Eiran sos.dem.-yhdistyksen kannanotto 23.11.2009
Asukkaiden Etelä-Helsinki. Eteläisessä Helsingissä asuu monenlaista väkeä. Joissakin talouksissa on yksityisauto, mutta valtaosa käyttää julkisia kulkuvälineitä. Joukkoliikennekäyttäjiin kuuluu niin senioreita kuin junioreitakin, ikäihmisiä ja koululaisia, työssäkävijöitä ja opiskelijoita, lapsiperheäitejä ja sinkkuja, ostoksille menijöitä ja ravintolasta tulijoita.
Etelä-Helsinki kävijöiden kohteena. Monipuoliselle alueelle kulkee ympäri vuoden väkeä vuolaana virtana. Tulevina vuosina tämä virta vain paisuu. Kävijöiden kohteena ovat Kaivopuiston, Meripuiston, Uunisaaren ja Pihlajasaaren virkistysalueet, Merisataman kävelyreitit ja lenkkipolut, yleisötapahtumat, viihtyisät kahvilat, ravintolat ja teatterit samoin kuin eteläisten kadunvarsien kirjavat kivijalkaputiikit ja galleriat.
Henkilöautot vai julkinen liikenne? Alueen katuverkkoa ei ole mitoitettu tiheälle autoliikenteelle. Pysäköintitilaa on rajoitetusti alueen asukkaille ja vielä niukemmin kävijöiden käyttöön. On välttämätöntä, että alueen henkilöliikenne perustuu julkiseen liikenteeseen. Kulkipa se sitten kiskoilla tai kumipyörillä, julkinen liikenne muodossa missä tahansa kuormittaa alueen katuverkkoa vähemmän kuin henkilöautolle perustuva malli. Se kuormittaa vähemmän kulkukaistoja. Pysäköintikaistoja se tarvitsee vain marginaalisesti. Perusvalinnasta ei sen vuoksi voi olla epäilystä eikä erimielisyyttä: eteläisen Helsingin henkilöliikenteen pitää voida kulkea pääosin julkisilla välineillä.
Mikä ratkaisuksi? Nykytilanne eteläisessä Helsingissä ei ole tyydyttävä. Toimivat liikenneyhteydet on tarpeen saada ulottumaan kattavasti koko alueelle. Luontevinta on liittää Helsingin eteläinen edusta samaan liikenneverkkoon, joka ihmisiä kuljettaa paikasta toiseen muuallakin kantakaupungin alueella. Raitiovaunu on kantakaupungin käyttäjäystävällinen kulkuväline, jolla kätevästi osaavat liikkua niin kanta-asukkaat kuin kävijätkin.
Ratikka säästää tilaa. Katutilan taloudellisen käytön kannalta ei liene tehokkaampaa pakkaustapaa kuin raitiovaunu. Se tarvitsee kapeamman kaistan kuin leveä maasturi tai kuorma-auto. Kasarminkadulla ja Korkeavuorenkadulla se on jo nyt vakiintunut kulkija, osana kaupunkiliikennettä eikä suinkaan sen häiritsijänä. Saman roolin se epäilemättä osaa hoitaa myös Kapteeninkadulla ja Neitsytpolulla. Samalla ketteryydellä, millä se nyt kääntyy Tarkk'ampujankadulle, se varmaankin osaa kurvata myös Merikadulle. Katutilaansa raitiovaunu kysyy vain 6-8 kertaa tunnissa, muina aikoina kaista on kokonaan muun liikenteen käytössä.
Kuka pelkää ratikkaa? Jalankulkijan vaaran paikkoja Helsingissä ovat traagisesti "suojatiet". Niiden ylittäjänä kuitenkin raitiovaunu on Helsingissä tilastojen ja otsikoiden mukaan huomattavasti vähäisempi riski jalankulkijan turvallisuudelle kuin autoliikenne. Kaahari harvemmin tulee kiskoja pitkin.
Lapsille ja nuorille spora on tuttu ja ystävällinen kulkuväline, liikkumisen ihanaa vapautta jo vuosia ennen ajokorttia. Lastenvaunut ovat päivittäisiä vakiomatkustajia raitiokiskoilla.
Hengitä syvään. Alueen asukkaalle ja jalankulkijalle lähes kaikki liikennemuodot aiheuttavat terveyttä rasittavia päästöjä, raitiovaunu toki huomattavasti polttomoottori- ja nastavetoista auto- ja bussiliikennettä vähemmän niin pakokaasu-oksideja kuin pienhiukkasiakin.
Energiapolitiikan kannalta Helenin sähköllä kulkeva raitiovaunu on autoliikennettä edullisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto.
Elävöitystä etelään. Merellisten eteläisten kortteleiden liike-elämälle raitiolinja voisi tuoda piristysruiskeen. Lisää asiakkaita ja liikevaihtoa saisivat toivon mukaan Tehtaankadun eteläpuolisen alueen sinnittelevät pienyrittäjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti