Helsingin kierrätyskeskus on nostanut rimaansa vastaanotettavien tavaroiden suhteen kohtuuttoman korkealle. Viikon sisällä tuttavapiirissä on käynyt ilmi kaksi tapausta, jossa kierrätyskeskus on kieltäytynyt ottamaan vastaan hyväkuntoista tavaraa.
Mieheni isoäidin täyspuinen, siisti ruokapöytä ei kelvannut sitä noutamaan saapuneelle kierrätyskeskuksen henkilökunnan jäsenelle, vaikka puhelimessa oltiin ilmoitettu tavaran kelpaavan. Meidän alle vuoden käytössä ollut Ikean vuodesohva ei kelvannut myöskään. Myönnän, että sen istuinosa oli saanut muutaman likatahran, mutta ne olisi varmasti saanut irti putsaamalla. Sohvan olisi saanut vaivattomasti myös entisöityä verhoilemalla uudelleen tai ostamalla valmiin irtopäällisen Ellokselta.
Mutta kun ei kelpaa, ei kelpaa.
Tämä on iso harmi. Ihminen on valmis luopumaan tavarasta ilmaiseksi, mutta se ei kelpaa laitokseen, jonka tehtävänä olisi kierrättää. Nyt hyvää tavaraa menee roskiin vain sen takia, ettei kierrätyskeskus usko tavaran kelpaavan kenellekään. Toisen turhake on toisen aarre.
Mielestäni kierrätyskeskusta tulisi kehittää Kuopion EkoKuopio-myymälän suuntaan. Siellä kunnostetaan käytettyä tavaraa. Jos joku on kiinnostunut levitettävästä sohvasta, ottakoot yhteyttä.
PS. Lue kommenttini Hesarin Perässähiihtäjä-blogista siitä, miksi lähdin ehdolle kuntavaaleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti