”, minulta kysyttiin. Haastattelija korosti, että ensimmäisellä kesätyöpaikalla voi olla ratkaiseva merkitys siinä, mihin suuntaan toimittajanura menee. Minua pyydettiinkin miettimään tarkkaan, onko tämä "se itselle sopiva" paikka.
Tässä vaiheessa, noin viisi kuukautta opintoja suoritettuani, en ole ollenkaan sataprosenttisen varma, mihin haluan erikoistua. Minua kiinnostaa niin ajankohtais- kuin uutistoimituksellinen työ. Radio ja naistenlehdet ovat olleet alun perin ne syyt, miksi olen toimittajaksi hakeutunut, mutta koulussa ollessani olen yhä enemmän ajatellut sillä silmällä sanomalehtiä työnantajina. Tärkeintä minulle on konkretia, ihmisläheisyys, ajankohtaisuus – niin ja faktat tietysti.
Koen nyt niin, että aloittamalla niin sanotussa yleisessä uutistyössä, opin parhaiten toimittajan työstä sekä yhteiskunnasta ylipäätään.
Kun omaan aktiivisen ja kiinnostuneen asenteen kaikkeen, en halua lähteä rajaamaan tässä vaiheessa mitään toimitustyön sektoria pois. En jaksa jakaa savolaisen median edustajan huolta ensimmäisen kesätyön painoarvosta. Uskon motivaation, ahkeruuden ja hyvien journalististen visioiden voimaan.
Kesällä 2015 haluaisin olla kesätoimittaja, joka tekee työtä paikallismediassa uutterasti ja luotettavasti kuin suomenhevonen. Nämä kriteerit eivät suinkaan tarkoita, että olisin tylsä tai harmaa persoona, päinvastoin.
Tämä onkin siis julkinen vetoomus. Suomen lehdistö – ottakaa minut töihin.
Olen nopea oppimaan, positiivinen, pystyn hallitsemaan monet asiat yhtäaikaisesti enkä valita turhasta. Ja kokemusta saa vain työtä tekemällä.
Yt. Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti