Savolainen balladi

Oma osanottoni maahanmuuttokeskusteluun

2010-04-28T09:00:00.000+03:00

Minun on pitänyt ottaa osaa maahanmuuttokeskusteluun jo aikapäiviä sitten. Alla on nyt Hesarissa 27.4.2010 julkaistu 13 helsinkiläisen Sdp:n osaston puheenjohtajan mielipide, jonka minäkin allekirjoitin ja allekirjoitan täysin.

Sosialidemokratia ei lietso epäluuloa
(Hesarissa otsikko muutettu muotoon: Heinäluoman näkemykset maahanmuutosta kyseenalaisia)

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma esitti (Hufvudstadsbladet 24.4.) kyseenalaisia näkemyksiä maahanmuutosta.

Mikäli Heinäluoma halusi puhua A- ja B-luokan työmarkkinoiden syntymisestä ja kritisoida hallituksen kaavailemia uudistuksia työlupamenettelyyn (Uutispäivä Demari 26.4.), se olisi pitänyt sanoa selkeästi.

Nyt Heinäluoman haastattelu lähetti väärän viestin: maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikat ja tekevät heistä työttömiä. Hän ei nähnyt, että Suomella olisi tarvetta työperäiselle maahanmuutolle tulevalla vaalikaudella, mahdollisesti ei seuraavallakaan.

Työperäisellä maahanmuuttajalla on työpaikka tänne tullessaan. Työnantaja on rekrytoinut hänet suoraan tai välillisesti. Suomalaisten työehtojen mukaan täällä työskentelevä maahanmuuttaja ei ole suomalaiset töistä syrjäyttävää halpatyövoimaa. Maahanmuuttajiin työmarkkinoilla kohdistuva hyväksikäyttö ja työehtojen polkeminen on hyväksikäyttävien työnantajien, ei maahanmuuttajien syytä.

EU-jäsenenä Suomi on sitoutunut työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella. Työehtojen noudattamista on valvottava työntekijän kansalaisuudesta riippumatta. Perusteltu reaktio maahanmuuttajien työehtojen polkemiseen ei ole maahanmuuttajien syyttäminen vaan heidän auttamisensa vaatimalla samoja työehtoja kaikille ja valvomalla työehtojen toteutumista.

EU:n ulkopuolelta tapahtuva työperäinen maahanmuutto on marginaalista verrattuna EU:n sisäiseen työvoiman liikkuvuuteen. Pelottelu EU:n ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien aiheuttamalla työttömyydellä on asiatonta maassa, jonka ikärakenne muuttuu nopeammin kuin missään muualla.

On mahdotonta vaatia, että ensin hoidetaan oma työttömyys ennen kuin työperäinen maahanmuutto sallitaan. Työttömyyttä esiintyy aina hieman niin koko taloudessa kuin kaikilla aloillakin. Vaatimus siitä, että ensin hoidetaan oma työttömyys, on vaatimus rajojen sulkemisesta.

Rajojen sulkeminen vain pahentaisi työttömyysongelmaamme. Sen esittäminen ratkaisuna työttömyyteen käyttää hyväksi ihmisten hämmennystä työttömyyden kasvun ja maailman kansainvälistymisen edessä.

Sosialidemokratia on maailmanlaajuinen solidaarisuusliike, joka puolustaa heikkoja ja sorrettuja kaikkialla, missä he puolustamista tarvitsevat. Sdp:n poliittisten johtajien julkisuudessa esittämien näkemyksien on oltava linjassa tämän kanssa.

Maahanmuuttokeskusteluun liittyvä epämääräisyys korostaa poliittisten johtajien vastuuta selittää asioita ja ohjata ajattelua sen sijaan että ne pahimmillaan lisäävät aiheetonta epäluuloa maahanmuuttajia kohtaan.

Saija Jokela

Pilvi Torsti

Inari Juntumaa

Ulla-Maija Rajakangas

Riitta Seppälä

Sami Siltaloppi

Pertti Rauhio

Matti Silvonen

Kati Oksman

Anu Ylianttila

Irma Marttila

Kaarin Taipale

Heikki Koponen

- - -
Maahanmuutto on monella tapaa tärkeä aihe ja ansaitsee siksi perustellusti huomiota. Lisäksi huomionarvoinen lisä yllä olevaan keskusteluun on myös se, että monet työt, mitä maahanmuuttajat tekevät, eivät kelpaa kantaväestölle. Ainakin täällä koko pääkaupungin palvelutaso romahtaisi (siivojat, bussi- ja muut julkisten liikennevälineiden kuljettajat, pikaruokapaikkojen työntekijät ym.), jos maahanmuuttajia ei olisi. Moni suomalainen työtön on niin koulutettu, etteivät he ota vastaan työtä kuin työtä.

Autoilijoiden väistämisvelvollisuus liikenteessä

2010-01-17T12:33:00.002+02:00

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille* (Tieliikennelaki 3.4.1981/267, 32 §).

Liikenneturvallisuus on tärkeä asia. Helsingin kantakaupungissa asuvana minulla on päivittäisten kokemusten perusteella tunne, ettei jalankulkijoiden turvallisuuteen ja ennen kaikkea autoilijoiden väistämisvelvollisuuteen kiinnitetä tarpeeksi huomiota.
Autoilijanhan tulisi päästää jalankulkija tien yli, jos jalankulkija näyttää vähänkään siltä, että on aikeissa ylittää kadun. Autoilijat lienevät useimmin kuitenkin niin itsekkäitä tai kiireisiä, ettei lain noudattaminen tunnu tärkeältä.

Vaikeimmat tienylityspaikat työmatkallani Punavuoresta Hakaniemeen ovat ehdottomasti:

-Eteläespan ja Korkeavuorenkadun kulmaus. Siinä on ollut liikennevalot, mutta ne ovat olleet tientyönn tai vastaavan takia pois käytöstä jo yli puoli vuotta. Tässä kohti autoilijat hidastavat hyvin harvoin tai jos hidastavat, viereiseltä kaistalta tuleva ei välttämättä huomaakaan hidastaa, ja päälleajoja saattaa syntyä.
-Pohjoisespan ja Mikonkadun kulmaus. Tästä kohti on vaikeahko päästä yli ja tiellä ajaa runsaasti mm. rekkoja.
-Ratakadun ja Yrjönkadun kulmaus. Lähellä on mm. kouluja, joten kaahaus kummastuttaa todella.

Lopuksi; Kiitos niille autoilijoille, jotka antavat tietä.
Risuja niille autoilijoille, jotka jatkavat ajoaan, vaikka olen jo aloittanut tien ylittämisen. Kiroilemaan joutuu, joka arkipäivä :(.

..auttaisikohan rekisterikilpien julkaisu tässä blogissa?
Samat perheelliset, jotka ovat omien lastensa liikenneturvallisuudesta huolissaan, huristelevat itse farmariautoineen miten sattuu.
Vuosittain liikenteessä kuolee Liikenneturvan mukaan noin 50 jalankulkijaa, riskiryhmänä lapset ja vanhukset.

Poliisit voisivat pitää muutamissa riskiristeyksistä tehovalvontaa, esim. liikkumalla itse siviilivaatteissa testaamassa, miten laki näissä asioissa toteutuu.

Heittolaukauksia

2009-12-06T15:25:00.003+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ilmassa on juhlan tuntua. Ulkona on raikas ilma ja kaunis sää ja läheisen kampaamon tuolit ovat täynnä kaunistautuvia presidentin juhliin menijöitä. Itse juhlin kuntoilun ja saunomisen lisäksi menemällä ystävän luokse katsomaan televisiosta Linnan juhlia ja syömään hyvää ruokaa.

Luin tänään kuntosalilla uusimmasta Seura-lehdestä, että Suomea uhkaa todellinen suurtyöttömyys ja ns. osa kulta-aikojen työpaikoista ei palaudu koskaan takaisin. Siitä ja Sdp:n 3.12 pitämän Työllisyysvoimalan keskusteluista on itselleni päällimäiseksi asiaksi jäänyt mieleen se ajatus, että myös työtön ihminen on arvokas. Kaikki ihmiset eivät vaan työllisty, vaikka halua olisi. Vaikka itseni on nyt vaikea samaistua työttömien tilanteeseen, silti he ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.

Työttömyys voi iskeä myös silloin, kun sitä vähiten odotta. Tärkeää työttömyysaikana onkin, ettei syrjäydy yhteiskunnasta, alkoholisoidu tms. Eiran sos.dem. yhdistys haluaa lisää työpaikkoja. Se on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi toimintasuunnitelmaamme muiden poliittisten vaatimusten ja tavoitteiden ohella. Urpilainen on pärjännyt viime aikojen työllisyyskeskustelussa hyvin, siinä mielessä SDP:llä ei ole mitään hätää.

Samaisessa Seura-lehdessä oli uudestaan komissaariksi valitun Olli Rehnin haastattelu. Siitä tuli mieleen sellainen ajatus, että jos Suomen seuraava presidentti ei ole sosialidemokraatti, on Olli Rehn mielestäni kyvykkäin vaihtoehto Halosen seuraajaksi.

Allekirjoittanut valittiin 23.11. Eiran demareiden syyskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi 2010, joten poliittisten kantojen pohtimista ja julkituomista tulen ensi vuonna vähän tiiviimmin harrastamaan.

Valoa, ei väkivaltaa

2009-11-25T22:35:00.000+02:00

Sofi Oksasta oltiin taannoin haastateltu tanskalaiseen tv-ohjelmaan. Ohjelmassa Sofi oli kuvaillut suomalaista unelmaa ja identiteettiä ja todennut mm. että Suomessa kuolee vuosittain runsaasi naisia perheväkivallan uhreina. Vaikka kyseinen lausunto ei olekaan parasta matkailun edistämismainosta Suomelle, on väite silti totta.

Perheväkivalta on Suomessa(kin) yleinen ja todellinen ongelma, joka ei poistu vaikenemalla. Tänään onkin YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä.

Oksasen moittimisen sijaan voisi olla viisaampaa miettiä, mitä ongelmalle voisi tehdä.
Väkivalta voi olla esimerkiksi synnyinkodista tullut opittu käytösmalli , joka tahattomasti siirretään sukupolvelta toiselle. Sekä väkivallan tekijä että uhri tarvitsevat apua asiasta eteenpäin päästäkseen ja kierteen katkaisemiseksi. Väkivalta on häpeällinen asia, eikä siitä usein puhuta, kun tekijä on itselle rakas ja läheinen. Lisäksi uhri saattaa ajatella, että hän on omalla käytöksellään aiheuttanut väkivallan.

Hyvää informaatiota aiheesta ja viisaiden kansanedustajien allekirjoittama julistus aiheeseen liittyen.

Raitiolinjako eteläiseen Helsinkiin? Kyllä, kiitos.

2009-11-24T15:15:00.000+02:00

Eiran sos.dem.-yhdistyksen kannanotto 23.11.2009

Asukkaiden Etelä-Helsinki. Eteläisessä Helsingissä asuu monenlaista väkeä. Joissakin talouksissa on yksityisauto, mutta valtaosa käyttää julkisia kulkuvälineitä. Joukkoliikennekäyttäjiin kuuluu niin senioreita kuin junioreitakin, ikäihmisiä ja koululaisia, työssäkävijöitä ja opiskelijoita, lapsiperheäitejä ja sinkkuja, ostoksille menijöitä ja ravintolasta tulijoita.

Etelä-Helsinki kävijöiden kohteena. Monipuoliselle alueelle kulkee ympäri vuoden väkeä vuolaana virtana. Tulevina vuosina tämä virta vain paisuu. Kävijöiden kohteena ovat Kaivopuiston, Meripuiston, Uunisaaren ja Pihlajasaaren virkistysalueet, Merisataman kävelyreitit ja lenkkipolut, yleisötapahtumat, viihtyisät kahvilat, ravintolat ja teatterit samoin kuin eteläisten kadunvarsien kirjavat kivijalkaputiikit ja galleriat.

Henkilöautot vai julkinen liikenne? Alueen katuverkkoa ei ole mitoitettu tiheälle autoliikenteelle. Pysäköintitilaa on rajoitetusti alueen asukkaille ja vielä niukemmin kävijöiden käyttöön. On välttämätöntä, että alueen henkilöliikenne perustuu julkiseen liikenteeseen. Kulkipa se sitten kiskoilla tai kumipyörillä, julkinen liikenne muodossa missä tahansa kuormittaa alueen katuverkkoa vähemmän kuin henkilöautolle perustuva malli. Se kuormittaa vähemmän kulkukaistoja. Pysäköintikaistoja se tarvitsee vain marginaalisesti. Perusvalinnasta ei sen vuoksi voi olla epäilystä eikä erimielisyyttä: eteläisen Helsingin henkilöliikenteen pitää voida kulkea pääosin julkisilla välineillä.

Mikä ratkaisuksi? Nykytilanne eteläisessä Helsingissä ei ole tyydyttävä. Toimivat liikenneyhteydet on tarpeen saada ulottumaan kattavasti koko alueelle. Luontevinta on liittää Helsingin eteläinen edusta samaan liikenneverkkoon, joka ihmisiä kuljettaa paikasta toiseen muuallakin kantakaupungin alueella. Raitiovaunu on kantakaupungin käyttäjäystävällinen kulkuväline, jolla kätevästi osaavat liikkua niin kanta-asukkaat kuin kävijätkin.

Ratikka säästää tilaa. Katutilan taloudellisen käytön kannalta ei liene tehokkaampaa pakkaustapaa kuin raitiovaunu. Se tarvitsee kapeamman kaistan kuin leveä maasturi tai kuorma-auto. Kasarminkadulla ja Korkeavuorenkadulla se on jo nyt vakiintunut kulkija, osana kaupunkiliikennettä eikä suinkaan sen häiritsijänä. Saman roolin se epäilemättä osaa hoitaa myös Kapteeninkadulla ja Neitsytpolulla. Samalla ketteryydellä, millä se nyt kääntyy Tarkk'ampujankadulle, se varmaankin osaa kurvata myös Merikadulle. Katutilaansa raitiovaunu kysyy vain 6-8 kertaa tunnissa, muina aikoina kaista on kokonaan muun liikenteen käytössä.

Kuka pelkää ratikkaa? Jalankulkijan vaaran paikkoja Helsingissä ovat traagisesti "suojatiet". Niiden ylittäjänä kuitenkin raitiovaunu on Helsingissä tilastojen ja otsikoiden mukaan huomattavasti vähäisempi riski jalankulkijan turvallisuudelle kuin autoliikenne. Kaahari harvemmin tulee kiskoja pitkin.

Lapsille ja nuorille spora on tuttu ja ystävällinen kulkuväline, liikkumisen ihanaa vapautta jo vuosia ennen ajokorttia. Lastenvaunut ovat päivittäisiä vakiomatkustajia raitiokiskoilla.

Hengitä syvään. Alueen asukkaalle ja jalankulkijalle lähes kaikki liikennemuodot aiheuttavat terveyttä rasittavia päästöjä, raitiovaunu toki huomattavasti polttomoottori- ja nastavetoista auto- ja bussiliikennettä vähemmän niin pakokaasu-oksideja kuin pienhiukkasiakin.

Energiapolitiikan kannalta Helenin sähköllä kulkeva raitiovaunu on autoliikennettä edullisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Elävöitystä etelään. Merellisten eteläisten kortteleiden liike-elämälle raitiolinja voisi tuoda piristysruiskeen. Lisää asiakkaita ja liikevaihtoa saisivat toivon mukaan Tehtaankadun eteläpuolisen alueen sinnittelevät pienyrittäjät.

Arjen ajatuksia

2009-11-04T10:39:00.000+02:00

Joulun lähestyminen näkyy jo kaupoissa. Vaikka arki on kiireistä, on omat ajatukseni siirtyneet jo jouluun. Useimmista henkilöistä päinvastainen reaktioni on, että minulle tulee rentoutunut olo, kun pohdin, mitä voisin ostaa tai valmistaa läheisille lahjoiksi.

Tänä vuonna ajattelin, että voisi olla terapeuttista tehdä jotakin itse.
Demarinuorten pääsihteeri Miia lupasi lainata minulle karkkikirjan, jossa on itsetehtyjen makeisten ohjeita. Pitää laittaa toffeenkeitto (parin vuoden takaisesta opittua) ajoissa alulle, jotta viime hetken kiireessä tuotokset eivät menisi pilalle. Toffeen jähmettäminen kun on taitolaji..

EU-vaalit

2009-06-04T14:23:00.005+03:00

Kirjoittamisessa on ollut puolen vuoden tauko ja henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut sillä välin taas muutoksia. Parisuhteessa kattilat menivät jakoon ja samalla osoite on muuttunut pariinkin otteeseen.

Alla muutamia EU-vaalien tapahtumia lauantaina 6.6. pääkaupunkiseudulla, joissa voit tavata SDP:n upeita EU-ehdokkaita.
Käytä ääntäsi!

Jutta on seuraavilla paikoilla. Kunkin tapahtuman alla myös paikalla olevat eu-ehdokkaat:

09:30 - 10:15 Järvenpään tori

Jutan puhe, paikalla olevien ehdokkaiden esittely

Kahvia ja kakkua, ruusujen jako

Mukana: Liisa Jaakonsaari, Arto Bryggare, Fredrik Almqvist, Kalevi Olin, Pilvi Torsti, Arja Alho, Nesrin Can

10:45 - 11:30 Myyrmäki, Paalutori, Vantaa

Jutan puhe, paikalla olevien ehdokkaiden esittely

Hernesoppatarjoilu, ruusujen jako

Mukana: Arto Bryggare, Fredrik Almqvist, Kimmo Kiljunen, Pilvi Torsti, Arja Alho, Petra Paasilinna, Nesrin Can

12:00 - 12:45 Kolmen Sepän patsas, Helsinki

Jutan puhe, paikalla olevien ehdokkaiden esittely

Kahvia ja kakkua, ruusujen jako

Mukana: Fredrik Almqvist, Kalevi Olin, Pilvi Torsti, Petra Paasilinna, Nesrin Can
Juontaja Maria Guzenina-Richardson

13:15 - 14:15 Itäkeskus, Tallinnan aukio, Helsinki

Hernesoppatarjoilu, ruusujen jako

Mukana: Arto Bryggare, Fredrik Almqvist, Reijo Paananen, Kalevi Olin, Jani Sievinen, Pilvi Torsti, Arja Alho, Petra Paasilinna, Nesrin Can, Mitro Repo

17:00 – 19:00 Vaalitempaus Olympiastadionin läheisyydessä, Kisahallin oopperan puoleisella puistoalueella. Siellä mm laukaisukisa. Oletko maalitykki? Testaa! Elisa Lipponen + mahd. vaalitykit Arto B ja Jani S liidaa? Myös muita ehdokkaita ja puheenjohtaja Urpilainen paikalla.

Paikalla myös ehdokasesitteiden, ilmapallojen ja grillimakkaroiden jakoa.

Puoluesihteeri Ari Korhonen on seuraavilla paikkakunnilla:

9:30-10:30 Lohjan tori

Mukana: Jani Sievinen

11:00-12:00 Nummela Veikko Hellen tori

Mukana: Jani Sievinen

12:30 Espoon tori

Monikulttuurinen festivaali MOVE

- Kamreerintie 3

Mukana: Jani Sievinen, Reijo Paananen,

15:00 EU-vaalipiknik ja soppatykki

Runosmäki - Turku

Muiden paikkakuntien tilaisuudet ovat nähtävissä eurovaalisivuillamme osoitteessa

http://www.eurovaalit.sdp.fi/index.php?option=com_eventlist&view=day&id=20090606&Itemid=3

Olette erittäin tervetulleita tilaisuuksiin. Tilaisuuksia saa mainostaa myös omassa ystävä- ja tuttavapiireissä.
Sunnuntaina herätellään tuttavat ja naapurit äänestämään :).

-Kati

Vaalien tulos

2008-12-16T15:36:00.002+02:00

Stadin Demarit valitsivat minut 13.12. kokouksessaan Helsingin tasa-arvotoimikuntaan varajäseneksi. Lautakunnan puheenjohtajaksi valittiin Päivi Lipponen, jonka varana toimin.

Haluan kiittää saamastani luottamuksesta ja toivottaa Hyvää Joulua sekä
Turvallista & Terveellistä Vuotta 2009.

-Kati

Stop analyysille - hihat kääreelle

2008-10-30T22:03:00.007+02:00

Olen seurannut ja lueskellut nyt pari päivää demareiden vaaliruoskintaa ja haluan sanoa siihen vain kolme asiaa: Toisten tovereiden luokittelu ja leimaaminen on lopetettava. Jos on kysyttävää jonkun aatteista, kannattaa kysyä sitä henkilöltä itseltään suoraan eikä ruotia asioita jossakin nimettömänä. Toinen asia: On keskityttävä siihen, miten tästä mennään yhdessä eteenpäin. Avainsana: Yhdessä. Ei kaikki omissa pienissä ryhmissään. Jokainen kantakoot omat ideansa kekoon ja parhaat ideat demokratian piirteitä noudattaen otettakoon käyttöön. SDP on kuitenkin demokraattinen puolue, ja se ei taida olla kaikista aina eduksi. Kun enemmistön päätökset on huonoja, niihin ei pyritä vaikuttamaan vaan ajaudutaan puolueen sisällä passiiviseen oppositioon, joka kritisoi, mutta ei välttämättä tee asioiden eteen muuta. Kolmas pointtini on se, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, demaritkin.

Minun SDP:ni on vasemmistolainen, ja annan tukeni nykyiselle puoluejohdolle. Se ei tarkoita, että olisin kaikkeen tyytyväinen, mutta haluan olla mukana viemässä asioita eteenpäin rakentavasti.
Nyt jotenkin tuntuu, että tästä murheen alhosta pääsee parhaiten ylös vaan luomalla omaa agendaa ja viemällä omia asioita eteenpäin. Minulla on jo hyvä eurovaaliehdokaskin, jonka kampanjaan lähden mukaan, mikäli hän lähtee ehdolle ;). Sellaiset tulevaisuuden valopilkut antavat voimaa tässä tilanteessa. On paikallaan analysoida mikä meni pieleen, ja on myös pian aika kääriä hihat.

Kiitos

2008-10-27T07:04:00.006+02:00

Hei, on aika kiittää ja kumartaa - 119 kertaa.
Äänisaalis on komea suhteellisen tuoreelle pienen budjetin helsinkiäiselle ehdokkaalle. Tästä on hyvä mennä eteenpäin.
SDP:n valtuustoryhmä pienentyi ja uudistui rajusti. Toivottavasti uusi ryhmä kykenee pitämään melua kannattajakuntamme asioista kaupunginvaltuustossa. SDP nosti kannatustaan eduskuntavaaleista koko maassa joka tapauksessa, ja siitä olen iloinen. Tulen etsimään erilaisia keinoja, miten vaikuttaa niihin Helsingin asioihin, mitä vaaleissa pidin esillä.

Loppurutistus

2008-10-24T22:15:00.005+03:00

Viimeiset hetket ennen vaaleja ovat käsillä. Ihmiset ovat olleet teemoistani kiinnostuneita ja samoin minä heidän ajatuksistaan. Olen kokenut sen erittäin rikastuttavana ja toivottavasti se tuottaa tulosta. Olen ollut nyt kaksi päivää Kirjamessuilla töissä ja vielä huominen ja sunnuntai menee niin. Jos olette paikalla, tulkaa juttusille! Viimeaikaisissa keskusteluissa on ollut esillä se, mistä nuorten käytöshäiriöt johtuvat, ja jaksavatko aikuiset nykyään olla vanhempia lapsilleen.

Ohessa kuvasta eräästä Raymond-nimisestä hesalaisesta, joka harrastaa viestien lähettämistä ilmapallon avulla. Pisin viesti on mennyt Helsingistä kuulemma jonnekin Vaasan tienoila. Kiitokset virkeälle Raymondille vaaliviestini välittämisestä 10.10. vaalimökin avajaisissa ja Veli-Pekka Heinolle valokuvan ottamisesta.

Lähiöt asumisen ja elämisen perusyksiköitä

2008-10-19T20:45:00.004+03:00

Lähiö tuntuu olevan joillekin kirosana. Silti valtaosa suomalaisita kaupunkilaisista asuu niissä. Eräs tuttavani sai viikonloppuna puoluetoverini Anna Mäenpään vaaliesitteen ja ihmetteli, kumpi teistä keksi ensin vaaliteemakseen sen, että lähiöissä pitäisi olla mm. kahviloita ja muita palveluita, joiden parissa viettää aikaansa. En lähtisi ajattelemaan niin, että tietty vaaliteema voi olla vain yhdellä ehdokkaalla, päinvastoin on hyvä, jos demareilla on asiasta yksimielisyyttä. Menemme jakamaan huomenna Annan kanssa lattea Malminkartanon juna-asemalle klo 7.20.

Katista sanottua:

2008-10-16T21:31:00.002+03:00

Linkki mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen.

Onnea, Martti!

2008-10-10T19:56:00.003+03:00

Martti, Martti - ilman mitään ennakkospekulaatioita teit sen ja voitit Nobelin rauhanpalkinnon tänä vuonna. Suuret onnittelut! Hyvä me suomalaiset. Moni suomalainen tekee ansioituneesti rauhantyötä korkeissa tehtävissä YK:ssa ja muualla. Olkoon se kunnianosoitus kaikille heille.

Vaaliajatusten soppaa

2008-10-08T21:37:00.006+03:00

Vaaleihin on aikaa 18 päivää ja työpäivät Demarinaisten järjestösihteerinä kuluvat tällä hetkellä sataprosenttisesti kunnallisvaaleihin. Iltaisin oman kampanjan miettiminen uusien avauksien suhteen on jäänyt sattuneesta syystä vähän vähemmälle. Kiinnostusta toki on. Ihailen niitä ihmisiä, joilla on 8-9 työtunnin jälkeen aikaa vielä analyyttisiin, uusiin avauksiin.

Olen myös lehtiä lukiessani ihmetellyt, kuinka paljon pitää olla rahaa lehti-ilmoitteluun, että pääsee läpi valtuustoon? Vaalien jälkeen se selvinnee, sillä läpipäässeillä on ilmoitusvelvollisuus vaalirahoituksestaan.

Tiedottaminen on olennaisen tärkeää ehdolla olevalla, sillä omien arvojen välittäminen on vaikeaa muuten, ellei pysty kloonaamaan itseään. Tästä sanoman läpisaamisen tärkeydestä hyötyy eniten kuitenkin lehdet. Havainnot postiluukusta kertovat lehtien paksunevan vaalien alla.

Itse asion luottaa omassa kampanjassani paikallisuuteen ja hyviin tavoitteisiini:
-puhdas luonto luo viihtyisän asuinympäristön
-riittävät palvelut ja hyvät joukkoliikenneyhteydet niihin
-nuorille tukea opiskeluun ja vapaa-aikaan -> mopoilijat ja nuoret pois kaduilta kahviloihin ja nuorisotaloille
-mielekkäitä, edullisia harrastusmahdollisuuksia
-kouluille on luotava oma, erillinen suunnitelma kiusaamisen määrätietoiseksi poistamiseksi
-yleisellä ennaltaehkäisyllä vältetään leikkauksien aiheuttamat yllättävät ongelmat ja menolisäykset
-kaikilla meistä on oikeus kotiin; pois asunnottomuus!

Vartissa oli tänään jälleen mielenkiintoinen artikkeli vaaleihin liittyen valtuutetujen työstä. Kaupunkilaisilta kysyttiin, mitä valtuutetut tekevät, ja toisaalta kaksi valtuustopaikastaan luopujaa kertoi, miten paljon aikaa valtuustotyöskentely vie. Katugallupin mukaan - yllätys yllätys - ihmiset ajattelevat, että ehdokkaat ja valtuusto näkyvät vain vaalien alla, mutta sen jälkeen ei mitään tapahdukaan, tai, että valtuutetut "pyörittelevät papereita" ja "kilpailee, kuka parhaiten näyttäis tekevän jotain". Jos tuo on käsitys, ei se kyllä kannusta hirveästi jatkamaan. Mutta ei mitään. Minua päätöksenteko kiinnostaa ja tiedän, että se on tärkää! Kenenkään sylkykupiksi en kuitenkaan suostu. Ihmisiä pitää kuunnella, mutta on tiedettävä, että päätöksenteko kuntatasollakin voi olla joskus hidasta. Joihinkin asioihin menee lyhyempi, toisiin pidempi aika.

-Rome wasn't built in a day.

Paikallisuutta paikallisvaaleihin

2008-10-06T10:32:00.004+03:00

Eilinen hirmumyrsky tiputti valtaosan lehtipuiden kauniista lehdistä. Kun kävimme Manun kanssa aamulenkillä, koko maa oli aivan keltaisenaan koivuista.

Olen tutustunut vuoden 2004 kuntavaalitilastoihin Helsingin osalta, ja totean seuraavaa: Ihmisten kannattaisi äänestää paikallisia ehdokkaita (tietenkin arvojen ja tavoitteiden kanssa itsensä kaltaisia). Uskon syvästi, että ne alueet, joilta on omaa edustusta valtuustossa, saavat enemmän oman alueensa asioita eteenpäin kuin ne, joilta ei ole ketään valtuutettua. Kaarelan peruspiiristä; Maununneva-Hakuninmaa-Kannelmäki-Malminkartano-alueelta valittiin 2004 vaaleissa valtuustoon yksi henkilö; demareiden Sirkka-Liisa Vehviläinen. Nyt hänkin jää näissä vaaleissa pois. Kehottaisin siis erityisesti edellä mainitun alueen henkilöitä etsimään paikallinen ehdokas, ja kysymään häneltä, mitä tällä on äänestäjille tarjottavanaan. Nyt esimerkiksi suunniteltu meluaidan rakentaminen Kannelmäen Teboililta Kaivokselaan seisoo pysähdyksissä, vaikka asiasta on tehty myönteinen päätös. Ne alueet saavat, jotka osaavat vaatia. Tästä aiheesta oli hesarissa taannoin eräällä mieshenkilöllä Itä-Helsingistä paljonkin sanottavaa.

Esimerkiksi Herttoniemestä on tilastojen mukaan peräti seitsemän valtuutettua. Tilasto löytyy täältä. Helsingin valtuustossa suurin osa päätöksistä koskee koko kaupunkia koskevia asioita. Ehkä hyvän valtuutetun kyky piileekin siinä, miten hän kykenee viemään myös yksittäisten alueiden asioita eteenpäin.

Not in my backyard, loser? We are afraid of you.

2008-10-02T22:56:00.008+03:00

Kellä on oikeus asuntoon? Entä kellä ei? Onko niin, että jos tekee elämässään virheen, ja päätyy sen takia vaikka alkoholistiksi, ei ole oikeutta kotiin? Sitä paitsi alkoholismi on sairaus, yksi muiden joukossa. Kaikilla, joilla on siis joku sairaus, ei ole oikeutta asumiseen? Myös mielenterveysongelmista kärsivät ovat sairaita. Sairaus ei ole valinnan asia, se tulee, jos on tullakseen. Puhun nyt Ruusulankatu 10 Sininauhaliiton suunnittelemasta 90 tukiasunnon rakentamisesta, jota ankarasti vastustetaan.

Minusta hanke on hyvä. Vastustajat pelkäävät turvattomuuden kasvavan. Sininauhaliiton sivuilta voi kuitenkin lukea hankkeen olevan melko pitkälti huolella valmisteltu, ja siinä on otettu myös ympäristö huomioon. Talossa on runsaasti henkilökuntaa, ja asukkaiden tulee elää päihteettömästi. Eli minusta saa puolustajan tälle hankkeelle. Asuntolat on sijoitettava jonnekin, ja tässä on yksi potentiaalinen paikka sille. En halua, että alueet jakaantuvat hyviin ja huonoihin. Asuntolat on sijoitettava sinne, minne ne sopivat. Malminkartanossa sijaitseva Ruukki ei näy eikä kuulu malminkartanolaisten elämässä mitenkään. Punavuoressa Pursimiehenkadulla asuessamme mieheni ihmetteli, onko asunnottomien yöpaikka lopetettu (Pursimiehenkatu 10), kun paikasta ei näy eikä kuulu mitään? Vartissa (1.10.2008) Punavuoriseuran Rita Landen sanoo samaa, ettei paikasta ole ollut haittaa. On ikävää vetää mattoa alta hankkeilta, joita kolmas sektori hyvän hyvyyttään tekee valtuuston hyväksymiin kaupungin sitoutuen tavoitteisiin asunnottomuuden poistamisesta.

Minusta on hienoa, että asunnottomuuteen halutaan puuttua, ja ihmisille halutaan tarjota aineksia parempaan, ihmisarvoiseen elämään. Hyvä asia on toki myös se, että vanhemmat ovat huolissaan asuinalueensa muutoksista. Huoli on vastuullisuuden merkki.. Mutta, jos joku pitää Töölöä lapselleen turvattomana, muuttakoon Punavuoreen tai vaikka tänne Malminkartanoon.
Ongelmia ja murheita elämässä on aina, niiltä ei voi välttyä, olipa naapurina kuka hyvänsä. Sininauhaliitolle sinnikkyyttä ja jaksamista hankkeen läpiviemiseksi.

Jälleen yksi vääryys

2008-10-01T22:29:00.004+03:00

Kunnan tulee tuottaa tasa-arvoisia palveluita. Samoin koko yhteiskunnan tulee olla oikeudenmukainen. Nyt niin ei ole. Luin tänään hämmentävän uutisen: Lapin Kansan päätoimittaja Johanna Korhosen työsuhde purettiin ennen sen alkamista, kun kävi ilmi, että puoliso onkin nainen. Seksuaalinen suuntautuminen ei millään tavalla vaikuta henkilön kykyyn tehdä töitä, ja Korhonen oltiinkin valittu juuri pätevyyden takia. Tämä tänään ilmi tullut uutinen on mielestäni koko Suomea mullistava asia, jota ei voi noin vaan sivuuttaa. Se herättää voimakkaan keskustelun siitä, miten ihmistä voi kohdella. Onneksi enemmistö Hesarin keskustelupalstan kävijöiden (kuvastaa toivon mukaan suomalaisia melko hyvin) sympatioista on syrjityn ja vaikenemiseen painostetun Korhosen puolella. Ilkeimmät pitivät tätä Korhosen puolelta itsekkään ja huomionkipeän ihmisen julkisuustemppuna! Miten joku voi olla noin ilkeä?

Äänestysnumerot saapuivat ja viikon muut tapahtumat

2008-09-26T09:29:00.005+03:00

Äänestysnumerot saapuivat eilen, ja numerokseni osui 833.

Viikon aikana on tapahtunut todella ikävä tapaus Kauhajoella, joka on herättänyt asiallisen keskustelun lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja toisaalta koulujen resursseista puuttua asiaan. Minä jaan tämän saman huolen. Esimerkiksi koulukiusaus on erittäin vakava ongelma, ja se aiheuttaa kovaa tuskaa yhteiskunnassa ja perheissä. Koulusektori onkin yksi keskeisimpiä, joihin Helsingissä tulisi kohdistaa lisää resursseja. Myös koulunkäyntiavustajien työsuhteisiin/taloudelliseen asemaan ja koulutukseen on kiinnitettävä huomiota. Koulunkäyntiavustajat ovat oma ammattiryhmänsä, joita varten on oma koulutuksensakin. Asianmukaisesti koulutetut ja 12 kk vuodessa työsuhteessa olevat avustajat voivat laittaa kaiken energiansa lasten hyväksi.

Leikkaukset vääristä kohteista aiheuttavat lopulta vielä enemmän menoja.
Kaikkea ei varmastikaan voi korjata heti, mutta pienillä täsmällisillä ja säännöllisillä lisämäärärahan osoituksilla päästään varmasti jo parempaan suuntaan. Jokaisella on oikeus turvalliseen koulutiehen ja riittäviin palveluihin.

Kuunteleva, jalat maassa -ote politiikkaan

2008-09-19T13:02:00.006+03:00

Vaalitoreja kierrellessä tapaan ehdokkaissa koko ihmisten kirjon. Joku tulee sanomaan minua lainkaan tuntematta ja pelkän ulkokuoren perusteella, että varo tyttö, valtuustotyö on ikävää ja tylsää. Toinen puolestaan sanoo kertoessani uudesta vanhainkotitilaisuudesta, ettei siitä vanhainkodista saa yhtään ääntä.
Totta, ja näin varmasti voi hyvin ollakin. Tavoitteena on saada riittävä äänimäärä, että pääsisi valtuustoon, mutta minusta on vielä tärkeämpää tavata matkan varrella kaikenlaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan, vaikkeivat he äänestäisikään.
Jokaisella ihmisellä on oikeus kertoa oloistaan ja tulla siten kuulluksi.
Vaalityö on rankkaa uurastusta, mutta minusta kampanjan onnistumista pitäisi mitata muillakin numeraalisilla määreillä - vaikka sillä, mitä uutta on itse oppinut toiselta. Itse uskon, että omalla kohdallani kuunteleva ote ja avoin mieli toimii pidemmällä juoksulla paremmin.

Sitten tähän ”tylsyyskysymykseen”. Toki osa kokouksista, joissa olen 17-vuotiaasta saakka käynyt, ovat olleet hieman puuduttavia. Useimmiten olen kuitenkin ollut lautakunnan tai työväenyhdistyksen kokouksen jälkeen enemmän virtaa täynnä kuin aiemmin. Asioiden parantaminen kiehtoo, ja epäkohdat suututtavat niin paljon, että
se antaa voimia jaksaa tätä työtä eteenpäin. On turhaa arvioida ihmisen kykyjä hoitaa asioita. Jos jostakusta ehdokkaasta valtuuston kokouksessa on tylsää, miksi hän sitten pyrkii valtuustoon?

Tässä ote omista luottamustoimistani:

*Eiran sos.dem. yhdistyksen johtokunnan jäsen 2008-
*SDP:n Helsingin piirivaltuuston varajäsen 2008-
*Solidaarisuuden valtuuskunnan jäsen 2006-

*Koulutuslautakunnan jäsen, Kuopion kaupunki 2005-2006
*Johtokunnan jäsen, Kuopion yhteiskoulu 2005-2006
*Liittohallituksen jäsen & varajäsen , Sosialidemokraattiset Opiskelijat
– SONK ry 2006-2007
*Varapuheenjohtaja, Pohjois-Savon Demarinuorten piiri 2006
*Hallituksen jäsen, Savonia-amk:n opiskelijakunta SAVOTTA 2005
*Johtokunnan jäsen, Kuopion sos.dem. työväenyhdistys 2007
*Sihteeri, Kuopion ty:n nuorisojaosto 2004
*Puheenjohtaja, Kuopion Demariopiskelijat - KODE 2006-2007

Lisäksi olen ollut Savonia-ammattikorkeakoulun sisäisten työryhmien, mm. Koulutuksen kehittämisryhmä KOUKEROn jäsen 2005 ja koulutuslautakunnan puolesta Kuopion kansalaisopiston neuvottelukunnan jäsen 2005. Nyt kotini on kuitenkin pysyvästi Helsingissä, ja Helsinki on se kaupunki, jota haluan kehittää.

Vaalikuulumisia

2008-09-18T12:59:00.005+03:00

Hei.
Olen tavatattavissa tänään Stadin Demareiden kojulla Narinkkatorilla klo 18.30.-19.00.

Stadin demareiden vaalisivusto on auennut. Helsingin sosialidemokraattien listalta löytyy hurja määrä upeita ehdokkaita, mukaanlukien allekirjoittanut :).

Kierrätykseen kelpaamaton?

2008-09-14T20:58:00.009+03:00

Helsingin kierrätyskeskus on nostanut rimaansa vastaanotettavien tavaroiden suhteen kohtuuttoman korkealle. Viikon sisällä tuttavapiirissä on käynyt ilmi kaksi tapausta, jossa kierrätyskeskus on kieltäytynyt ottamaan vastaan hyväkuntoista tavaraa.
Mieheni isoäidin täyspuinen, siisti ruokapöytä ei kelvannut sitä noutamaan saapuneelle kierrätyskeskuksen henkilökunnan jäsenelle, vaikka puhelimessa oltiin ilmoitettu tavaran kelpaavan. Meidän alle vuoden käytössä ollut Ikean vuodesohva ei kelvannut myöskään. Myönnän, että sen istuinosa oli saanut muutaman likatahran, mutta ne olisi varmasti saanut irti putsaamalla. Sohvan olisi saanut vaivattomasti myös entisöityä verhoilemalla uudelleen tai ostamalla valmiin irtopäällisen Ellokselta.
Mutta kun ei kelpaa, ei kelpaa.

Tämä on iso harmi. Ihminen on valmis luopumaan tavarasta ilmaiseksi, mutta se ei kelpaa laitokseen, jonka tehtävänä olisi kierrättää. Nyt hyvää tavaraa menee roskiin vain sen takia, ettei kierrätyskeskus usko tavaran kelpaavan kenellekään. Toisen turhake on toisen aarre.

Mielestäni kierrätyskeskusta tulisi kehittää Kuopion EkoKuopio-myymälän suuntaan. Siellä kunnostetaan käytettyä tavaraa. Jos joku on kiinnostunut levitettävästä sohvasta, ottakoot yhteyttä.

PS. Lue kommenttini Hesarin Perässähiihtäjä-blogista siitä, miksi lähdin ehdolle kuntavaaleihin.

Kati tavattavissa Kannelmäen maalaismarkkinoilla 14.9.

2008-09-09T12:35:00.010+03:00

Hei! Kannelmäen perinteiset maalaismarkkinat pidetään tulevana sunnuntaina klo 10.00-16.00. Kannelmäen Prisman parkkialueella. Tervetuloa ehdokasta tapaamaan ja jututtamaan klo 12-14.00.

PS. Minut voit myös bongata töissä pe 12.9. Sellon Robert's Coffeessa (pohjakerros) Demarinaisten unelmaklubilla.
Tervetuloa!

Elämän ihmeellisyyksiä alkoholista nenäpunkkeihin

2008-08-28T16:02:00.017+03:00

Viime päivät ovat antaneet uusia ihmettelemisen aiheita.

Miten lapset & nuoret saavat itselleen alkoholia? Olin ystäväni Marjan kanssa katsomassa Töölönlahden ilotulitusta perjantaina, ja vaikka oli odotettavissa, että paikalla on paljon humalaisia, humalaisten ja sekavasti käyttäytyvien varhaisnuorten määrä yllätti. Myönnän, että olen itse kuulunut ko. ryhmään joskus. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kuitenkaan itse koskaan ostaisi juotavaa alaikäiselle. Haluaisin sanoa noille ulkona liikkuneille nuorille, ettei se elämä siitä yhtään paremmaksi muutu, vaikka miten kännäisi kaupungilla. Itse vaihtaisin oman aikani pois, jos vain voisin. Jotenkin minulla oli sellainen mielikuva, että teinikännääminen olisi jo vähän passee.

Kun saataisiin aikusillekin sama mielikuva. Saimme nimittäin häälahjaksi useita pulloja kuoharia ja konjakkiakin. Nyt tässä vaan ihmetellään, että milloin niille tulisi käyttöä. Vaatis kyllä laajaa asennemuutosta koko yhteiskunnan taholta, että alkoholinkäyttöä saataisiin vähennettyä. Alkoholinjuonnista kun - välilisesti tai suoraan aiheutuu suuret kustannukset kaikkien maksettavaksi. Nekin rahat voisi sijoittaaa vaikka mihin muuhun hyödylliseen.

Toinen mieltäni kaihertava aihe on koirat ja koiranomistajuus. Kun ihminen hankkii koiran, hän kerää tietoa ainakin eri rotujen ominaisuuksista. Kun hankimme koiramme Manun ja pian sen jälkeen, kun olimme laskeneet hänet kanssakäymiseen muiden koirien kanssa, sai hän nenäpunkin. Tiesimme heti omituisien oireiden ilmaannuttua melko varmasti, mistä taudista oli kyse, ja "eristimme" koiramme taudin leviämiseksi. Punkki kun tarttuu suoraan nenästä nenään.

Kun emme yllättäen enää antaneet koiramme tervehtiä toisia, törmäsimme mitä erilaisiin ennakkoluuloihin. Yleisin ilmiö oli se, ettei tapaamillamme koiranomistajilla ollut hajuakaan koko vaivasta, tai he sotkivat sen ns. tavalliseen, turkkiin tarttuvaan punkkiin. Eräskin koiranomistaja alkoi esitellä omaa koiraansa, että tämähän on vaikka kuin punkkinen, mitä sitten.. Toinen reaktio oli vaivan yleinen vähättely "ei kai tuollainen mitään haittaa". Useat koiranomistajat ehtivät pitää allekirjoittanutta myöskin ylpeänä "kun ei kelpaa leikkiä meidän koiran kanssa. Eräs puolestaan oli huolissaan oman koiranpentunsa psyykestä, että miten tämä vaikuttaa koiraan, kun ei ylättäen saakaan tervehtiä kaikkia koiria.

Tiedän monia koirantaluttajia, jotka pitävät lemmikkinsä tiukasti erillään muista nelijalkaisista, ja ymmärrän heitä täysin. Koiran hoidattaminen vähän väliä on sekä ikävää koiralle että kallista eläinlääkärikuluineen. Jos nämä kohtaamani koiranomisajien asenteet kuvastavat koiranomistajien asenteita yleisesti, en ole lainkaan yllättynyt siitä, miksi tauteja on liikkeellä niinkin paljon kun niitä on. Ärsyttävintä oli kuitenkin se, että joutui selittemään oman tai koiransa tekemisiä muille. Eikö se ole oma asiani, jos nyt ei voi tervehtiä?

Isoin asia lienee se, ettei koiranomistajat tunnista koiransa oireita, tai sitten niitä on niin harvoin, ettei niitä koeta tarpeelliseksi hoidettavan. Samalla tää suht terve koira saattaakin itse asiassa tartuttaa koko ajan muita koiria. Asia on niin problemaattinen, etten tiedä enää kohta, miten siihen suhtautuisin. Toivoisin kuitenkin, että kun ihmiset ottavat perheeseen uuden perheenjäsenen, he ottaisivat samalla selvää muutamista yleisimmistä koiraa uhkaavista sairauksista. Tällä estettäisiin varmasti myös monet ikävät tartunnan ja epäluuloisuus koiranomistajien välillä.

Korostan, että jokainen koiranomistaja vastaa lopulta itse omasta koirastaan. On varmasti ollut siis oma mokani, että olen antanut sen telmiä muiden kanssa. En voi kuitenkaan olla niin vastuuton, että levittäisin samaa vaivaa muillekin.

Sen voin myös todeta, ettei koiranomistajan arki ainakaan tylsää ole.

Päivän motto:
-Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat toistensa serkuksia.

Kullan kallis kulttuurielämys

2008-08-28T15:59:00.005+03:00

Helsingin kaupunginteatterin johtaja Asko Sarkoltalta kysyttiin Vartissa 27.8 , miten nuoret saisi käymään teatterissa. Vastaukseksi Sarkola kertoi, että musiikkiteatteri vetää nuorta yleisöä. Omalta kohdaltani voin sanoa, ettei este teatterissa käymiselle niinkään ole valikoima vaan korkeat hinnat.

Kun muutin Helsinkiin ensimmäisen kerran Kuopiosta 2006, odotin kieli pitkällä kaupungin runsasta kulttuuri- ja erityisesti teatterivalikoimaa. Pian hintoihin tutustuttuani mieleni kuitenkin muuttui, opiskelijalipun hinnan ollessa haluamaani esitykseen jopa liki 50 euroa. En olekaan käynyt täällä asuessani kertaakaan maksullisissa teatteriesityksissä muutoin kuin työpaikkani teatterikerhon kautta saaduin edullisemmin lipuin.

Olisi hyvä, että alennuksia kaupunginteatterissa myönnettäisiin myös opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten lisäksi pienituloisille. Tai että teatterissa voisi olla tarjouksia vaikka joinakin satunnaisina maanantai-iltoina. Näillä nykyisillä lipunhinnoilla ei kyllä kaksi samasta talodesta pääse helpolla näytöstä katsomaan- ei ainakaan saman kuukauden aikana.

Olen pahoillani, jos tämä kuulostaa jonkun mielestä valitukselta, mutta uskon, että myymällä enemmän eri hintaisia lippuja näytöksiin, saataisiin teattereiden täyttöastettakin vielä paremmaksi. Kulttuuri ja virkistys kuuluu kaikille, ei vain harvoille ja valituille.

PS. Tämä kirjoitus oli tarkoitus julkaista ajat sitten, mikä lie, että viimeinen painallus oli jäänyt tekemättä..

Autoilusta ja asukaspysäköinnin vaikeudesta

2008-07-23T23:27:00.000+03:00

Kun muutimme Malminkartanoon, menetimme oikeuden asukaspysäköintitunnukseemme. Toisin sanoen Malminkartano ei kuulu Helsingin kaupungin asukaspysäköintialueeseen, vain kantakaupunki kuuluu. Ongelmallista on, että autojen määrä lisääntyy, kun olemassa olevien taloyhtiöiden autopaikkojen määrä ei. Meidän taloyhtiössämme autopaikkaa joutuu jonottamaan ainakin yli vuoden. Malminkartanossa olevien sallittujen, rajallisten parkkipaikkojen sallitut ajat ovat 60 min, 4 ja 24 h. 24 h:n paikat ovat aina täynnä, eikä neljä tuntia riitä mihinkään..

Olemme saaneet nyt kuukauden sisällä huono-onnisina kolmet sakot. Parkkeihin on aina mahtunut, mutta oma kiekko on unohtunut ikkunasta tai se on näyttänyt väärää lukua. Olisi suuri helpotus, jos alueelle saisi asukaspysäköintiluvat. Uskon, että moni muu alueella asuva kärsii aivan samoista ongelmista. Jos oman taloyhtiön paikan saaminen venyy, rytmitämmekö elämämme sen mukaan, että käymme neljän tunnin välein ajastamassa parkkikiekkoa epäoikeudenmukaisten sakkojen välttämiseksi?

PS.
Ja autoahan emme juuri muuhun käytä kuin sukulaisvierailuihin Pohjois-Savossa.. :)

Malminkartano

2008-07-10T14:37:00.000+03:00

Muutimme Jannen ja Manun kanssa toukokuun lopulla Malminkartanoon, hitas-asuntoon läntiseen Helsinkiin. Muutto tänne oli mm. koiran kannalta parempi ratkaisu, sillä täällä luonto on ympärillä joka kulmalla. Julkisen liikenteen yhteydet keskustaan toimivat myös, ja suku asuu nyt kävelymatkan päässä. Ihmettelemistä ja närästystä sen sijaan aiheuttaa roskaaminen ja pullojen rikkominen naapurustossa. Miksi ihmeessä ihmiset sotkevat? Roskiksia on ainakin hyvin joka kulmalla. Taloyhtiöiden verheät pihat ovat roskiksia pullollaan, mutta on niitä myös suojateiden varsilla.
Sähkökaapit tässä naapurustossa on maalattu luontoaiheisilla kuvilla. Outoa, mutta mukavaa. En ole nähnyt kuvitettuja sähkökaappeja missään muualla.

Kaipaisin alueen nuorille jotain yhteistä harraste- tai kohtaamispaikkaa, vaikkapa kahvilaa. Tähän varmaan joku vastaa, että menkööt Kannelmäkeen, siellä on. Kaikki ei kuitenkaa lähde sinne saakka, ja siksi joku edullinen kahvila toisi kivan piristyksen lähiöön. Nyt nuoret maleksivat lapsille tarkoitetussa puistossa hengaamassa, alakoulun pihassa roskiksia kaatamassa ja asukkaiden parvekkeita kivittämässä, En osaa sanoa, olisiko kahvilasta apua tämänkaltaisiin ongelmiin, mutta ainakin heille olisi osoitettu selkeästi jokin oma paikka. Nyt tuntuu, ettei nuorille ole osoitettu tällä alueella mitään kunnollista aktiviteettia.

Manu 5 kk

2008-07-01T08:40:00.000+03:00

Kun hankimme koiran viime maaliskuussa, emme arvanneet, miten suuresti se tulisi vaikuttamaan päivärytmiimme. Menot ovat jääneet vähemälle, ja kotona on tullut vietettyä enemmän aikaa. Myös ulkoitua tulee enemmän.

Manu on nyt viiden kuukauden ikäinen. Se osaa sujuvasti jo seuraavat käskyt: istu, tänne ja maahan. Vähemmän sujuvasti, mutta kuitenkin, hän osaa käskyt "irti", "viereen", "paikka" ja vetämiselle tarkoitetun kiellon. Koko ajan hän kuitenkin oppii lisää, koiran kehitystä on palkisevaa seurata. Nykyään Manu osaa ilmaista pissahätänsä vinkumalla, menemällä ulko-oven eteen odottamaan tai tuomalla minulle hihnan. Vahinkoja sattuu nykyisin silloin tällöin vain, jos olemme useamman tunnin pois kotoa. Viimeisimpänä Manu on oppinut urokselle tyypillisen ominaisuuden, merkkailun. Hän merkkasi eilen jalkaa nostamalla ensimmäisen lyhtypylväänsä. Kaikki koirathan eivät koskaan opi tekemään niin.

Kuvassa Manu juhannuksen uimareissun jälkeen.
Koiran isäntäpari sen sijaan pysytteli tukevasti rannalla.

Manu painaa nyt n. 7 kg.

Päivän mietelauseet

2008-06-17T10:51:00.000+03:00

Koiralle:

Onni on pyöriä lokin kakassa, onni on itseään asfalttiin hangata.

Ihmiselle:

Ei voi myydä tuotetta, jos ei tuotteeseen usko itse. Jos kuitenkin teet niin, menetät ennen pitkään itsekunnioituksesi.

-Kati Oksman

SDP:n uudet johtajat

2008-06-09T14:26:00.000+03:00

Viikonloppu sujui aurinkoisissa merkeissä Savonmaalla isosiskon häitä viettäessä. Onnittelut Helille ja Heikille!

Samaan aikaan muualla maassa vaihtui SDP:n puheenjohtaja ja lauantain viestimet analysoivat Jutta Urpilaisen valintaa pj:ksi.

Jutta on mukava ihminen, ja toivon, että hän suoriutuu puheenjohtajuudesta hyvin. Edessä on paljon työtä. Itselläni ei ollut kisassa yhtä vahvaa suosikkia, mutta olisin halunnut nähdä, miten Erkki Tuomioja olisi pystynyt toteuttamaan arvojaan ja tavoitteitaan käytännön tasolla puheenjohtajana. Filatov on puolestaan todella valovoimainen, ihana persoona, ja jaan myös hänen arvonsa. Hänellä olisi ollut myös tehtävän vaatimaa kokemusta. Jutan arvot eivät ole minulle mielestäni vielä tarpeeksi tuttuja - toki tiedän hänet vahvaksi tasa-arvoisen koulutuspolitiikan ja kehitysyhteistyön puolestapuhujaksi, mutta eiköhän sekin tilanne tässä pian korjaannu.
Kuka puheenjohtajaksi onkaan valittu, on hänelle on annettava mahdollisuus!
Mielenkiinnolla odotan myös uuden puoluesihteerin Ari Korhosen työskentelyn alkamista.

Miten paljon pääministeriltä sallitaan valehtelua?

2008-06-03T09:56:00.001+03:00

Olen seurannut vaalirahoituskohua todella "kyrpiintyneenä", (anteeksi kielenkäyttöni). Minusta tukea saa antaa ehdokkaille, jos sen tekee avoimesti ja pelisäännöt ovat kaikille selvät. En jaksa kuitenkaan sitä, että joka päivä tulee uutta tietoa rahoituskuvioista, ja sitä mukaa politiikot muuttavat kertomuksiaan.

Pääministeri muuttaa koko ajan lausuntojaan. Sallittaisiinko tämä, jos pääministeri olisi nainen? Kukaan ei kuitenkaan syytä Vanhasta valehtelusta, vaikka siitähän tarinan jatkuva muuttaminen kielii. Vanhanen ei tunnu ymmärtävän asian vakavuutta, vaan ärhentelee oppositiolle syyttäen asian ylimitoittamisesta. Hän ei ota asiaa vakavasti, vaan yrittää hyssytellä asiaa. Media asioita kuitenkin kaivelee, ei oppositio, jolloin opposition velvollisuus on reagoida asiaan. Luulen, ettei media lopeta asian tutkimista, ennen kuin asiaan saadaan täysi selvyys.

Keskustalla on puoluekokous 13. kesäkuuta. Toivon nyt todella - vaikken kepulainen olekaan, että Vanhaselle löytyisi siellä haastaja Paula Lehtomäestä, ja saataisiin myös sillä tavoin ilmaa puhdistettua. Vanhanen ei todellakaan ole mikään ylijumala. Jos hän tekee huonoa politiikkaa ja esiintyy huonosti, tulisi hänen tilalleen valita joku toinen.

Tiedän kyllä, ettei puolueissa puheejohtajakampanjoita vedetä näin lyhyillä varoitusajoilla, mutta nyt minusta se olisi sitä, mitä Keskusta eniten kaipaisi. Päätöksenteko tekee asiat mahdollisiksi, jos tahtoa vaan on.

Ruoan hinta kirvelee

2008-05-16T13:39:00.000+03:00

Ruoan hinnan nousun jokainen on huomannut varmaan kukkarossaan.
Keskustelimme asiasta kollegoiden kesken työpaikan ravintolassa, ja kiittelimme Fazer Amican monipuolista terveellistä tarjotaa, jolla oikein nautittuna pötkii pitkälle. Terveellisen ruoan merkitys on tärkeää, ja mediakin on kiinnittänyt aiheeseen huomiota.

Helsingin Sanomien 27.4. pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että ruoan kallistuminen aiheuttaa suuria ongelmia kuntien ateriapalvelujen järjestäjille. Ruoka-aineiden hinnat ovat nousseet lyhyessä ajassa 10 prosenttia, mutta esim. Helsingin kaupungilla on rahaa käytössä kouluruokailuun vain 1,5 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Sama ongelma koskee myös päiväkoteja ja vanhusten hoitolaitoksia sekä palvelutaloja.

Helsingissä koululaiset ruokitaan keskimäärin 1,7 eurolla päivässä, josta puolet kuluu kuluu valmistus- ja kuljetuskustannuksiin sekä palkkoihin. Silloin raaka-aineisiin jää käytettäväksi alle euro ateriaa kohti päivässä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on julkistanut uuden kouluruokailusuosituksen. Suosituksissa korostetaan aterioiden vähärasvaisuutta ja vähäsuolaisuutta sekä painotetaan kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan nykyistä suurempaa tarjontaa.
Suositus neuvoo tarjoamaan valmisruokia tai puolivalmisteita kuten kalapuikkoja, pihvejä tai laatikoita harvemmin kuin kerran viikossa. Sama sääntö koskee makkararuokia. Käytännössä monissa kunnissa on jouduttu kustannussyistä palauttamaan halpoja mutta hinnaltaan edullisia puolivalmisteita ruokalistalle. Siskonmakkarakeitto on korvattu nakkikeitolla ja tuoreesta kalasta valmistetut ruoat kalapuikoilla.

Minä ja Janne olemme säästäneet ruokakuluissa siten, että olemme varanneet aikaa enemmän ruoantekoon ja opetelleet tekemään isompia ruokamääriä kerralla sellaisista aineista, joista ruoka valmistetaan alusta saakka itse. Esim. hernekeiton ainekset ei maksa paljoa, kun tekee alusta saakka itse herneiden liotuksesta alkaen. Samoin uunipuuro, riisipuuro ja puolukkapuuro ovat tutuksi tulleita suosikkeita, ja samalla hyvin perinteistä suomalaista ruokaa. Jokaisella asialla on siten kääntöpuolensa, tai ainakin tässä tapauksessa, kun itse tehdyt ruoat ovat paremman makuisia, ruoanlaittotaito kehittyy ja oman työn tuloksia on aina kiva ihailla.

Kunnallisvaaliehdokkuus varmistui tänään

2008-05-13T14:06:00.000+03:00

Pitkällisen Stadin demareiden www-sivujen kyttäyksen seurauksena jäsenäänestyksen tulokset tulivat esiin. Äänet riittivät läpimenoon sijalla 66.; lämpimät kiitokset kaikille äänestäneille!

