Miksi ehdolla HOK-Elannon vaaleissa?

Hei!

Olen 35-vuotias, Käpylässä asuva elintarviketyöläisten liiton tiedottaja ja ammattiliiton lehden toimittaja. Kuluttajana pyrin tekemään tiedostavia ja terveellisiä valintoja. Kokeilen myös mielelläni uusia kotimaisia elintarvikkeita. Olen niin sanottu fleksaaja. Olen pääasiassa ilmastosyistä vähentänyt lihan syöntiä, joten arkena meillä syödään pääasiallisesti kasvisruokaa.

Haluan olla mukana tukemassa HOK-Elannon tekemää hyvää työtä esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevien nuorten työllistämiseksi. Haluan myös, että hävikin vähentämiseksi toimitaan määrätietoisesti ja että kotimaisen ruoan halpuutuskampanjat lopetetaan. Lähdin ehdolle näissä vaaleissa kestävän kehityksen teemalla.


Suomalainen ruoka on liian arvokasta roskiin heitettäväksi.

Harva Suomessa haluaa käyttää ruokaan paljon rahaa. Eroamme kulutustottumuksissamme ja päivittäismenoihin käyttämässämme euromäärässä esimerkiksi Italiasta. Niin sanottua ”halpuuttamista” vastustan kuitenkin siksi, että nyt moni maataloustuottaja saa liian vähän korvausta työstään. Viljelijöiden määrä Suomessa vähenee vuosi vuodelta.

Haluaisin, että maataloustuottajille voitaisiin varmistaa suuren päivittäistavaraketjun avulla riittävä korvaus työstään ja sitä kautta voitaisiin turvata osaltaan myös suomalaisen raaka-aineen saanti elintarviketeollisuuteemme.

Liian moni suomalainen on vähävarainen. Mielestäni halpuuttamisen sijaan tulisi voimme miettiä, miten vähävaraiset voisivat saada ruokaa muilla keinoin edullisemmin. Voisimme tehdä esimerkiksi Prisma-bussikokeilun.

Siinä niiltä asuinalueilta, joissa ei ole Prismaa tai S-Markettia lähellä, kulkisi esimerkiksi pari kertaa viikossa maksuton bussi Prismaan, josta saa ruokaa hieman edullisemmin kuin Alepasta. Ja mikäli tällaiselle palvelulle olisi kysyntää, voisi kokeilusta tehdä vakinaisen käytännön. Bussi olisi varmasti hyödyllinen esimerkiksi pientä eläkettä saaville ja muille pienituloisille. Jos kaikille avoimella palvelulla olisi kysyntää, voisi kokeilun vakinaistaa. Minun #kaupunkitoiveeni on #Prismabussi.

Kannattaa lukea HOK-Elannon vaalikoneesta myös vaalikonevastaukseni, niin näet, mitä mieltä olen muista HOK-Elannon asioista!

Vaalit pidetään 26.3.-6.4.2020.
Muista äänestää!
Ehdokasnumeroni on 69.

Ylen tilanteessa ei ole voittajia

Seurasin tänään koulutyötäni varten Twitteriä ja huomasin, että Ylen ajankohtaistoimituksen päällikkö Jussi Eronen on eronnut tehtävästään. Siitä ei kulunut kovin montaa hetkeä, kun Sipilä-gaten kohteena ollut Salla Vuorikoski teki samanlaiset johtopäätökset.

Ilta-Sanomien haastattelussa Eronen sanoo, että eropäätös oli kypsynyt useita viikkoja ja ns. Sipilä-gate vaikutti huomattavasti päätökseen.
"Päätoimittaja halusi muokata juttua Sipilän painostuksen jälkeen. Muuttaa sisältöä, poistaa faktoja, poistaa paikkansa pitävän grafiikan informoimatta siitä lainkaan esimiestä tai jutun tehneitä toimittajia."

Eronen sanoo viimeise pisaran olleen sen, että kun hän halusi yksinkertaistaa ajankohtaistoimintaa, tehtiinkin väliaikaisjärjestely, jonka myötä himmelistä tuli entistä sekavampi.

Oma tunnelmani Ylen viime viikkojen kohusta on surullinen ja järkyttynyt.
Luulen, että somessa moni tulee sanailemaan asiasta nokkelasti, tekemään sketsejä, irvailemaan jne.

Minusta tässä tilanteessa ei ole kuitenkaan voittajia.
Tästä ei hyödy kaupallinen media, ei Yle, eivät kansalaiset, tuskin Sipiläkään pitkässä juoksussa.

(Sanon, ettei kaupallinen mediakaan hyödy, sillä luottamus median riippumattomuutta kohtaan voi ihan yleisesti laskea. Tuskin tilaajamäärät- tai klikitkään merkittävissä määrin lisivät.)

Jotkut voivat tehdä hyvän rekrytoinnin Vuorikoskessa ja Erosessa, mutta kokonaiskuvassa jäädään pahasti miinukselle.

Sen sanon, että jos naisen johtamassa mediassa olisi tällaisia sotkuja, olisi päätoimittaja jo vaihdettu tilanteen rauhoittamiseksi.
Jos Jääskeläinen ajattelisi Ylen parasta, hän kantaisi vastuun ja irtisanoutuisi, riippumatta siitä, kokeeko hän toimineensa oikein vai väärin.

Luulen, että moni muukin journalisti miettii Ylestä lähtöä. Suomen mediamarkkinat ovat kuitenkin pienet eikä työpaikkoja ole loputtomasti.
Ja Ylellä on yhä resursseja tehdä laadukasta journalismia.
Yle on monelle tärkeä. Minäkin rakastan Yleä!

Voin vaan kuvitella miltä Ylessä työskentelevistä toimittajista nyt tuntuu. Heidän asioistaan keskustellaan, ja samalla heidän mahdollisuudet osallistua keskusteluun ovat heikot, koska mm. hallintoneuvoston pj Kimmo Kivelän mielestä taloon kuuluvat asiat tulisi käsitellä talon sisällä.
Ne, joilla olisi eniten aiheesta tietoa, eivät saa tai uskalla puhua.
Ei kukaan varmasti halua riskeerata omaa työpaikkaansa.
Varmasti ärsyttää, että "ulkopuoliset huutelee" heidän asioistaan. Moni kokee, että kaikki hyvin tehty työ sivuutetaan tässä keskustelussa.
Samalla kyseessä on kuitenkin verovaroin rahoitettu julkinen palvelu, joten "yleisön huuteluun" meillä kaikilla on oikeus.

En tiedä, mikä on tilanteeseen oikea vastaus. Jonkinlaista kriisiviestinnän ammattilaista ja ulkopuolista sovittelijaa varmasti kuitenkin kaivattaisiin.
Ei ole oikein, että tilanteessa vaietaan.
Tarvitaan tiekartta, jonkinlainen suunnitelma, Ylen luottamuksen lisäämiseksi, koska julkisin varoin rahoitetulle mediapalvelulle on yhä tarvetta.

Etelä-Afrikka

Kuka pelkää mustaa miestä?

Minä pelkään.

Kun isot mustat miehet mölisevät keittiössä ruokaa laittaen, pelkään, että sinne mennessä he alkavat ahdistella minua. Kun menen suihkuun, pelkään, että joku on oven takana vaanimassa. Kun syötän avainta huoneeni oveen, kiroilen mielessäni omaa hitauttani.

Näitä kunniallisia, haisevia, mustia työläisiä haalareissaan.

Minut on opetettu pelkäämään.
Se on surullista.

Oikeastaan olen kateellinen heidän yhteisöllisyydestään. He työskentelevät ja nukkuvat yhdessä. Ulkoa kuuluu heidän iloinen naurunröhötyksensä.

Olin kaksi viikkkoa samanlaisen yhteisöllisyyden osana. Söin, ”työskentelin” ja jaoin huoneistoon samojen YGAP-kurssilaisten kanssa.
Se oli mukavaa vaihtelua suomalaiseen yksilökeskeiseen kulttuuriin.

Todellisuudessa työläiset eivät ahdistelleet Plettenberg Bayn hostellin keittiössä minua. He antoivat tilaa, eivätkä edes yrittäneet jutella minulle. Suihkun luona ei väijynyt ketään.

Tämä maa on paljon muutakin kuin rumat rikostilastot.

Asioilla on tapana järjestyä

Palaset ovat loksahdelleet elämässäni viime aikoina aika mukavasti paikoilleen.

Alla muutama esimerkki.

Case asunto
Ongelma: Haaveilet yksin asumisesta, mutta yksiöiden vuokrat ovat korkeita. HOASin arpa ei ole tuottanut tulosta.

Ratkaisu:
Kaverilta vapautuu edullinen yksiö.

Ongelma 2: Saat tiedon uudesta asunnosta kesken kuukautta, joten et ole ehtinyt irtisanoa vanhaa ajoissa. Olet kuukauden ajan kahden asunnon loukussa.

Ratkaisu:
Huomaat sattumalta, että kaverisi etsii Facebookissa edullista risteilykorttia kaverilleen. Sattumalta sinulla lojuu juuri oikeanlainen kortti sängyn vieressä.

Sovitte tapaamisen. Ojennat kupongin kaverille. Kaverin ongelma ratkeaa.
Kun vaihdatte kuulumisia, tulet maininneeksi ohimennen kahden asunnon loukusta. Kaveri tietää heti, kuka kaipaa asuntoa. Yhyttää meidät.

Uusi, tuleva alivuokralainen kiittelee, että kävipä kämpän löytäminen Helsingistä kätevästi.


Case opinnot
Ongelma: Menen pakolliselle kurssille. Kurssi on sisällöltään ja toteutukseltaan itsesi mielestä epämiellyttävä. Lähdet kiitämään. Mietit kurssin hyväksilukemista aiemmilla tradenomin opinnoilla tai siirtämistä myöhempään toteutukseen iltaryhmässä.

Ratkaisu:
Koulutusohjelmamme johtaja postaa Facebookiin kiinnostavan kurssin, jossa tehdään oikeaa journalistista projektia ison media-alan yrityksen kanssa. Postauksessa mainitaan, että projektilla voi suorittaa juuri sen kurssin, jota olet nyt välttelemässä.
Haet kurssille ja pääset.


Case ruokailu
Menet ruokailemaan. Suuntaat opiskelijalounaalle Aalto-yliopistolle Runeberginkadulle, koska siellä on aurinkoinen ulkoterassi.

Ongelma: Terassilta on viety kaikki ulkokalusteet pois. Ajattelet syöväsi sisällä, mutta tarjolla oleva ruoka ei ole tällä kertaa hääppöistä. Mielesi tekee kalaa.

Ratkaisu:
Päätät suunnata Musiikkitalon opiskelijaruokalaan katsomaan, mitä on tarjolla.
Näet, että opiskelijat syövät ulkona auringossa. Ruokana on kampelaa.

Case työ
Ongelma: Valittelet, kun ei ole töitä. TTT-vuoroja ei ole herunut perehdytyksen jälkeen ja freejuttujakin pitäisi alkaa taas myymään.

Ratkaisu:
Saat vielä samana päivänä soiton, jossa tarjotaan erään tehtäväksi erään lehden pääjuttua.
Kuluu toinen päivä, ja saat tekstarin, jossa tarjotaan uutisvuoroja viikonlopulle.

Syksy on täällä!

Tässä muutamia elokuun lopussa Hakaniemen torilta kuvakerronnan kurssille ottamiani kuvia.
Käytössäni oleva kamera on Canon EOS M.

Kuvissa pyrin välittämään torin tunnelmia kello seitsemän ja kahdeksan välillä aamulla sekä seitsemän ja kello kahdeksan välillä illalla.

Tällä blogialustalla kuvat eivät ole ehkä täysin edukseen, mutta kumminkin.

Mukavaa syksyä kaikille!

Osaatko sinä googlettaa?

Olen Tiedonhankinta 2-tunnilla parhaillani.
Katson, mihin kaikkeen google pystyy.
Tulos yllättää minut.

Alla yksi esimerkki: Datasetit saa tuotua suoraan linkillä näkyviin omaan julkaisuun; kuten tähän blogiin.



t. Kati

Julkista työtä tekevän ei tarvitse sietää ulkonäköön kohdistuvaa arvostelua

"Oletko Jari Porttilalle sukua? Silmäpusseistasi voisi niin päätellä."

"Vatsasi on iso."

Esimerkiksi tällaisia kommentteja saavat joka aamu viideltä töihin heräävä radion aamujuontaja ja Ylelle tv-ohjelmaa tekevä, erittäin pieni ja siro nainen.
Aivan älytöntä.

Millä oikeudella ihmiset arvostelevat toisen ulkonäköä? Ulkonäkö, okei, se näkyy ulospäin, mutta on a) asioita, joille ei voi mitään ja b) joille ei tarvitse haluta tehdä mitään c) kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää, d) osa palautteista on sellaisia, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Kuten tässä tapauksessa tämä iso maha. Tummat silmäpussitkin voivat sopia hyvin jonkun habitukseen. Se on makuasia.

Kysynkin arvostelijoilta: Kuinka mukavaa Sinusta olisi kuulla ulkonäköösi liittyvää arvostelua?

Moni ajattelee, että jos on julkisessa työssä, pitää sietää kovaakin kritiikkiä. No, niin onkin. Mutta kritiikin tulee olla asiallista ja kohdistua henkilön työhön, tässä tapauksessa vaikka ohjelman sisältöön tai mitä päästää suustaan, ei siihen, miltä näyttää. Missikisat ovat sitten ehkäpä asia erikseen, enkä lähtisi arvioimaan missejäkään enää kisojen jälkeen.

Toivon politiikoille, toimittajille, näyttelijöille ja muille julkista työtä tekeville kunnioitusta.
Emme voi vaikuttaa kaikkeen ja vaikka voisimme, ei meidän kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä. Sellainen olisi tylsää.