Ehdin saada vielä lisänäkemystä eri kaupunginosista ennen lokakuun kunnallisvaaleja, sillä muutamme parin viikon päästä puolisoni kanssa Malminkartanoon.

Jos sinulla on kunnallisin asioihin liittyen kysyttävää tai kommentteja, niitä otetaan avoimin mielin vastaan!

-Kati

Kevytpolitiikkaa nuorille

2008-05-09T14:05:00.000+03:00

Tänään töissä istuessani tulin siihen tulokseen, että tänään olisi hyvä päivä blogata. Ulkona on vihreää ja eduskuntatalossa seesteistä. Tämä ja tuleva viikko olevat olleet valiokunta- ja täysistuntosisällöiltään "vähäruokaisia", ja säpinää alkaa olla vasta, kun viikolla 21 aletaan käsittelemään valtiontalouden kehyksiä tuleville vuosille.

Jännittää, miten meidän puolueelle käy eduskuntavaaleissa. Sisältöä ja tietotaitoa on monta muuta puoluetta enemmän, mutta viestimme, arvojemme välittyminen ei ole aina varmaa. Jotkin puolueet kikkailevat mainostoimiston hienoilla, mutta mitään merkitsemättömillä-lauseilla, jotka onnistuvat hämäämään niitä, joiden poliittinen lukutaito on heikkoa tai jotka äänestävät tredikkäin perustein sitä, joka kuulostaa ja näyttää parhaimmalta. Koko politiikan pinnallistuminen aiheuttaa haasteita ylipäätään äänestysprosentin suhteen. Moni, erityisesti nuori, saa lööppien perusteella oikeasta päätöksenteosta aivan väärän kuvan. Toivon, että äänestämme asioiden pohjalta, emmekä sortuisi kevyen mainonnan uhreiksi. Media- (ja miksei mainonnan)lukutaitoa tulisikin opettaa jo ennen 7. luokalle siirtymistä.

Helsingin demaripiiri julkistanee maanantaina 100 ehdokkaan listansa kunnallisvaaliehdokkaiksi - siis ne, jotka on tullut jäsenäänestyksessä valituiksi. Saa nähdä, miten allekirjoittaneelle käy.

Kunnallisvaalit

2008-04-26T21:14:00.000+03:00

Helsingin sosialidemokraattien jäsenäänestys kunnallisvaaliehdokkaista pyörähtää käyntiin maanantaina. Useimmat itseni lailla ovat varmaan saaneet äänestysmateriaalin kotiinsa jo perjantaina.

Helsingin demareiden piirikokouksessa taannoin kritisoitiin sitä, että Helsingin piirin puoluevaltuuston ehdokkaista ei annettu muuta etukäteistietoa kuin nimi, puolueosasto ja ikä. Sama päti, kun äänestimme postiäänestyksenä puoluekokousehdokkaista.

Jos haluaa näkyä ja erottua, pitää olla itse aktiivinen jäsenistön suuntaan. Moni ehdokas voi kuitenkin kokea asian "itsensä tyrkyttämisenä" tms. Emme ole tottuneet markkinoimaan itseämme, sillä vaatimattomuutta pidetään hyveenä. Itse asiassa teennäisyys kyllä huomataankin. Siksi on tärkeää pysyä aitona itsenään, miten sitten aikookin kampanjassaan toimia.

Jouduin itse äänestämään kunnallisvaaliehdokkaita nyt osittain pitkälti sen pohjalta, ketä tunsin jo valmiiksi, kenen arvot jaoin, ja sen pohjalta, millaisia ehdokkaita uskon listallamme tarvittavan. Toivottavasti päätin hyvin, vaikka vain 21 ehdokkaan valitseminen hankalaa olikin.

Vaikka olen ollut puolueen jäsen jo vuodesta 2004, ja kerran kunnallisvaaliehdokkaanakin, en usko, että olen täällä helsinkiläisten demaritoverien keskuudessa vielä kovin tuttu tapaus. Siksi kerron tässä vielä lyhyesti itsestäni ja tavoitteistani Helsingin kunnallisvaalien suhteen:

Kati Oksman on Leppävirralla Pohjois-Savossa syntynyt ja kasvanut, ja sittemmin Kuopiossa asunut ja vaikuttanut. Ennen Helsinkiin muuttoani toimin mm. Kuopion koulutuslautakunnassa, Pohjois-Savon Demarinuorten piirin varapuheenjohtajana, Kuopion demariopiskelijoiden vetäjänä ja Kuopion työväenyhdistyksen johtokunnan jäsenenä.

Nykyisin toimin Eiran sos.dem. yhdistyksen johtokunnan jäsenenä. Työskentelen eduskunnassa kansanedustaja Kari Rajamäen avustaja. Perheeseeni kuuluu suuren suvun ja ystäväjoukon ohella avopuolisoni Janne, joka työskentelee taksikuskina, ja vilkas lyhytkarvainen mäyräkoira Manu. Vapaa-aikaa vietän mm. kuntoillen ja lukien.

Helsingissä rakastan ajan patinoimia rakennuksia, puistoja, vilkasta kulttuuritarjontaa ja kaupungin vilinää sekä laajaa julkisen liikenteen verkkoa. Suosikkeihini sen sijaan ei kuulu liikenneruuhkat, huono hengitysilma, satunnaiset turvattomuuden tunteet häiriköitä kohdatessa ja kunnallisen hammashoidon pitkät jonot. Kannatan edellä olevien asioiden kehittämisen lisäksi edullisempaa ja reiteiltään houkuttelevaa joukkoliikennettä, ruuhkamaksuja, parempaa palveluiden saatavuutta jne. Minusta on väärin, että ne, joilla menee taloudellisesti paremmin (työssä olevat ihmiset), saavat terveydenhuollon esim. työterveyshuollon kautta ilmaiseksi tai taloudellisesti riippumattomat yksityissektorilta. Ne, joilla on vähiten varaa, käyttävät hinnan perusteella edullisinta julkista sektoria, mutta joutuvat maksamaan käyttämistään palveluista suhteellisesti suurimman hinnan tuloihinsa nähden. Koen myös harmillisena, että kunnissa joudutaan nipistämään usein joka sektorilla palveluista niin, että akuuttikulut kasvavat tai säästöt nähyvät jollain toisella sektorilla sitten kasvaneina kuluina. Usein kuitenkin ns. ennaltaehkäisy tulee kaikkein edullisimmaksi pitkällä tähtäimellä ja siksi siihen tulee panostaa. Ilmaiset kirjastot, nuorisotalot ja hinnaltaan ja tiloiltaan saavutettavat kunnalliset liikuntapalvelut ovat kaikki säilyttämisen arvoisia. Vanhuksista ja mielenterveyspotilaista pitäisi pitää parempaa huolta. Koulujen tulee olla toiminnassaan tasa-arvoisia. Ruuhkamaksuja ei aseteta köyhien kurjistamiseksi, vaan julkista liikennettä tulee parantaa entisestään ennen maksujen asettamista. Pyöräilijöille ja jalankulkijoille on raivattava enemmän tilaa Helsingin keskeisille paikoille, ja liityntäpysäköintiä junan ja metron varteen lisättävä. Kaupungin vuokra- ja opiskelija-asuntotuotantoa on lisättävä ja pidettävä hinnaltaan saatavana.

Suhtaudun myönteisesti siihen, että Helsinki olisi jonain päivänä yhtä Espoon ja Vantaan kanssa. Tämä helpottaisi sitä, että palveluita käytettäisiin siellä, missä itse luonnostaan liikuttaisiin, eikä kuntarajojen sanelemien aitojen mukaan. Myös joukkoliikenne reitteineen ja hintoineen tulisi varmasti kilpailukykyisemmäksi tai ainakin tasa-arvoisemmaksi välineeksi monelle nykyiselle kuntarajalla asuvalle. Palveluissa kaivattaisiin enemmän joustavuutta ja maalaisjärkeä. On päätöntä, että vanhus esimerkiksi Maununnevalta joutuu kulkemaan yli tunnin verran suuntaansa bussilla Malminkartanoon päästäkseen terveyskeskukseen, kun bussilinja veisi suoraan ilman vaihtoja johonkin toiseen keskukseen.

Päättäjänä olen harkitsevainen konsensusihminen, mutta noudatan myös uskollisesti intuitioitani. Olen kiinnostunut kaikista asioista, ja myönnän, jos minulla ei ole jostain asiasta tarpeeksi tietoa. Olen huomannut, että esimerkiksi jokin koulunlopettamispäätös voi olla hyvinkin monimutkainen asia, ja vaatia aikaa, että kaikki asiaan vaikuttavat tiedot tulee ilmi. Siihen olen kuitenkin valmis, myös tässä uudessa kotikaupungissani.

Kokoomusjargonia

2008-04-23T22:09:00.000+03:00

Tarkoituksenani oli kirjoittaa tänään siitä, millainen on hyvä poliitikko,
mutta kun näin Jyrki Kataisen viimeisimmän (la 19.4.2008) Warkauden lehden kolumnin, oli pakko päästä ruotimaan tätä mieltäni kuohuttavaa mehukasta aihetta: Politiikassa kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä näyttää.

Paekan Piältä-kolumnin otsikko oli: Pienituloisten lapsiperheiden asialla.
Pienituloisten vai? Hallitus korottaa nyt mm. päivähoitomaksuja, mikä tekee satojen eurojen loven keskivertoperheen lompakkoon vuodessa. Samoin mm. sosiaali- ja terveyskeskusmaksuihin on tulossa valtion taholta korotuksia, ja noita julkisia palveluita käyttävät eniten yleensä kaikkein pienituloisimmat ihmiset. Vastaavasti kuntien valtionosuuksia ko. palveluiden tuottamiseen pienennetään, tai pidetään vähintään ennallaan; kuluihin nähden alimitoitetulla tasolla. Tämän lisäksi hallitus ehti jo nostaa sähkö- ja energiaveroja. Kaikki nämä toimet heikentävät entisestään jo muutenkin heikkoa ostovoimaa. Sen sijaan yritysten ja hyvätuloisten verotusta kevennetään.

Kolumni alkaa virkkeellä: Kokoomuksen politiikan keskiössä on ihminen.
Ja tällä logiikalla muiden puolueiden politiikan keskiössä on eläimet??! Häh, siis kärjistetysti, tuollaiset lauseet mielestäni aliarvioivat lukijaa.

Muutenkin iso osa teksteistä on kuin kopioitu suoraan mainostoimiston kynästä. Onko Kataisella ollut niin kiire, että on poiminut copy-paste-toiminnolla puolueensa vaaliohjelmasta kaikki kliseet?

Joka toinen kappale alkaa joko lauseella: "Kokoomus lähtee siitä, että - -" tai "Kokoomus ei lähde siitä -- " tai peräti "Kokoomus siis lähtee siitä - - "

Pahinta tekstissä lienee kuitenkin se, että puolue puheenjohtajineen ei noudata edes niitä linjauksia, mitä he tekstissään lukijoille kovasti uskottelevat noudattavansa. Sen sijaan vähätellään ponnistuksia, joita mm. sosialidemokraatit ovat tehneet yhteisen hyvän jakamiseksi niitä tarvitseville mm. tulonsiirroin, esimerkkinä tästä vaikka lapsilisät.

Kokoomuksen Tulevaisuuden politiikkaa kuvaa hyvin Kataisen miete: "Kokoomus ei lähde siitä, että ripotellaan muutama euro kaikille. Se ei hyvä- ja keskituloisten kukkaroissa tunnu. Se ei myöskään heikossa asemassa olevia auta. On mieluummin autettava moninkertaisesti niitä, jotka eniten apua tarvitsevat. Niin, että se myös tuntuu."

Vaikka Katainen esittää laskemissaan lapsiystävällisiä lukuja, arki ja maalaisjärki kertovat kuitenkin toisenlaista totuutta kuin mitä virkamiesten papereissa on laskelmoitu.

Lisäksi kokoomuksen johtaja tapansa mukaan korostaa jatkuvasti ihmisen omaa vastuuta itsestään. Hyvä niin, mutta kuinka monta prosenttia suomalaisista min. Katainen Teidän mukaan kuuluu tähän hyvä- ja keskituloiseen porukkaan? Ja oletteko huomioineet, että monet Teidän hallituksenne tekemät toimet syövät jo nyt niitä euroja, joita on aiemmin ehkä verotuksellakin saatettu keventää ostovoiman lisäämiseksi? Tulot ovat vain lukuja paperilla: Revelantinpaa on se, mitä mikäkin nykypäivänä maksaa.

Toivoa Kokoomuksella on, mutta onko riittävästi tahtoa?

Arjen ihanuutta

2008-04-21T21:53:00.000+03:00

Viikonloppu sujui raukeissa merkeissä. Perjantaina kävimme Marjan kanssa Carusellissa viinilasillisilla, lauantaipäivä kului Helsingin demareiden piirikokouksessa. Kokous oli ensimmäiseni helsinkiläisenä demarijäsenenä, mikä tuntui kyllä ihan hyvältä. Kevätpiirikokouksessa käsiteltiin mm. piirikokoukselle saapuneita aloitteita, vahvistettiin puoluekokousedustajat jäsenäänestyksen tuloksen mukaisesti, päätettiin ehdokkaista puoluevaltuustoon ja lopuksi laadittiin julkilausuma, jota olin itsekin julkilausumavaliokunnassa mukana
muotoilemassa.

Tällainen kannanotosta tuli:

"Tiedote 19.4.2008 piirikokouksesta
HELSINGIN SOSIALIDEMOKRAATIT RY

Ilmastonmuutoksen torjunnalla parempaan arkeen

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja maapallon säilyttäminen elinkelpoisena on ihmiskunnan suurin haaste. Kestävä kehitys vaatii maailmanlaajuisia sitovia tavoitteita. Euroopan unionin, Suomen ja muiden kehittyneiden maiden on oltava ilmastonmuutoksen pysäyttämisen kärjessä. Helsingin seutu on Suomen väestön, talouden ja liikenteen keskus. Sen tulee olla myös ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keskus. Tiivis kaupunkirakenne palvelee sekä ilmastonmuutoksen pysäyttämistä että kansalaisten elämänlaatua. Energiatehokas rakentaminen, vähäpäästöinen energiantuotanto ja kiinteät, yhteisölliset asuinalueet palvelevat niin jokaista yksittäistä kansalaista kuin yhteistä maapalloammekin.

Kiinteä kaupunkirakenne on ympäristöystävällisen liikenteen edellytys, mutta liikenteen päästöjä ei voida vähentää pelkällä kaavoituksella. Tärkeätä on päättäväisesti vähentää yksityisautoilua, jotta ilmastoa ja puhdasta kaupunki-ilmaa voidaan suojella. Se ei saa tarkoittaa liikkumisen kalleutta. Autoilun vähentämiselle välttämättömien ruuhkamaksujen tuotto tulee käyttää joukkoliikenteen laajentamiseen ja sen maksujen alentamiseen. Parhaimmillaan ilmastonmuutoksen torjunta antaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden tasa-arvoiseen kaupunkiliikenteeseen.

Kun Helsingistä tehdään kansalaiselle nykyistä tiiviimpi, miellyttävämpi ja yhteisöllisempi kokonaisuus, ei ilmastonmuutoksen torjunta ole väistämätön paha vaan palkitseva valinta."

Omaa sydäntäni lähellä on ennen kaikkea se, että hengitysilma olisi puhdasta, ja joukkoliikenne niin houkuttelevaa, että autosta voisi luopua vaikka kokonaan. Itse olen kovasti yksityisautoilua vastaan, mutta tiedän, ettei pelkällä syyllistämisellä ihmisiä saada muuttamaan tottumuksiaan. Syyllistäminen voi usein aiheuttaa vielä jopa suuremman vastarinnan, vaikka asia olisi hyvä. Me Jannen kanssa olemme laskeskelleet, että nämä määrät, mitä me täällä pk-seudulla keskimäärin autolla liikumme, taittuisivat edullisemmin jopa taksilla, (jos luopuisimme autosta kokonaan ja samalla kaikista siihen liittyvistä kiinteistä kuluista). Käymme kuitenkin n. kerran kuussa Leppävirralla ja Kuopiossa, minkä seurauksena taksi, julkiset liikennevälineet tai vuokra-auto eivät pärjää lopulta hinnoissa Volvollemme. Tässä elämäntilanteessa taloudelliset tekijät sanelevat elämäämme enemmän kuin halu toimia vähäpäästöisesti. Onneksi aina voi tehdä jotain muuta ympäristön hyväksi :) !

Sunnuntaina autoilimme Maununnevalle Jannen perhettä tapaamaan, ja Janne hieroi samalla mutsinsa (hieroja kun koulutukseltaan mm. on). Minä vietin aikaa Manun kanssa ulkona, ja käytin lyhyellä lenkillä viereisessä Keskuspuistossa. Koettiin taas uutta ja pennulle hyödyllistä, kuten pyöräilijöitä, ja myöhemmin Puistolan mummolassa käydessä pihamaalla törmäsimme ohi päriseviin mopoihin. Tänään hän kävi myös pienellä kävelyllä, ja hihnassa kulkeminen alkaa sujua, mitä nyt kaikki "ihanat" hajut pentua tahtoo kiihottaa. Perjantaina Manulla on aika ensimmäiseen rokotukseensa. Vähitellen sen jälkeen hänet voi varmaan viedä jo koirapuistoonkin..

Eiran demareiden johtokunnan kokouksessa

2008-04-16T11:22:00.000+03:00

oli eilen hyviä keskusteluja mm. ydinvoimasta ja Kaivopuiston kulkuväylien asfaltoinnista. Seuraava kokous pidetään todennäköisesti kahvila Carusellista merenäärellä. Suosittelen lämpimästi järjestötoimintaa vaikka kyseisessä puolueosastossa! Se on mieltä avartavaa kokemusten ja näkemysten vaihtoa.

Kieltojen taloyhtiö? Tarina koiranpennun sisäsiistiksi opettamisen vaikeudesta

2008-04-14T11:46:00.000+03:00

Asumme talossa, jota ympäröi taloyhtiön omistama vehreä, suuri tontti. Etupihalla, rapun viereiset nurmet on pidetty hyvässä kunnossa, mutta niissä ei ole istutuksia. Aidatulla, lukkojen takana olevalla sisäpihalla sijaitsevat roskakatokset, pihan perällä oleva mattoteline ja kaunis, pihan päättävä muuri. Siinäpä se sitten onkin. Pihan on siistissä kunnossa. Suuri osa sen pinta-alasta on asfaltoitu. Autoja sisäpihalla ei saa pitää, vaikka niitä sinne yli tusina mahtuisikin. Polkupyöriä pihalla nyt kuitenkin sentään saa säilyttää.

Olemme puolisoni kanssa miettineet, että mikäli piha on asfaltoitu, mutta asfaltille ei ole käyttöä, olisiko syytä tehdä siitä kokonaan viheraluetta asukkaiden iloksi ja käyttöön? Pihalle mahtuisi oivallisesti vaikka grillikatos, kerta parkkeeraaminen vie tilan viihtyvyyden.
Kuulimme talonmieheltämme viime viikolla, että grillikatosta on toivottukin, samoin pihakirppiksen ym. pitämistä silloin tällöin. Näihin taloyhtiössä on kuitenkin suhtauduttu kielteisesti. Ilmeisesti on niin, että jos yksikin osakas vastustaa muutosta, sitä ei voida toteuttaa.

Olemme käyttäneet omaa koiraamme sisäpihalla opettaaksemme hänet sisäsiistiksi. Olemme sietäneet parvekkeiden alla maassa makaavia tupakantumppeja, ja keränneet vähäiset, olemattomatkin kakkamme alueelta pois, mutta siitä huolimatta saimme koiran käyttämisestä pyyhkeitä: Taloyhtiön säännöt kieltävät tämän(kin). On erittäin harmillista, ettei takapihalla saa tehdä mitään. Nyt joudumme etsimään koirallemme uuden paikan Hki:n keskustassa, jossa hän voi harjoitella tarpeiden tekoaan ilman, että saa tauteja toisten koirien pisseistä ja kakoista, tai roskista, lasinsiruista ja huumeneuloista puhumattakaan. Koiramme kun on vielä niin pieni, ettei häntä ole vielä voitu rokottaa kaikkia tauteja vastaan. Onneksi taloyhtiöömme on kuitenkin tullut uutta, nuorempaa porukkaa, ja toivottavasti näitä meidänkin taloyhtiön sääntöjä saataisiin joskus järjestettyä. Takapihalla kun eivät koirat saa olla, vaikka jätökset siivottaisiinkin. Jos me käymme siellä, muut koiralliset tulevat perässä, eikä kaikki heistä ole yhtä siistejä…

Totta kai ymmärrän, että säännöt on laadittu asukkaiden viihtyvyydeksi.
Meillä kaiken käytön kieltävät säännöt ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, ettei pihaa voi juuri käyttää mihinkään tarkoitukseen. Kuinka se voi silloin palvella asukkaiden tarpeita?

Manun kuulumisia part tvo

2008-03-28T16:27:00.000+02:00

Hei!
Kaikkia keitä koiramme elämä kiinnostaa, kerrottakoon, että se on sujunut Oksman-Illmanin perheessä hyvin ja rennosti. Melkein kaikki, koiraa lukuunottamatta, ovat karmean flunssan kourissa. Silmät ja nenä vuotaa kuin kraana, lämpöä ja hikoilua pitelee...

Mutta koiraan;

Se syö hyvin 4 krt päivässä. Raksuihin hän suhtautuu hieman nirsommin, mutta se niitäkin syö paremman puutteessa, kun emme muuta suostu antamaan. Kaksi aterioista koostuu hyvälaatuisista raksuista ja 2 lihasta (esim. penturuoka Pegigree lammas-riisi ja kotiruoasta, kuten riisistä ja jauhelihasta.) Kananmunaa ja maksalaatikkoa olemme antaneet myös, kaurapuuro on vielä kokeilematta. Melkein kaikkea sallittua tullaan antamaan, ettei opi jatkossa nirsoksi.

Manu on kokeillut jo vieraiden tapaamista täällä kotona; maanantaina vieraili Marja-ystävämme, ja keskiviikkona Roope ja Frani.

Tänään Manu pääsi pitkästä aikaa ulos emäntänsä ja isäntänsä mukaan roskia viemään, ja samalla nähtiin naapuri lastenvaunujen kanssa ja 6-vuotias pikkutyttö. Molempiin tapaamisiin koiramme suhtautui hienosti. Tyttö sai silitellä rauhassa, ja sai palkkioksi Manulta pusun. Eipä tuo säikähtänyt kauempana ohi menevää postivaunuakaan.

Manun nimipäivääkin ehdimme keskiviikkona viettää, mutta se sujui kotona sisätiloissa normaalia koti-iltaa viettäen. Ulkona oli Manun mukaan nimetty lumimysky.

Yksinoloon koiramme on tottunut mielestäni keskiverrosti, ellei jopa hyvin. Tuhmuuksia ei poissaollessamme olla harrastettu, lähtömme ja paluumme on ollut helppo, ei ole pidetty huuto- tai "itkukonsertteja" kummassakaan.

Tänään koira on käynyt nuuhkimassa aurinkoista parvekettamme, ja otti samalla niskaansa katolta tippunuttua auringon sulattamaa vettä. Parvekkeen lumipeite on nyt pieniä tassunjälkiä täynnä. Etutassujen kynnetkin tuli leikattua ensikertalaisina. Jännittävää oli sekä koiralle että omistajille. Hengissä siitä kuitenkin selvittiin.

Huomenna lähdemme raitiovaunuajelulle Kallioon lemmikkikaupassa käymään, jos vaan meidän ihmisten vointi sen vaan sallii.

Meille tuli Manu

2008-03-25T19:47:00.000+02:00

Tältä näyttää 7-viikkoinen ruttunaamamme:

Saimme Jannen kanssa pääsiäispyhinä perheeseemme uuden, reippaan perheenjäsenen, lyhytkarvaisen mäyräkoiran -Manun. Manu tarttui mukaan sattumalta Leppävirralta (olemme siis koiran hankintaa jo ennenkin miettineet, mutta asialla ei ole ollut kiirettä), kun siskon miehen veljen koiralle syntyneestä pentueesta jätettiin isoin urospentu noutamatta eikä pennun varanneeseen henkilöön saatu useista yrityksistä huolimatta yhteyttä.

Koirablogia tästä blogista ei ole tarkoitus tehdä, mutta kuulumisia hänestä on varmaan paikallaan välillä kirjoittaa.

Nimetön

2008-03-20T08:08:00.001+02:00

Uniset silmäni aukenivat
keveillä lumihiutaleilla
aamulla varhain
työpaikalle kulkiessani.

Toivon rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille.

Ehdolle kunnallisvaaliehdokkaaksi?

2008-03-04T20:39:00.000+02:00

Helsingissä kaikki halukkaat eivät ole perinteisesti mahtuneet kunnallisvaaliehdokaslistalle, joten ehdokkaat pitää valita jäsenvaalilla. Itse olen oman ehdokassuostumuslappuni postittanut jo tammikuun lopussa. Kunnallisvaaleihin olen valmistautunut mm. osallistumalla Stadin demareiden kunnallisvaalityöryhmiin; liikennepoliittiseen sekä asunto- ja maankäyttötyöryhmään. Molemmissa on ollut hyvää keskustelua, ja noiden työryhmien avulla omat vaaliteematkin ovat alkaneet vähitellen hahmottua.
Minua saa siis äänestää kaikki helsinkiläiset SDP:n jäsenet, kun jäsenäänestyksen aika koittaa!

Luvassa on mm. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tajua, halua puhtaampaan hengitysilmaan niin keskustassa kuin muuallakin, ja turvallisia kulkuväyliä kevyen liikenteen kulkijoille.

Addressi netissä

2008-01-30T14:27:00.000+02:00

Demarinuoret sekä SONK avasivat verkossa addressin http://www.jasenaanestys.org/
SDP:n jäsenille sen puolesta, että puolue järjestäisi neuvoa antavan jäsenäänestyksen puolueen puheenjohtajasta.
On jännittävää käydä seuraamassa nimien kertymistä listaan,
ja veikkalla, paljonko nimiä tulee yhteensä.

Kaikki SDP:n jäsenet, liittykää edistykselliseen rintamaan.
Ja ne, jotka puolueen omaksi kokevat, mutta eivät ole vielä liittyneet, tehkää se nyt ;) !

Saarela näytti todelliset karvansa - vai ironiaako?

2008-01-25T09:51:00.000+02:00

Tanja Saarela ent. Karpela ent. Vienonen antoi mielenkiintoisia lausuntoja 22.1. nettiblogissaan:

”Maripaidan nyt voi hankkia kuka tahansa ja joka kodissa on Iittalan astioita. Ei sellaisilla tuotteilla itsetuntoaan voi pönkittää. Sitä paitsi näihin impivaaralaisiin liikkeisiin voi ihan vapaasti kävellä sisälle katsomaan valikoimaa vaikka näyttäisi kuinka köyhältä. Todellisten luksusliikkeiden ovilla on tiukkailmeiset vartijat, jotka pitävät huolen siitä, ettei köyhälistö käy näpelöimässä hienouksia. Suomi kehittyy kehittymistään. Kohta Helsinkiä ei erota maailman metropoleista. Onhan meillä jo romanialaismummot polvillaan kerjäämässä. Ja kohta voidaan näyttää maailmalle, että kyllä meilläkin on ökyrikkaita ja heille tarkoitettuja kauppoja.”

Huh huh, sanon minä. Lisää vaan tuloeroja Suomeen.
Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, mikäli joku haluaa käyttää rahaa tuhansia euroja merkkivaattesiin - siitä vain. Mutta ylimielisyyttä ja pröystäilyä vastaan minulla on paljonkin.

Nyt Saarela kirjoittaa blogissaan, että hänen lausumansa Vuittonin Suomeen tulosta oli vain ironiaa, jolla hän halusi esittää huolensa yhteiskuntamme kahtiajakautuneisuudesta. Huonoa vitsailua, sanon minä. Tekstiä kirjoittaessa ei näy kasvojen ilmeen tai äänenpainot - mistä kukaan voi tietää, onko hän kirjoittanut asiaa tosissaan vai ei. Lähtökohtaisesti ihmiset kuitenkin uskovat, että henkilö sanoo, mitä tarkoittaa. Mikä moka! Ainakin Saarela sai vitsintä ansiosta rivikaupalla julkisuutta - julkisuutta, jonka hän on Hesarin haastattelussa rinnastanut perheväkivaltaan.

Hyvää uutta vuotta

2008-01-17T13:51:00.000+02:00

Vuosi on vaihtunut, ja onkin korkea aika korkata vuoden 2008 ensimmäinen blogikirjoitus.

Artikkeli SDP:n puheenjohtajavalinnasta

Artikkelitoimittaja Seppo Kononen kirjoittaa hyviä näkökulmia Erkki Tuomiojasta Savon Sanomissa 15.1. (Nimellä-palsta: Tuomiojasta Tanneriin):

"Uudistushenkisyys tai radikalismi eivät ole millään tavalla sidoksissa ihmisen ikään. Tämä tosiasia näyttää unohtuvan tykkänään niiltä, joitten mielestä kansanedustaja Erkki Tuomioja on auttamattoman vanha kääkkä uudistamaan maan johtavaa oppositiopuoletta, sosiaalidemokraatteja.

Tuomioja on esiintynyt jo pitkään televisioruudussa ja lehtikuvissa harmaapäisenä ja -partaisena, mitä pidetään yleisesti vanhuuden merkkinä. Tuomiojaa ei ole kuitenkaan voinut koskaan mitata samalla mitalla kuin hänen ikätovereitaan. Hän oli tuntuvasti ikäisiään vanhempi ja kypsempi nuoruutensa kultaisina vuosina 1960- ja 1970-luvuilla, ja nyt 2000-luvulla osat ovat kiepsahtaneet toisin päin: sodanjälkeisten suurten ikäluokkien pöhöttyneiden papparaisten rinnalla Tuomioja on ulkoisesti sutjakka urheilijanuorukainen. En tunne Tuomiojaa lähemmin, mutta veikkaan, että henkisesti hän ei ole yhtään vanhempi kuin hänen 1970-luvulla hankkimansa Marimekko-tyylinen olkalaukku.

Kun puhutaan SDP:stä ja sen uusiutumisesta, niin palataan vertailun vuoksi puoli vuosisataa ajassa taaksepäin.

1950-luvun puolivälissä puolue ajautui vuoden 1956 niukasti hävityn presidentinvaalin jälkeen hajaannuksen tilaan. Urho Kekkoseen työlääntyneet asevelisosialistit, leskisläiset, kävivät avaamassa puolueen luurankokaapin ja nostivat presidenttiä uhmaten puolueen johtoon muinaisen puheenjohtajansa Väinö Tannerin. Hän oli jo pelkkänä nimenä täysi provokaatio äärivasemmiston ja ennen muuta Neuvostoliiton johtajien silmissä.

Väinö Tanner oli syntynyt 1881, nähnyt työväenliikkeen nousun ja käynyt läpi niin kansalaissodan kuin myöhemmät talvi-, jatko- ja Lapin sodatkin ja istunut vielä sotien jälkeen vuosia vankilassa sotasyylliseksi tuomittuna. SDP:n johtoon hän oli tullut ensimmäisen kerran kansalaissodan jälkeen 37 vuoden iässä vuonna 1918 ja luopui tehtävästään seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1926. Palatessaan uudistamaan SDP:n politiikkaa vuonna 1957 hän ei ollut enää mikään eilisen teeren poika, vaan 76-vuotias eläkeläinen.

Valinta ajoi puolueen täydelliseen ulkopoliittiseen paitsioon. Siitä huolimatta Tanner jatkoi - tai häntä pidettiin - puheenjohtajana peräti kuusi vuotta, aina vuoteen 1963, jolloin hän oli jo 82 vuoden korkeassa iässä.

Tannerilaisen laskuopin mukaan Erkki Tuomioja voisi olla radikaali vaihto SDP:n puheenjohtajaksi vielä 2020-luvulla. Ken elää, hän näkee, etteikö näin myös tapahdu. Jos Tuomioja on jaksanut pysyä puoli vuosisataa uskollisena ihanteilleen, niin tokko hän vaihtaa ajattelutapaansa enempää kuin laukkuaankaan myöskään seuraavien parin vuosikymmenen aikana.

Sanotaan, että ihminen ei ole normaali, jos hän ei ole nuorena radikaali ja vanhana konservatiivi.

Elävässä elämässä on silti runsaasti esimerkkejä myös toisenlaisesta kehityksestä. Ihan tavallinen taapertaja saattaa muuttua vanhemmuuttaan hyvinkin radikaaliksi, jos olosuhteet niin vaativat. Erinomaisia esimerkkejä tarjoutuu nykyisin vaikkapa ympäristöön liittyvissä kahnauksissa. Kiltistä perheenäidistä tai siivosta keskiluokan virkamiehestä saattaa sukeutua tulisieluinen kansalaisoikeustaistelija, kun hän kokee joutuneensa kasvottoman byrokratian tai tunteettoman mammonan jyrän alle.

Kun puolue vaihtaa puheenjohtajaansa, kyse ei ole niinkään puolueen julkisen kuvan nuorentamisesta, vaan ennen kaikkea puolueen suunnasta. Puheenjohtajan persoona kertoo havainnollisesti, mitkä arvot ovat kulloinkin päällimmäisinä puolueissa.

Väinö Tannerin henkiinherättämisellä 1950-luvun leskisläiset demarit halusivat näyttää Tamminiemen ja Kremlin herroille, että SDP:stä pesee! Puolue ei halua nöyristellä kenenkään edessä, vaan kulkee pystypäisenä omaa tietään.

Tuomiojan valinta olisi samankaltainen protesti vallitsevaa poliittista yleissuuntausta vastaan. Ulkopolitiikan sijasta kyse on nyt sisäpolitiikasta: jatketaanko vuosia toteutetulla markkinataloudellisella linjalla, vai palataanko muinoisen huoltovaltion ideaan?

Huoltovaltio ei ole huono idea. Eri asia on vain, kuka sen haluaa enää kustantaa tulevina vuosina."

- -
Lainaus on pitkä, mutta en raaskinut jättää artikkelista mitään pois. Kun en ole itse kovin hääppöinen kirjoittamaan, totean vain, että Konosen teksti osuu ja uppoaa ainakin tähän lukijaan.

Toiveikasta loppuvuotta kaikille!

Lumihiutaleita

2007-11-13T12:28:00.000+02:00

Ulkona tupruttaa lunta eduskunnan sisäpihalle. Saan hengähdystauon lukemalla Tagen turinoita sekä Katrin blogia, ja tulen keveälle mielelle. Erityisesti Tagen kansanedustaja-arviot vetävät hymyn korville.. Niinkuin myös Katrin kuvaus omasta häämerkkipäivän vietostaan.

On kiva, kun myös Helsinkiin sataa viimein lunta. Muualla Suomessa taitaa ollakin jo valkoinen maa. Tehyn lakon vuoksi tuleva laki on vetänyt edustajien viime yön unet vähille, (lain käsittely alkoi klo 14.00. päivällä ja päättyi n. 02.00 yöllä). Minä sen sijaan voisin tehdä tänään pitkästä aikaa normaalipituisen työpäivän.

Lämmintä joulunodotusta kaikille,
-Kati

Facebook-kuumeesta

2007-10-26T13:27:00.000+03:00

Luovuin noin viikko sitten Facebookin käyttämisestä. Syitä on monia: Facebookin palvelutarjonta on niin laajaa, ettei aika riitä ko. testien, kutsujen, yhteisöjen ym. hallintaan ja vastaamisiin vieden aikaa pois monesta muusta arvokkaasta, kuten liikunnasta, kulttuurista, työstä.. Vanhoja tuttuja on toki mukava löytää ja verkostoitua uusien ihmisien kanssa, sekä viestittää omaa arvomaailmaan ulospäin.

Koin myös, että tietyllä tavalla osa Facebookin palvelusta himmenee juuri silloin, kun jotakuinkin kaikki tuttusi ovat jo liittyneet siihen. Siitä tulee arkipäiväistä, tylsää, ja jopa rasite. Miksi emme viesti ystäviemme kasvokkain tai tartu puhelimeen, vaan roikumme kaikki päivät sekä illat koneella liikkuttaen bittejä?

Moni käyttää todella paljon aikaa ja vaivaa omien tietojensa laittamiseksi ystävien, ja samalla helposti koko maailman silmäiltäväksi. Interaktiivisen vuorovaikutuksen vastapuolena voi olla yllättäviä lieveilmiöitä:

HS uutisoi STT:n kautta tullein tiedoin, 25.10, että Facebook-internetyhteisön käyttäjät saattavat joutua huijauksen kohteeksi. " Britannian yleisradioyhtiö BBC varoitti keskiviikkona identiteettivarkaista, jotka ovat avanneet pankkitilejä ja hankkineet luottokortteja yhteisöstä keräämiensä tietojen avulla. BBC:n tv-ohjelmassa luotiin kuvitteellinen hahmo, jonka ystäväkutsu lähetettiin sadalle. Kolmasosa otti yhteyttä ja lähetti samalla tiedot itsestään. Huijarit voivat etsiä tietoa henkilöstä syntymäajan ja -paikan perusteella ja avata niillä pankkitilin verkossa. Yhteisön käyttäjien tapana on ohjelman mukaan kerryttää ystäväverkostoaan, jolloin he hyväksyvät listalleen sellaisia, joita eivät edes tunne." Uutisen mukaan Facebookilla on kaikkiaan 42 miljoonaa jäsentä, joista Suomessa käyttäjiä oli lokakuun alussa yli 63 000, mutta nyt jo 151 000.

Tiedän, että ihmisillä on paljon tietoa verkossa itsestään muuallakin, mutta tämä laittoi todella miettimään. verkossa tapahtuvan verkostoitumisen ja hauskanpidon - mitä motiveja kenellä sitten onkaan - haittapuolia.

Geenimuunneltua rehua vai ei?

2007-08-16T15:28:00.000+03:00

Hesarissa käydään mielenkiintoista keskustelua siitä, pidetäänkö geennimuunnellun rehun syöttämistä sioille hyväksyttävänä ja pitäisikö siitä saada merkintä elintarvikkeisiin, ja jos pitää, niin kenen harteille merkintä laitetaan tehtäväksi sekä olisiko merkintä vapaaehtoista vai pakollista.

Esimieheni, Kari Rajamäki, otti eilen kantaa (mm. WL 16.8.2007), että merkintä tulisi tehdä lainsäädännöllä pakolliseksi MTK:n vapaaehtoisen merkinnän ehdotuksen sijaan. Kieltämättä olen asiasta samaa mieltä, meillä ole tarpeeksi tietoa siitä, onko geenimuunnelluissa aineksissa esimerkiksi allergisoivia aineksia ja sopivatko ne yliherkille.

Alla yksi ote HS:n keskustelusta:

Ihmisoikeus- ja ympäristörikkomukset ovat arkipäivää gm-soijan viljelyssä kertoo oheinen YK:n biodiversiteettikokoukselle jätetty raportti.

Vientituotteiden tuottamiseen keskittyvä maatalouden tuotanto ei vain tuhoa maatalouden vaikutuspiirissä olevaa biodiversiteettiä, vaan siihen liittyy myös väkivaltaisia maan valtauksia ja maaseutuväestön myrkyttämistä maataloudessa käytettävillä torjunta-aineilla.

Ihmisoikeuksia rikotaan räikeästi nykyisen yksipuolisen soijanviljelyn laajentamispolitiikan varjolla. Soijayhtiöt käyttävät häikäilemättä hyväkseen korruptoitunutta Paraguain hallintoa. Ympäristömääräyksistä ja ihmisoikeuksista ei välitetä lainkaan.

Gm-soijalla tuotetut eläintuotteet tulee siis merkitä, jotta voimme välttää näin räikeillä tavoilla tuotettuja tuotteita, joiden eettinen laatu ei mitenkään sovi suomalaiseen ajatusmaailmaan.

SOURCE: Grupo de Reflexión Rural, Argentina
http://aseed.tuxic.nl/index.php?option=c om_content&task=view&id=200& Itemid=127

Mielestäni kyse on perustavaa laatua olevasta kysymyksestä suomalaisen elintarviketuotannon kannalta. Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat kotimaisessa tuotannossa nimenomaan puhtautta, laatua ja turvallisuutta. USA:ssa geenimuunnellut elintarvikkeet ovat osa arkipäivää ja valtaosa tuotteista on tuotettu geenejä muunnellen jossain tuotantoketjun vaiheessa. Jokainen voi mielestäni valita, mitä ja miten haluaa syödä Suomessa, mutta valinnanvapaus ns. geenimuunnellun ja ei-geeninuunnellun tuotteen välillä pitäisi tehdä helpoksi. Se ei ole sitä, ellei tuotemerkinnät manipulaatiosta ole pakollisia. Jos asiasta annetaan vain suosituksia, ei mitään tule tapahtumaan asian tiimoilta.

Sitten niihin henkilökohtaisiin asioihin. Eräällä ystävälläni on enää jännittävät 3 viikkoa odotusta jäljellä. Toivon, että kaikki menee heillä hyvin. Helteisestä työhuoneestani suuntaan viikonlopuksi puolison kanssa Leppävirralle.

Kiljavan opiston rikostutkinta

2007-07-05T09:58:00.000+03:00

Porvareilla on ollut hupaisaa saatuaan lukea Kiljavan opistoon kohdistuvaa tutkintaa. Nopeimmat ovat jo reagoineet asiaan pilkkakirjoituksin blogeissaan. Tämän päivän Savon Sanomissa on tiedote SAK:n näkemyksestä tapahtuneeseen:

"Kiljavan opisto kiistää väitteet valtionavun väärinkäytöstä

Helsinki

STT

SAK:n Kiljavan opistoa epäillään valtionavun väärinkäytöstä, kertoo HS.fi.

Poliisi on aloittanut esitutkinnan, jossa selvitetään muun muassa, onko opisto väärentänyt papereihinsa kurssien osallistujien nimiä valtionavun saamiseksi. Ammattiyhdistyskoulutusta tarjoavan Kiljavan opiston epäillään myös ottaneen vastaan avustuksia sellaisista kursseista, jotka eivät ole niihin oikeutettuja. Opiston tietoja käydään läpi useiden vuosien ajalta aina vuoteen 2005 saakka. Myös Opetushallitus tutkii opistolle vuosina 2005 ja 2006 myönnettyjä valtionavustuksia.

Kiljavan opisto kiistää väärinkäytökset. Opiston rehtorin Irma Soilanteen mukaan Opetushallituksen tarkastuksen aikana Kiljavan opisto kävi läpi asiapaperit vuosilta 2005 ja 2006 eikä niissä havaittu merkkejä väärinkäytöksistä.Soilanteen mukaan tutkintapyynnön teki opiston entinen opettaja, joka on haastanut opiston oikeuteen vuonna 2004 vaatien ylityökorvauksia useilta vuosilta. Soilanne pitää mahdollisena, että tutkintapyynnöllä yritetään painostaa Kiljavan opistoa vuosia vireillä olleessa työriidassa. SAK:n koulutussäätiön puheenjohtaja Matti Tukiainen kertoo pyytäneensä Kiljavan opistolta selvityksen asiasta. Tukiaisen mukaan selvityksen perusteella ei ole syytä epäillä väärinkäytöksiä. Hän korostaa, että väitteet ovat vakavia ja ne pitää tutkia kunnolla."
Lähde: Savon Sanomien verkkolehti 5.7.2007

On selvää, että ihmisillä on tarve yksinkertaistaa asioita, ja tuijottaa vain yhtä, omaa näkemystää tukevaa pistettä ja jättää kaikki muu, laaja kokonaisuus, huomioimatta. Eikö nyt kuitenkin annettaisi Kiljavan opiston ja SAK:n olla rauhassa siihen saakka, että tutkinta valmistuu? Ennenaikainen syyttely ja irvailu nolaavat vain haltijan itsensä. Tyyliin: "Minulla on oikeus olla mieltä, vaikka en tiedäkään faktoja..."

Hyvää, mansikkaista ja kirsikkaista (mun suosikkeja) heinäkuuta kaikille!

Uudet kuviot

2007-06-29T09:39:00.000+03:00

Uudessa työpaikassa on ehtinyt vierähtää jo viikko. Nopean liikkeellelähdön ja lyhyen perehdytyksen eduskuntatalon käytävät ovat tulleet tutuiksi ja muuttuneet nopeasti arkisiksi hulppeasta ulkoasustaan huolimatta. Vieläkin tosin pääaulan päissä olevat aulat, jotka ovat kuin kuperat kaikukopat, jaksavat hämmästyttää. Uudet työtoverit ovat poikkeuksetta mukavia ja kohteliaita – totta kai, ei kansa eduskuntaan hapannaamoja edustajiksi valittaisikaan.

Vaikka olen ollut politiikassa pitkään mukana, on ollut silti yllätys huomata, että kansanedustajat ovat varsin tavallisia ihmisiä, jotka omaavat inhimillisiä piirteitä kiireineen ja huolineen. Nyt kesäaikaan on muuten mahdollista nähdä kansanedustajia lapsineen tai lapsenlapsineen ruokalassa, jolloin näkee heistä muunkin, kuin edustajan roolin.

Työpäivän rutiineihini kuuluu mm. postin noutaminen ja läpikäyminen, päivän lehtien silmäily ja tiedotteiden ja mielipidekirjoitusten tarjoaminen eri julkaisuihin. Myös kansalaisilta tulevaan palautteeseen on syytä vastata. Harmia ja hitautta lehdistöseurantaan tuo se, että usein maakunnan lehdet ilmestyvät lehtisaliin vasta seuraavana päivänä, tai parin päivän jälkeen ilmestymisestä. Onneksi suurimmat sanomalehdet voi nykyisin lukea jo verkossa.

Oman työhuoneeni paperikasat ovat varmaan siivoojan päivittäinen jännitysnäytelmä: "Jokohan tuokin saisi nuo korjattua..?" Toisaalta, samanlaiset pinot ovat varmasti muillakin tuttu näky. Aikaa sen oppimiseen menee varmasti, että mitä voi heittää pois, ja mitkä paperit on syytä säilyttää. Eduskunnan sivuiltakin löytyy jo nyt paljon tietoa sähköisenä.

Kesä ja koti

2007-06-18T18:55:00.000+03:00

Kesästä pitää nauttia vielä kun voi - lööpit lupasivat koleutta heinäkuulle. Monille muutenkin juhannus on tietynlainen piste kesässä, jonka jälkeen loppukesä alkaa kulkea kohti loppuaan kiitävää vauhtia vain huomatakseen sen pian olevan ohi. Pitäisi siis nauttia kesän joka hetkestä ja olla ulkona paljon.

Muutin kuun vaihteessa Punavuoreen 31 neliön kokoiseen yksiöön, jota asutan yhdessä avopuolisoni kanssa. Punavuoren ja Eiran rajalla sijaitsevan kotimme ympäristö vilisee julkkiksia ja toisaalta spurguja. Kotikatua koristavat kusivanat ovat juttu näky, ja aamuisin herätyskellon virkaa toimittaa vaikka alhaalla ajava, raitiokiskoja terävöittävä kone. Kotiamme vastapäätä oleva vanha Fazerin suklaatehdas, nyk. Mestaritalo, on sen sijaan kaunis.
Työmatka näiden kolmen viime viikon aikana on käynyt sutjakasti Perämiehenkadun loppupäähän ja siitä Koffin puiston halki Bulevardille, jossa Lönkka jo häämöttääkin mediatoimistoineen. Työmatkani pitenee alkaen keskiviikosta, jolloin aloitan työn kansanedustaja, ent. sisäministeri Rajamäen avustajana. Olen tästä mahdollisuudesta erittäin iloinen. Tämä päivä oli nykyisessä, menevässä työpaikassani viimeinen ja siten henkisesti aika rankka. Ei ole helppoa lopettaa paikassa, jossa olet juuri aloittanut ja alkanut oppimaan asioita, vaikka lopettaakin vapaasta tahdostaan toisen työpaikan vuoksi. Heinäkuussa saan ehkä pitämään kuitenkin lomaa. Se tuntuu hyvältä. Sitä ennen kutsuu Savo ja lyhyt juhannuksenvietto.

Lämmin Helsinki

2007-05-29T10:18:00.000+03:00

Helteet aiheuttavat levottomuutta. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että kaikki kesävaatteet ovat kadoksissa juuri nyt kun niitä tarvitsisi. Varaa uusiin ei kuitenkaan juuri nyt välttämättä ole. Mitä muuta?
Olen tehnyt töitä. Olen nukkunut levollisesti, mutta liian lyhyen aikaa. Olen jumpannut. Olen syönyt rasvaista ruokaa. Olen hymyillyt. Olen potenut nuhaa. Työpaikkamme remonttiäänet vaikeuttavat keskittymistä. Olen kuitenkin onnellinen. Tänään menen jumppaan, ja aion nostaa rahaa.

Kirjoitan vaikka hampaat irvessä

2007-05-22T18:50:00.000+03:00

Vappu on mennyt, synttäreitä vietettiin sohvalla ja euroviisujakin tuli seurattua. Olin muutaman työkaverin kanssa Helsingin Sanomien vieraana seuraamassa eurofiisujen semifinaaliharjoituksia, ja täytyy sanoa, että lavashow'ta ja sen ympärillä muokkaantuvaa lavastusta sekä kameratyöskentelyä oli ilo seurata.

Äitienpäivä kului Leppävirralla. Käväisin aattona Kuopiossakin. Mukana oli hyvää matkaseuraa :). Piia kirjoittaa blogissaan siitä, miten ahdistavalta Helsingin keskustan Stockmannilla voi tuntua. Minä kävin tänään pitkästä aikaa Alekstanterinkadulla, ja se tuntui jopa hauskalta niin pitkän tauon jälkeen. Uskaltauduin jopa Zaraan - hauskoja vaatteita siellä. En kuitenkaan osta mitään.

En ole seurannut viime päivien uutisia, joten en voi kommentoida niitä. Yksityiselämästäni voisin kirjoittaa, mutta tuntuu, outoa kyllä, että haluan pitää sen omanani. Näin ei ole ollut pitkään aikoihin. Minulla on nyt jotakin, mitä varjella.

Uusin rakkaani

2007-04-30T21:00:00.000+03:00

Näkyy kuvassa. Vietin vapunaaton rälläämisen sijaan huonekalukaupassa.
Ja hyvä niin, viikonloppu menikin lähinnä kiukutellessa. Ostamani sohva maksoi kaksi kertaa sen, mitä olin ajatellut - toivottavasti siis viihdyn. Sohvassa selkänojatyynyt ovat pinkkejä valkoisten sijaan, mutta niitäkin voi tarpeen mukaan vaihdella. Lauantaina kylään tulevat ystäväni pääsevät tätä sitten ensimmäisten joukossa testaamaan. Welcome, my friends!

PS. Hyvää vappua.

Kuva Iskun sivuilta

2007-04-28T21:56:00.001+03:00

Istun kotonani ja syön kynsiäni – ”Tylsää, tylsää.. oli niin tylsää” soi Ultra Bran vanha tuttu kappale mielessäni. Internet passivoi, ainakin minua. No, ainakin fyysisesti. Leffaan menon sijaan ostinkin kirjan. Ei jaksa liikkua ihmisten nyt ilmoilla. Onneksi kirja on hyvä. Tai ei, hyvyydestään huolimatta Kjell Westön Missä kuljimme kerran sivun 64 kohdalla alkaa sapettaa. Sapettaa, sapettaa, sapettaa kaikki epäoikeudenmukaisuus.
Paska lauantai-ilta, paskat ihmiset. Onneksi en tunne joka päivä näin. Kohtelemalla muita hyvin saa yleensä hyvää kohtelua takaisin. Se riittää minulle.

Kirja on vasta alussa.

PS. En sitten hauku tässä Westöä huonoksi kirjailijaksi. En todellakaan, hän on mainio. Vähän liiankin hyvä.

Tietoyhteiskunta on myös vakoiluyhteiskunta

2007-04-28T00:49:00.000+03:00

- ainakin sähköiset tietoverkot helpottavat tiedon saantia. Jos olet mukana missään dokumentissa, joka on siirretty myös nettiin, hakukoneet tunnistavat nimesi alta aikayksikön.

Minua se ei kiusaa. Jokin työpaikka on saattanut jäädä saamatta poliitiikkaan liityvän harrastukseni vuoksi, mutta tuskin muuta. Verkko mahdollistaa ja nopeuttaa myös vuorovaikutusta useiden sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa se ei muuten olisi välttämättä lainkaan mahdollista.

Olin eilen baarissa. Yllättävää minulle vielä tuoreessa Helsingin yöelämässä oli se, ettei missään kysytty papereita, - ei edes 24 vuoden ikärajaa pitävässä Luxissa. Se tuntui aika hämmentävältä. Lähikuppilani Korjaamo mainostaa ovellaan 22-vuoden ikärajaa, mutta läheskään kaikki tänään yläkerran "yksityisbileläisistä" oli edes nähnyt vielä 18-synttäreitään. Baarit laativat sääntöjä, mutta noudattavat niitä vain, kun se on heille taloudellisesti kannattavinta. Se tuntuu jotenkin halpamaiselta ja epäoikeudenmukaiselta muita sääntöjä noudattavia (baareja) kohtaan.

Itse eilen baarissa saamani ulkonäköön liittyvät kommentit liittyivät hiuksiini: Moni piti punaista, paksulla rouheisella otsatukalla varustettua päänuppiani mageena. Ehkä on sitten niin, että kun muoti suosii tällä hetkellä muotimaailman esikuvan mukaisesti vaaleita, pitkiä ja hoikkia naisia, tuntuu punatukkainen tyttö Luxin glamour-yökerhossa miltei poikkeukselta, - ja kenties onkin sitä. Tasapäistäminen on tylsää, ihmiset saisivat olla rohkeammin erilaisia.

Tarkastelua..

2007-04-25T21:59:00.000+03:00

Luin tänään muutamien tuttujeni blogeja, ja osa niistä oli niin hienoja ja persoonallisia, että päädyin tarkastelemaan omaa blogiani syvemmin: Kuvastaako blogini nimi ja kuvaus enää nykyistä elämäntilannettani? Entä "näyttääkö" blogi itseltäni? Entäpä ne syyt, miksi kirjoitan julkisesti ylipäätään?

Iso osa blogin kirjoittajista nauttii vilpittömästi ajatustensa jakamisesta ja kirjoittamisesta, mutta minulle blogi toimii ehkä paremminkin kuulumisten välittäjänä niille, joita en ehdi usein tapaamaan. Visuaalisesti blogi ehkä näyttää minulta, -ainakin siellä on valokuva minusta, ja voimakkaita värejä. Jos osaisin itse suunnitella www-sivustoja, olisi blogissani useampia värejä ja kuviakin. Ne näyttäisivät hauskalta. Luulen, että innostuin aloittamaan bloggailun alun perin siksi, että siitä on tullut niin suosittu harrastus. Halusin mukaan jakamaan ajatuksiani niin monen kaverini tavoin. On toki hyvä, jos voi blogin pidolla luoda iloa itselleen ja muille. Helsinkiin muuttaminen on tuonut minulle jotenkin seesteisen ja turvallisen olotilan. Tai ehkä se johtuu siitä, että minulla on nyt enemmän aikaa itselleni - liikunnasta on iso apu mielihyvän saannissa. Blogien merkitys harrastuksena on jäänyt lähiaikoina sen kustannuksella pieneksi. Toisten blogeihin ja ajatuksiin on kyllä mukavaa palata aina säännöllisin ajoin. Siitä näkee, miten monenlaista elämää Suomessa ja muualla voidaan elää. Se mikä on selvää, on se, että en ole enää "kuopiolainen sosialidemokraatti". Tai vaikka tulen aina olemaan sydämeltäni kuopiolainen ja sosialidemokraatti, olen sen ohella niin paljon muutakin. Määrittelyt ovat kovin hankalia. Yhtä hyvin voisin nyt kertoa blogin kuvauksessa olevani helsinkiläinen himojumppaaja. Ehkä hyvinkin pian muutan kuvaustani ja profiiliani. Nyt en jaksa, aion herätä aamuseiskan BodyPumppiin, sillä illalla on tiedossa bileet!

Huhtikuun kuulumiset

2007-04-07T22:46:00.000+03:00

Hui hai, eletään lankalauantaita. Olen saanut tämän viikon aikana runsaasti yhteydenottoja kavereiltani, joiden sisältö on: "Joko uuden työn aloittaminen alkaa jännittää, milloin muutatkaan ja tarttetko muuttoapua". Kaikkiin avauksiin oli todettava, että: "Kiitos, muutin viime lauantaina ja kyllä, työt lähtivät kivasti käyntiin."
Moni ajatteli, että saisin pitää lomaa ennen työn alkua ja että ne alkaisivat vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ei. Mediaostajan työt Suomen suurimmassa mediatoimistossa, Dagmarissa ovat kohtalaisen haastavia, joten mitä aikaisemmin pääsen työhön kiinni, sen parempi kaikille. Haasteellisuutta oppimiseen tietyllä tavalla lisää se, että mediaostajan tehtävänkuva voi vaihdella riippuen siitä, mitä asiakkaita hänellä on hoidettavanaan. Eri asiakkailla ja asiakkuustiimeillä voi olla erilaiset työnjaot.

Työpaikassani ja Helsingissä viihdyn hyvin. On selvää, että politikointi tulee jäämään tulevaisuudessa selkeästi vähemmälle. Vaikka olen kiinnostunut yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamisesta, tiedän, ettei ajatukseni ole niin ainutlaatuisia, etteikö niitä voisi muutkin ajaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja välillä voi tehdä muutakin. Poliittisen toiminnan sijaan olen harkinnut, että aloittaisin joitakin opintoja avoimessa yliopistossa. Ensi viikolla on Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa kesäopinnoista infotilaisuus, johon yritän ehtiä paikalle. Lisäksi tulen olemaan työllistetty varmaan ainakin uuden Motivus-jäsenyyteni parisssa. Olisin erittäin iloinen, mikäli Kuopioon ja Pohjois-Savoon ylipäätään syntyisi uusien nuorten sosialidemokraattien "aktivistiverkosto". He saisivat rakkaine ideoineen puhallettua haasteita kaupungin tomuiseen poliittiseen ilmastoon ja loisivat innostusta esimerkeillään muihin nuoriin. Minut sosialidemokraattiseen toimintaan mukaan konkreettisesti veti (aatteiden ja poliittisten idoleiden ohella) Neeta Röppänen, joka on nyt KTY:n puheenjohtaja. Olen kiitollinen Neetalle, että hänellä oli jo silloin, syksyllä 2002, rohkeutta kohdata ihmisiä ja pyytää heitä, ainakin minua, mukaan toimintaan. Muutoin voi olla, etten olisi rohjennut lähteä toimintaan mukaan vielä tänä päivänäkään, ja ilman kaikkea tätä neljän vuoden aikana kokemaani olisin paljon köyhempi ihminen henkisesti. Itse haluan pyrkiä samaan, innostaa epäröiviä mukaan toimintaan. En tiedä, miten siinä onnistun, mutta jollain lailla haluan olla sosialidemokraattiselle liikkeelle avuksi. Vaikka olen jatkossa vähän vähemmän mukana.

Kalsarikännit ja suomalaisen demokratian rappiotila

2007-03-25T21:01:00.000+03:00

Eilisistä illanisujaisista jäi viiniä yli, joten käytän sen sunnuntai-illan nautintona. Samalla näppäilen muuttoilmoituksia lehtiin ja yhdistyksille, ja pohdin suomalaisen demokratian tilaa. Tänään oli SONK:n liittohallituksen kokous, jossa ruodittiin huonoa vaalimenestystä ja veistettiin tulevan toiminnan suuntalinjoja. Henkilökohtaisessa elämässä koen haikeaksi muuttaa Kuopiosta pois, mutta sitä ei usein ehdi miettiä kiireen keskellä. Päättötyö menee arvosteluun huomenna tai tiistaina. Kansitusta ja muutamaa muuta valmistumiseen liittyvää pakollista rutiinia en ehdi ennen muuttoani hoitaa, mutta toivon, että kuopiolaiset kaverini jeesaavat etänä sen, minkä voivat sitten.

Kaivelin tänään muuttolaatikoita roskiksesta. Maria värjäsi tukkani torstaina. Lopputuloksesta tuli ylipunainen, liian räikeä. Ei se haittaa kuitenkaan. Vaalitulos vituttaa niin paljon, että olen mielelläni punaisempi kuin koskaan vastarintaliikkeen hengessä. Myös SDP:n kaulaliina on kovassa käytössä. Logot esiin, ja keskustelua ihmisten kanssa, jotka sitä janoavat. Toivon ihmisten seuraavan suomalaisen politiikan asiasisällön muutosta. Politiikot ovat muutakin kuin romanssinjanoisia pääministereitä tai eduskunnan kiireisiä kaunottaria. Politiikka tuntuu omissa lompakoissa. Beware. Kapitalismin nykytila on vahva.

Kuluneet eduskuntavaalit olivat julkkisten ja sisällöttömyyden juhlaa. Eduskuntaan valittiin jälleen läjäpäin julkisuuden henkilöitä (Juha Mieto, Tommy Tabermann, Risto Autio, Marko Asell, Markku Uuspaavalniemi, Ilkka Kantola..) erityisesti urheilijat olivat kansan suosiossa. Se surettaa, sillä heidän sijaansa läpi olisi voinut päästä joku pitkän uran puoluepolitiikassa tehnyt henkilö. Tämä kuvaa politiikan henkilöitymistä ja sitä, että eletään spektaakkeliyhteiskunnassa. Kaiken pitää näkyä ja kuulua, että se menee läpi. Pitää olla karismaattinen ja sisällön helposti purekseltavaa. Ja vaalitoreilla jaettiin krääsää. Äitini pohti tässä, miten ennen on osattu äänestää, kun ei ole ollut televisiota tai ehdokasmainontaa. On vain ollut lista puolueen nimiä, joista on äänestetty. Surettaa myös se, ettei nuoret ymmärrä, mitä merkitystä äänestämisellä on. Kun nuoret eivät äänestä, äänestää jotkut muut heidän puolestaan. Jos nuoret äänestäisivät, voisi myös politiikka olla nuorekkaampaa, idealistisempaa. Meillä on varaa hyvinvointiyhteiskuntaan.

Vaalit ovat ohi - mitä jäi käteen?

2007-03-18T23:56:00.000+02:00

Kello alkaa lyödä puolta yötä, ja olen vielä hereillä. Pohjois-Savon vaalipiirissä koettiin suurta vaihtuvuutta näissä eduskuntavaaleissa - erityisesti Keskusta-puolueen kansanedustajat nuortuivat ja naisistuivat. Myös karvaita pettymyksiä koettiin: Vihreät jäivät kauas tavoitellusta kansanedustajapaikasta, ja Kataisen vanavedessä eduskuntaan meni vaaliliiton myötä Perussuomalaisten ainoa ehdokas Pentti Oinonen. Mikäli tätä vaaliliittoa ei oltaisi muodostettu, olisi Kokoomuksella Pohjois-Savossa kaksi kansanedustajaa. Ehkä siis ihan hyvä näin.. SDP:n kansanedustajia valittiin samat kaksi kuin viime vaaleissakin: Rajamäki ja Väätäinen. Minä menen kohta nukkumaan, ja herään parin tunnin päästä Helsingin junaan. Menen allekirjoittamaan työsopimuksen vakituisesta työsuhteesta eräässä mediatoimistossa. Työ alkaa 2.4. Yritän myös löytää asunnon. Mikäli jollakin on tietoa potentiaalista asunnoista Helsingissä, let me know.

Analyysini vaaleista voisi olla syvempääkin, mutta kun väsymys alkaa painua humalaa muistuttavaksi horjuvaksi tunteeksi, voi olla parempi antaa analyysien hautua yön yli. Harmillista on se, ettei moni nuori sosialidemokraatti (jos kukaan?) päässyt kansanedustajaksi. Lähin taisi olla Pirkanmaan Joonas Lepistö. Paavali Kukkonen keräsi vajaat 600 ääntä täällä Pohjois-Savossa, eikä paljoa huonommaksi jäänyt Niko Kortekaan. Tästä on hyvä jatkaa :).
Ja onnittelut kaikille muillekin hyvän tuloksen tehneille.

- - - -

Lisäys 20.3. Luin Esa Suomisen blogia, joka oli linkittänyt Jussi Saramon mielipiteen vihreiden kampanjoinnista omille sivuilleen. Seuraan Esan esimerkkiä ja teen samoin: Vihreiden likaista peliä.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ja lisään tämän omaan blogiini omistaakseni tämän eräälle vihreälle ystävälleni, joka kävi jo ennakkoon katselemassa itselleen työhuonetta eduskunnassa. Ääntenkeskitys ei kuitenkaan Pohjois-Savossa purrut. Ylpeys käy lankeemuksen eessä.

Paavalin fanit ja loppurutistus

2007-03-13T22:00:00.000+02:00

Hahaa, kävin tänään pitkästä aikaa katsomassa Paavalin blogia, ja siellä muutama anonyymi kommentoija lopulta sanoo ääneen sen, mitä kukaan muu ei tohdi lausua.. Lukekaa itse: Kommentit ovat Paavalin uusimmassa, 3.3. päivätyssä kirjoituksessa. Onneksi Paavalilla on ulkonäön lisäksi myös sitä tärkeämpääkin eli osaamista ja näkemyksiä. Toivottavasti hän saa suuren äänisaaliin.

Ennakkoäänestys päättyi tänään noin 30 prosentin äänestyslukemiin. Vielä riittää siis itse vaalipäivällekin äänestettävää. Nuorten pitäisi osallistua hanakammin äänestämiseen, mikäli nuoria ehdokkaita haluttaisiin läpi. Moni vanha ihminen äänestää tottumuksesta tai turvallisuuden tunteen vuoksi aina samaa ehdokasta, vaikka pitääkin nuorten mukanaoloa hyvänä. Osa taas vähättelee suoraan. Ikä ei kuitenkaan kerro aina kokemuksen puutteesta: Itse olen ollut politiikassa mukana jotakuinkin 4 vuotta, Paavali paljon tuota pidempään.

14 päivää vaaleihin

2007-03-04T21:26:00.000+02:00

Eduskuntavaaleihin on jäljellä enää 14 päivää, kun kirjoitan tätä tekstiä. Aika kuluu liian nopeasti, sillä ennakkoon pääsee äänestämään jo tulevana tiistaina. Kansan postilaatikot tulvivatkin nyt erilaisista vaaliesitteistä - voihan olla, että esitteidenjaon loppukirin koittaessa, muutama päivä ennen vaalipäivää, on henkilö, jonka luukkuun mainoksia hiki päässä pujotat, jo äänestänyt. Minä olen viettänyt päivän Leppävirralla, jossa jaoin Paavalin vaalilehteä yli 400 talouteen potkuria apuna käyttäen. Aikaa 200 lehden satsiin meni vajaa tunti, joten ei potkukelkasta ainakaan haittaa ole perinteiseen juoksumenetelmään verrattuna. Kunhan innostuisin vielä päättötyöni viimeistelystä yhtä paljon kuin luukutuksesta..
Vaali-iloa ja äänestysintoa kaikille!

Opinnot ja työ, ja viikonlopun kuulumiset

2007-02-25T18:57:00.000+02:00

Jätin perjantaina päättötyöstäni 1. version tarkastettavaksi opettajille. Työn kanssa tuli teknisiä ongelmia, sillä siirrettyäni lopulta kaiken tekstin sisällysluettelon kanssa linkitettyyn, koulun viralliseen opinnäytetyöpohjaan ja mentyäni sen jälkeen hyvin ansaituille päiväunille, havaitsin iltapäivällä Suomen kielen lehtorilta saamastani s-postiviestistä, ettei tiedosto avaudukaan vaan se on mennyt rikki. Tämän jälkeen en uskaltanut lisätä enää litteitä kaiken kaikkiaan 70-sivuiseen tekstiin, vaan jätin se suosiolla pois erillisiin tiedostoihin tässä vaiheessa.

Viikonlopun aikana olen nukkunut pitkiä päiväunia, jakanut Paavalin esitteitä ja lueskellut ja katsellut tv:tä. Perjantaina tuli nähtyä puolet Colin Farrellin tähdittämästä the Recruit -toimintapätkästä. Sunnuntaina aloitin lukemaan Kuopion työväenyhdistyksen kaksiosaista historiikkia. Myös englanninkielisen abstractin olin ajatellut laittaa alulle, mutta jätän sen nyt toistaiseksi maanantaille. Olen myös ehtinyt tehdä vaatehuoltoa: Ts. korjailla joitakin vähän rikkonaisia vaatteita.

Muuta mielenpäällä:

*Työnhaku jatkuu. Tiistaina selviää työnsaanti -tai saamattomuus yhden kuopiolaisen työpaikan osalta. Olen onnellinen, jos saan sen työn, mutta jos en, on minulla vielä aikaa löytää sellainen. Kuopiosta työnsaanti on kyllä vaikeaa. Päättötyön ohella olenkin vähän jo tämän paikkakunta-kysymyksen vuoksi joutunut miettimään, mitä tällä hetkellä elämältäni eniten haluan. Yksi näkökulma tähän on se, ettei Kuopiossa ei saa kovin helposti koulutustani vastaavaa työtä ja toisaalta on käynyt ilmi, että joidenkin töiden saamisten esteeksi on selkeästi noussut polittinen toimintani - siitäkin huolimatta, että olen ehtinyt opintojeni ohella käydä myös töissä kokemusta kerryttämässä.

*Presidentti Halosen Australian vierailulla sanomia ydinvoima-lausuntoja on arvosteltu niin runsaasti Savon Sanomien -lukijapalstoilla, että itseäni ihan sapettaa. Kysynkin kritisoijilta: "Eikö presidetillä ole enää oikeutta ilmaista omia näkemyksiään?" Hauskinta kohussa on kaiken hyvän lisäksi se, että Halonen kertoi vain huolensa siitä, ettei usko ydinvoiman olevan mikään lopullinen tai "autuaaksi tekevä" ratkaisu ilmastonmuutokseen, vaan korosti, että muitakin vaihtoehtoisia energiamuotoja tarvitaan. Ja Suomessa tämä käännetään siten, että Halonen on ydinvoiman vastustaja. Missä on ihmisten medialukutaito?

*Olen yksi niistä 38.000 suomalaisesta opiskelijasta, joka joutuu maksamaan opintotukea takaisin vuoden 2005 tulojen osalta. Minun osaltani palautus koskee yhtä kuukautta; noin 550 euroa. Itse joudun pyytämään, että saisin maksaa ko. summan useammassa erässä takaisin, sillä saan opintotukea enää maaliskuun loppuun, 360 euroa nettona kuukaudessa, ja eräpäivä maksulle on jo 5. huhtikuuta. Moni varmaan joutuu ottamaan lainaa, että saa maksettua velkansa Kelalle takaisin. Kyllä se vaan hävettää, että ei ole osannut silloin tulojaan oikein laskea, tai murehtia.

Minun osaltani ylitys oli melko pieni, joten selkeästä pimennossa olemisesta tulorajojen suhteen omassa mokassani ei kohdallani ole kysymys. En vain laskenut tulojani tarpeeksi tarkkaan. Muiden 37.999 opiskelijan osalta en sitten osaa sanoa, onko kyse ollut vain itselleni sattunutta varomattomuutta vai välinpitämättömyyttä tai jopa puhdasta tietämättömyyttä. Koska takaisinmaksajien määrä on vuosittain hurjassa nousussa, toivottavasti opiskelijoiden työssäkäyntiasia huomioidaan paremmin sitten, kun opintotukijärjestelmää aletaan kokonaisvaltaisesti kehittämään. Tiedotusta ja "valistusta" voidaan toki myös aina lisätä, mutta kyllä omasta mielestäni Kela on näistä asioista melko hyvin kertonut kirjeissään ja verkkosivuillaan.

Minulle opintotuen palautus ei ole mikään ylpeilyn aihe, kuten ei ole pieni opintotukikaan, mutta haluan tuoda tämän asian omalta kohdaltani reilusti julki osoittaakseni sen, että opiskelijoiden välillä voi olla valtavan suuria tuloeroja, kun jotkut opiskelijat työskentelevät jopa kokopäiväisesti. Jouni Backmanin mukaan tilastot ovat kuitenkin puolellani: Avoimia työpaikkoja on auki Suomessa niin paljon - ja tulevaisuudessa vielä enemmän, että kyllä minunkin kaltaiseni nuori pian pääsee opintolainojaan valtiolle takaisin maksamaan.

Jos lukemani KTY:n historiikin hengessä päättäisin kaiken yllä kertomani perusteella heittäytyä synkkyyteen, kysyisin: Mitä arvoa minun kaltaisellani nuorella osaajalla on yhteiskunnalle?

Pieni, äkäinen kirjoitus terveellisestä liikkumisesta

2007-02-16T11:02:00.000+02:00

(Julkaistu ViikkoSavon mielipidepalstalla keskiviikkona 14.2.)

Anu Pöntinen tuo taannoisessa pääkirjoituksessaan esille tärkeitä näkökulmia ilmastonmuutokseen asennoitumiseen ja siihen, miten ympäristöystävällisyys liikkumisessa on paikoin tehty hankalaksi. Se, että pyöräily on tehty Kuopiossa mahdollisimman vaikeaksi, on jo yleisesti tunnustettu fakta, niin kuin on myös se, että junalla kulkeminen on toisinaan hyvin mutkikasta ja hidasta. Ennen kaikkea hämmästyttävimmältä välillä itsestä tuntuu ihmisten asenteet: Se, että kävelet mieluummin, kuin otat auton, tai että käytät bussin sijaan polkupyörää, saa aikaan ympäristössä hämmästyvää mutinaa: ”Kuka nyt vapaaehtoisesti sellaista?” Se on kuitenkin niin, että maapallomme on yhteinen, ja siitä on meidän kaikkien huolehtiminen. Lisäksi olen huomannut, että yhä useampi, erityisesti nuoret, pitävät autottomuutta hyvänä elämäntapana.

Pöntinen kuvailee pääkirjoituksensa lopussa useita vaihtoehtoja, joilla liikkumista voisi helpottaa. On totta, että julkisen liikenteen käyttömäärät kasvavat vasta, kun palvelu ja hinta-laatu-suhde paranevat olennaisesti. Ja sitten kun myös pyöräilyreitit entisestään paranevat, innostaisi se varmaan yhä useampia pyöräilemään. Hyvä puoli bussissa vietetyssä työmatkassa piilee puolestaan siinä, että matkan voi käyttää lukemiseen tai muutoin työpäivään valmistautumiseen. Lisäksi uuteen elämäntapaan tottuu nopeasti. Kannattaa kokeilla ja muistaa se, ettei julkinen liikenne ei ole vain meitä opiskelijoita, työttömiä tai eläkeläisiä varten - se on olemassa meitä kaikkia varten.

Kati Oksman
opiskelija, Kuopio

Brysselin ECOSY-tapahtuma

2007-02-14T15:09:00.000+02:00

Tänä vuonna toista kertaa järjestetty ECOSY:n Winter University järjestettiin yhteistyössä PES:n kanssa. Tapahtuma pidettiin osin PESn puoluetoimistolla, osin Euroopan parlamentin tiloissa. Tilaisuus oli viisipäiväinen, ja koostui kolmesta eri työskentelymuodosta: workshopeista, round-tableista eli ryhmäkeskusteluista sekä plenaryista eli täysistunnoista. Puhujat olivat pääosin tasokkaita, ja samoin saamamme materiaalikansiot tervetuliaispakkauksineen.
Teemana oli Vahvempaan Eurooppaan ja sen tiimoilta joka päivälle oli varattu eri teema. Osallistujia noin 20 eri maasta ja yhteensä osallistujia oli noin 40-50, joista noin 5-10 oli paikallisia belgialaisia demarinuoria, jotka toimivat tarvittaessa oppaina, turisti-isäntinä ym. Tässä raportissa kuvailen niitä toimintoja, joihin itse pääsin osallistumaan. Lisäksi arvioin tilaisuuden järjestelyitä ja luonnetta yleisesti. Lopusta löydät myös tilaisuuden loppulauselmat tiivistettynä.

1. päivä, sunnuntai

Saavuin tilaisuuteen kello 21 maissa paikallista aikaa, ja osuin paikalle juuri sopivasti jäänmurtamisleikkeihin mukaan. Porukkaa oli koossa noin 35 henkilöä, joista moni kertoi olevansa ensimmäistä kertaa mukana ECOSY:n tapahtumassa, mikä tuntui mukavalta. Sunnuntailla ei varsinaisesti ollut omaa teemaansa, mutta tulokkaat oltiin jaettu kolmeen ryhmään keskustelemaan aiheista Eurooppa ja kansalaiset, Sosiaalinen Eurooppa ja Euroopan Unioni maailmassa. Ryhmien työskentelyn tulokset saattoi käydä lukemassa mind-mapeilta seinältä.

2. päivä, maanantai

Maanantain teemana oli EU:n tuominen lähemmäksi kansalaisia. Tilaisuus avattiin turvatarkastuksien jälkeen myöhässä Euroopan parlamentissa, kymmenen tienoilla aamulla ECOSY:n pääsihteerin Anian toimesta PESin ryhmähuoneessa. Kumpikaan paikalle tilattu puhuja, PES:in pääsihteeri Philip Cordery eikä Euroopan Parlamentin Sosialistiryhmän PSE:n pääsihteeri David Harley päässyt paikalle. Sen sijaan jokin toinen sihteeri PSE (http://www.socialistgroup.eu/) -ryhmästä tuli pitämään ajankohtaiskatsauksen.
Alkuun hän totesi faktat. Sosialistiryhmällä on 217 meppiä Euroopan parlamentissa, eli he ovat kooltaan toiseksi suurin ryhmä heti oikeisto/konservatiiviryhmän jälkeen, mutta arvostukseltaan suurin. Puheessa korostettiin ajankohtaisina ongelmina ympäristön tarpeiden ja teollisuuden tarpeiden välistä ristiriitaa, tarvetta perustuslain hyväksymiselle ja sosiaalisen Euroopan edistämiselle. Puhuja kertoi myös, että PSE:ltä oli ollut edustusta Maailman Sosiaalifoorumissa ja myös Global Progressive Forumissa, ja kertoi, maailman köyhyysongelmien ratkaiseminen on myös heille, eurooppasosialisteille erittäin tärkeää.
Tämän jälkeen tuli infoa puolueesta nimeltä PES. Poul Nyrup Rasmussen on PES:n presidentti, ja sen ohella, että kaikki sosialidemokraattiset ja sosialistipuolueet EU:n piirissä ovat PES:n jäseniä, on PES:iin liittynyt tähän mennessä noin 5000 yksittäistä PES-aktivistia. Käytännössä henkilöt ovat liittyneet PES-activist -sähköpostilistalle, jonka kautta saavat säännöllisesti tietoa puolueen toiminnasta. Tavoitteena kuitenkin on yhä integroituneempi puolue, ja sitä varten meitä nuoria kehotettiin haastamaan puolue. Toiminnan avainsanoiksi kuvailtiin näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä. Lisäksi nuorilta perättiin myös uusia ideoita puolueen toimintaa ajatellen ja uusia nuoria ehdokkaita vuoden 2009 EU-vaaleihin. Ne vaalit tahdotaan voittaa. Winter Universityn loppuun kasatut materiaalit onkin tarkoitus luovuttaa PES:in käyttöön.

Tämän avausosuuden jälkeen teimme kierroksen Euroopan Parlamentin tiloissa, ja ruokailimme vieraiden ruokalassa. Yllättävältä tuntui, miten suuri koko talo lopulta oli, ja miten paljon palveluita siellä on saatavissa. Talosta löytyi useiden kahviloiden ohella mm. pesula, kampaamo, postitoimisto ja kuntosali.

Lounaan jälkeen iltapäivällä saimme täysistuntoon vieraaksemme mepit Jo Leinenin Saksasta ja Richard Corbetin Britanniasta. He pitivät alustuksen päivän teemasta, eli miten EU:ta saisi tuotua lähemmäksi kansalaisia. Kummastakaan alustuksesta ei tullut kovin paljon uutta tietoa. Pääasiassa keskusteltiin EU:n perustuslaista, ja niistä ennakkoluuloista, johon perustuslaki Ranskassa ja Hollannissa kaatui.

Leinenin mielestä kaksoiskansalaisuuksia tulisi myöntää reilusti nykyistä enemmän, jotta osallisuutta poliittiseen päätöksentekoon saataisiin lisättyä. Hän tarkoitti sillä sitä, että yhä useammat ihmiset työskentelevät ja asuvat tilapäisesti tai pitkiäkin aikoja eri maassa, kuin tämän perhe tai oma kotimaa olisi, jolloin olisi hyvä saada äänioikeus ainakin siinä kunnassa, missä hän oleilee.

Lisäksi Leinen peräänkuulutti muutoksia demokraattiseen infrastruktuuriin, jolla viittasi pääasiassa siihen, ettei eurooppalaista sosialistipuoluetta ole ollut kuin vähän aikaa. Eurooppa tarvitsee julkista demokraattista keskustelua. Vaikuttaminen EU-asioihin äänestämällä kerran viidessä vuodessa ei vain ole tarpeeksi. Puheensa loppuun hän totesi, ettei perustuslakiprosessia aloiteta enää kokonaan alusta uudelleen, sillä niin moni maa on jo sanonut perustuslaille "kyllä".

Corbett korosti puolestaan, että EU:lla on uniikki legitiimi asema verrattuna moniin muihin ylikansallisiin unioneihin, kuten Natoon tai YK:hon. Hän on samaa mieltä Leinenin kanssa, että on totta, että puutteita infrassa on, mutta niiden eheyttämiseksi pitää tehdä työtä. PES:in asemaan liittyvään keskusteluun Corbett teki mielenkiintoisen avauksen pohtimalla sitä, pitäisikö jatkossa olla mahdollista liittyä henkilöjäsenenä suoraan PES:iin ilman että kuuluisi emopuolueeseen tai edes paikalliseen työväenyhdistykseen. Moni ecosylainen ei toisin tainnut pitää ajatusta kovin uskottavana tai varteenotettavana. Itsestäni se on harkinnan arvoinen asia.
Sen ohella Corbett korosti, että sosiaalidemokraattien tai sosialistipuolueiden jäsenten Euroopassa tulisi edes tietää, että he automaattisesti ovat myös PES:in jäsen. Hän kertoi esimerkin, että Irlannissa puolueen jäsenkorttiin tulee automaattisesti näkyviin myös PES:in logo. Itse esitin Corbetille kysymyksen siitä, tulisiko perustuslain nimi muuttaa joksikin muuksi kuin perustuslaiksi jos se olisi kansalaisten helpompi hyväksyä. Corbett myönsi, että eri maissa kyseisellä sanalla on erilaisia merkityksiä, ja joissakin maissa sanalla perustuslaki on jopa myyttiseltä kuulostavia kaikuja. Hän lopulta vastasikin, että mikä tahansa asia, mikä tekee perustuslaista helpomman ymmärtää tai hyväksyä, on hänen mielestä ihan hyväksyttävä muutos. Lisäksi tämän täysistunnon aikana puhuttiin paljon mediasta ja sen vaikutuksesta kansalaisten asenteisiin. Molemmat mepit korostivat, että instituutioista ja äänestyskäyttäytymisestä ja eri ryhmien tekemien diilien kertomisen sijaan media voisi kertoa asiakysymyksistä ja niiden sisällöistä.

Plenary oli mielestäni antoisa ja mielenkiintoinen. Lyhyen kahvitauon jälkeen meillä oli vielä ryhmäkeskustelut aiheista institutionaalinen reformi ja kansalaisten osallisuus. Itse osallistuin jälkimmäiseen. Keskustelussa tuli pitkälti esille samoja aiheita kuin aiemmassa täysistunnossa. Yleisimmät mielipiteet olivat, että kansalaiset saavat EU:sta liian vähän tietoa, tai se on vaikeasti saatavilla oleva (esim. kreikkalaisella maanviljelijällä ei välttämättä ole internetiä), tai että ihmiset eivät ole tarpeeksi koulutettuja omaksumaan tietoa. Itse totesin, että Suomessa EU-tietoa saa ainakin hyvin, jopa liian kanssa, joten siitä ei ole kysymys.

Myös median koettiin antavan liian negatiivisen kuvan EU:n päätöksenteosta. Joku Sloveniasta arveli toisaalta, että äänestäjin luottamus poliitikoihin on niin kova, että heidän uskotaan hoitavan asiat hyvin kansan puolesta. Kreikkalainen Danai puolestaan uskoi, etteivät EU-mepit pidä tarpeeksi yhteyttä äänestäjiinsä ja kerro, mitä EU:ssa tapahtuu. Tietoa kerrotaan suunnilleen viiden vuoden välein; silloin kun halutaan valtakirja jatkopestille. Italiasta ja Itävallasta tuli näkemyksiä, että ihmiset ovat turhautuneita politiikkaan ylipäätään, sillä poliitikot eivät pidä lupauksiaan. Kansan valitsemalla EU-parlamentilla pitäisi olla myös selkeästi enemmän valtaa, jotta se olisi uskottava. Italialainen Brando ehdottikin, että parlamentin pitäisi vähintään saada valita presidentti EU:lle. Muita konkreettisia ehdotuksia osallisuuden nostamiseksi ei oikeastaan tullut. Oli silti mielenkiintoista kuulla eri maiden tilanteista ja käytännöistä.

Keskustelun päätyttyä oli jälleen kahvitauko, jonka jälkeen vapaaehtoiset jäivät Drafting Committeehen eli luonnostelemaan päivän teesejä tiiviiseen muotoon. Sitten olikin illallinen kello 21.00 maissa. Illallisen jälkeen oli vapaaehtoinen yökierros pitkin Brysselin katuja, mutta ei suinkaan baarikierros, vaan turistinähtävyyksien katselua. Illat ylipäätään ruokailuineen venyivät aina niin myöhään, että kertomukseni päivä päivältä lyhyenevät väsymyksen myötä.

3. päivä, tiistai

Tiistain työskentely aloitettiin PES:n päämajalla, parin korttelin päässä Parlamentista. Päivän teema oli sosiaalinen kehitys ja integraatio. Ensimmäisessä plenaryssä aiheena oli euroopan kasvun edistäminen, köyhyyden väheneminen ja uusien ja parempien työpaikkojen luominen. Nämä kaikki ovat siis ECOSY:n uusimman kampanjan keskeisiä tavoitteita. Puhujina toimivat John Monks, joka on ETUC:in (lyhyenne sanoista European Trade Union Confederation, www.etuc.org) pääsihteeri, Conny Reuter, SOLIDAR (www.solidar.org) in pääsihteeri ja Petroula Nteledimou, ECOSY:n varapuheenjohtaja.

Monks puhui lähinnä Euroopan unionista ja globalisaation haasteista. Hän muistutti entisten Euroopan maiden tekemästä riistopolitiikasta, ja sanoi, ettei meillä ole historiallisessa valossa varaa vaatia asioita esim. Afrikalta. Hän varoitteli protektionismista, ja otti esimerkiksi viljan tuetun tuotannon Euroopassa. Sen sijaan koulutus on tärkeää ja investointeja Eurooppaan tarvitaan paljon. Conny Reuter puhui asioista oman työnantajansa, SOLIDARin nimissä. Hän kertoi, että työ järjestössä, jossa on yli 34 jäsenjärjestöä ja sitä kautta noin 10 miljoonaa jäsentä, on välillä hieman konfliktintäytteistä. SOLIDARin intresseissä ja tavoitteena on hyvin tasapainotettu, solidaarinen globalisaatio. Hän kertoi muutamia esimerkkejä tai kohtia, jotka tämän tavoitteen esteenä voivat olla:
1. Asenne, jonka mukaan sosiaaliturva on (pohjois)eurooppalainen luksuselementti, johon kaikilla ei ole varaa. Reuters totesi, että varsinkin varakkaat maat, kuten USA ja Saksa sortuvat tällaiseen ajatteluun. 2. Työskentely ei ole kaikki kaikessa. Tässä Reuters korosti kuitenkin työskentelyn ohella tapahtuvan elinikäisen oppimisen tärkeyttä. Tässä hän viittasi PISA-oppimistuloksiin. 3. Flexicurity 4. Decent work & decent life. Saksassa yli 70 prosenttia syntyvistä työpaikoista on pätkätöitä. Lisäksi Reuters puhui tarpeesta tiiviimmälle ammattiliittojen kansainväliselle yhteistyölle, jotta solidaariseen globalisaatioon päästäisiin.
Plenaryn jälkeen kokoonnuimme vielä workshoppeihin puoleksitoista tunniksi keskustelemaan ennen iltapäivän lounasta. Itse osallistuin ryhmään, joka puhui aiheesta More and better jobs. Alustuksen tästä aiheesta piti hollantilainen meppi Ieke van den Burg, joka on itsekin työskennellyt ammattiliitossa. Hän kertoi Lissabonin strategiasta, ja siitä että ensi viikolla otettaisiin siitä uusi resoluutio käsittelyyn. Itse en valitettavasti ymmärtänyt tämän viisaan mepin sanoista paljoakaan, vaan olisi pitänyt kerrata Lissabonin strategian sisällöt ennen work-shoppiin tuloa. Asialistalla vilahtelivat kuitenkin sanat Green paper ja Labour law.
Sosialistien tavoitteena EU-parlamentissa on saada kaikki työntekijöiden vähimmäisetuudet turvattua, mutta helppoa se ei ole konservatiivien ollessa nyt enemmistönä. Keskusteluun osallistujia huolettivat Slovenian korkea nuorisotyöttömyys, vierasmaalaisten työntekijöiden asema ja palkat Ruotsissa ja minua vuokratyövoiman käyttö Suomessa. Viimeiseen liittyen Ieke kertoi, että vuokratyöntekijöiden asemasta ei ole päästy EU:ssa yhteisymmärrykseen. Sosialistit ajavat kuitenkin tavoitetta tasavertaisesta kohtelusta tavallisen työntekijän ja vuokratyöntekijän välille. Myös palveludirektiivin käyttöönottoa on valvottava EU-maissa. Muut kaksi ryhmää käsitteli Euroopan sosiaalista mallia ja julkisia palveluita. Kaikissa ryhmissä oli myös suomalaisedustusta.

Iltapäivällä ja illalla oli vielä kaksi täysistuntoa. Ensimmäinen oli maahanmuutosta ja sosiaalisesta integraatiosta ja toinen tietopohjaisesta yhteiskunnasta. Ensimmäisessä Stavros Lambrinidis (meppi Kreikasta) ja Emine Bozkurt (meppi Hollannista) jaarittelivat meille nuorille aika lailla itsestäänselvyyksiä. Puhujista huomasi, että he olivat sovittaneet sanomansa nuorelle kuulijakunnalle, mikä aiheutti sen, että useimmat tylsistyivät yksinkertaistetun luennon aikana.
Pääteesit olivat kuitenkin, että maahanmuutto ei ole poliisiasia, kaikki muslimit eivät ole rikollisia ja että äänioikeus on maahanmuuttajan perusoikeus, vaikkei maan kansalainen olisikaan. Lisäksi Bozkurt korosti, etteivät maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset ole enää maahanmuuttajia, vaan maan tasavertaisia asukkaita siinä missä muutkin. Kansalaisuuden saamista EU:ssa ylipäätään tulisi nopeuttaa ja helpottaa. Tärkeitä asioita siis. Toisessa paneelissa esiintyivät ruotsalainen Åsa Westlund, itävaltalainen Christa Prets, saksalainen Lissy Gröner sekä espanjalainen Maria Badia I Cutchet. Tästäkään esityksestä ei jäänyt mieleen mitään kirjaamisen arvoista.
Illalla ryhmäkeskusteluiden aiheina olivat maahanmuutto ja turvapaikkakäytännöt, eurooppalainen nuorisopolku ja koulutus kaikille Euroopassa? Illalla ruokailtiin ravintola Slovenian Housessa, jossa oli myös muiden eurooppalaisten nuorisopuolueiden edustajat paikalla esittäytymässä ja myös mm. Eurooppanuorten (JEFin) puheenjohtaja.

4. päivä, keskiviikko

Päivän teemana oli demokratia ja tasa-arvo, ja päivä aloitettiin istunnolla, jonka teemana oli kestävämmän, oikeudenmukaisemman, turvallisemman ja rauhanomaisemman maailman rakentaminen. Paikalle ystävällisesti ilmaantui puhumaan Karin Scheele ja Mariano Rosa, meppejä kumpikin.

Winter Universityn aikana ei ollut ollenkaan tavatonta, että usein vähintään yksi puhuja jäi pois ja puhujat vaihtuivat pitkin matkaa, joten välillä oli vaikeaa seurata, kuka puhuja kulloinkin oli kyseessä. Se ei kuitenkaan estänyt tahtia, vaikka toisinaan puhujat oli aina välillä repäisty jostakin käytäviltä toveria tuuraamaan vähän valmistautumattomana. Näistä puhujista toinen oli etukäteen bookattu, toinen jokeri. Annetusta teemasta he puhuivat lähinnä kestävän kehityksen ja ympäristön näkökulmasta. Kysymyksiä esitettiin mm. Reilun Kaupan tuotteiden verotuksesta, maatalousreformista, ympäristörikollisuudesta ja siitä, miten EU:n ympäristövaltiot saataisiin mukaan ympäristötalkoisiin.

Kahvitauon jälkeen jatkettiin EU:n laajentumisteemalla, Puhujat pyrkivät arvioimaan laajentumista ja kertoa asioista omista näkökulmistaan. Ensimmäinen puhuja, mep Hannes Swoboda Itävallasta oli sitä mieltä, että EU:n laajentuminen on sujunut pääosin hyvin. Hän korosti, että kun päätöksiä tehdään erilaisten poliittisten ryhmien ja näkemyksien välillä, on tulos aina kompromissi, vaikka eri ryhmittymillä voi olla toisistaan valtavan poikkeavia näkökulmia. Hän oli sitä mieltä, että kristilliset ryhmittymät haluavat esimerkiksi Kroatian otettavan jäseneksi heti, koska se on vankan katolilainen maa. Muutoin hänestä ei oikein saanut selvää, mitä mieltä hän oli EU:n jatkolaajentumisen aikataulusta, ja mitkä maat tulisi ottaa jäseniksi.

Yhtäältä hän korosti vahvaa Eurooppaa ja sen pelisääntöjä (=perustuslakia), mutta ei tarkentanut, pitäisikö laajentuminen laittaa jäihin siihen saakka, kun perustuslaki on hyväksytty. Turkki hänen sanojen mukaan otetaan jäseneksi, kun se on valmis. Valmiudella hän käsitti sen, että Turkki hyväksyy vähemmistönsä ja omaksuu eurooppalaiset arvot. Uskonnolla ei ole niinkään väliä, sillä ei Turkkia syrjitä. Hänen mukaan Turkin jäsenneuvottelut ei ole jäissä EU:n puolelta, vaan Turkilla itsellään on menossa jonkinlainen sisäpoliittinen kriisi; Heidän on itse päätettävä mitä he haluavat. Kaikki riippuu heistä itsestään, hän sanoi. Muita huomioon otettavia paikkoja/maita oli Swobodan mukaan Länsi-Balkan ja Ukraina. Ja tietenkin kaikki muut maat, jotka haluavat liittyä, hän täsmensi. Laajentumiskomissaari Rehnin toimintaan Swoboda sanoi sosialistien olevan tyytyväisiä Oscar Ortiz-Niemisen sitä kysyessä. Sen sijaan erään saksalaistytön kysymys Venäjän mahdollisesta EU-jäsenyydestä sai mepin kakomaan: "Venäjä ei ole myöntänyt ihmisoikeusrikkomuksiaan", toisin kuin Saksa. Toinen asia, mikä Swobodaa närästi oli se, että Venäjä käyttää energiaa instrumenttina Ukrainaa ja montaa muuta maata vastaan. Muutenkin hän näki ongelmallisena juuri energiariippuvuuden Euroopan ja Venäjän välisissä suhteissa.

Toinen meppi oli luullakseni nimeltään Robert, mutta raporttia kirjoittaessani en onnistunut löytämään oikeaa henkilöä Sosialistiryhmän sivuilta (http://www.socialistgroup.eu/). Ehkä olin siis kuvitellut hänet:). Hänet oltiin hälytetty myös puhumaan lyhyellä varoitusajalla, joten häntä ei löytynyt puhujavihkosesta, jossa kaikki esiintyjät oltiin esitelty lyhyesti valokuvineen. Hän kuvaili hauskasti ennakkoluuloja, joita vanhoissa jäsenmaissa oli ennen isoa laajentumista 2004, ja joita on edelleen. Kaikkialla kohistiin hänen mukaansa puolalaisesta putkimiehestä, joka tulee ja työt. Todellisuudessa kukaan ei tunne eikä ole nähnyt yhtään puolasta tullutta työntekijää. Myytit ja ennakkoluulot istuvat siis syvässä meissä. Hän korosti, että Euroopan Unioni on ennen kaikkea rauhan ja ystävyyden liike, ja ennakkoluulot johtuvat vain huonosta EU-tuntemuksesta. Lopuksi molemmat puhujat korostivat, miten tärkeää EU:n on olla vahva ja yhtenäinen; niin Kioton sopimuksessa, niin sosiaalipolitiikassa, niin taloudessa kuin rauhassakin.

Lounaan jälkeen iltapäivällä oli viimeinen plenary demokratiasta ja tasa-arvosta. Puhujat olivat tasokkaita; Mep Michael Cashman Britanniasta, Zita Gurmai, unkarilainen PES:in naisten presidentti, Pia Locatelli Kansainvälisistä Sosialistinaisista (SI Women, President) ja kaksi seksuaalivähemmistöjärjestöjen edustajaa, järjestöjen nimet suluissa: Juris Lavrikovs (ILGA) ja Björn van Rozendaal (IGLYO). Alla kuvaan lyhyesti mielenkiintoisimpien puhujien mielipiteitä.
Michael Cashman kuvaili, että EU on luotu krematorioiden ja hautausmaiden tuhkista, estämään kaiken sorron ja hirmutekojen uudelleentoteutumista. Hän on itse avoimesti homoseksuaali, ja kertoi millaisia asioita oli joutunut kestämään oman ulostulonsa jälkeen. Hän sanoi, että EU:n perusperiaatteena tulee olla, että kaikissa eri jäsenmaissa tulee olla samanlainen kohtelu homoille ja lesboille. "Pelisäännöt on tehty noudatettaviksi, siinä on EU:n sisällä vielä työtä". Latviassa tuli hänen mukaansa viimeisin takaisku, mutta Puolassa on tapahtunut edistystä. Muun Euroopan yhteisön sosiaalinen paine on vaikuttanut asioihin siten, että niitä aletaan vähitellen hyväksyä. Kansainvälistä läsnäoloa Gay-Prideissa ja muissa kaivataan.

Zita Gurmai alusti värikkäästi teemalla "Politics or kitchen?". Hän kertoi naisen asemassa olevista epäoikeudenmukaisuuksista EU:n alueella, mm. sen, että nainen saa eurooppalaisittain keskimäärin 15 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet. Englannissa työssäkäyvistä naisista 40 prosenttia on osapäivätyössä, ja lasten päivähoito on useissa maissa kehno. Hän totesi myös, ettei lasten hankkiminen ole nykypäivän työskentelevälle naiselle enää itsestäänselvyys. EU-elimissäkin naiset ovat vähemmistö. Hän kritisoi myös, että ei omaa puoluettakaan ei aina kiinnosta.. Ratkaisuksi hän tarjosi Gender Roadmapia, millainen on ilmeisesti jo olemassa.
Illan päätteeksi oli vielä kaksi ryhmäkeskustelua, joista toinen käsitteli naisten osallisuuden nostamista ja toinen, johon itse osallistuin, HLBT-oikeuksia. Alustajiksi saimme Jurin ja Björnin aiemmasta istunnosta, sekä hollantilaisen mepin Thjis Bermanin. Ihmiset olivat varmaankin tässä vaiheessa varmaan jo sitten niin väsyneitä, että ryhmäkeskustelu meni osallistujien puolelta alustajien välisen keskustelun ja flirtin seuraamiseksi.. Eräs puolalainen kaveri pääsi tosin hyvin keskusteluun mukaan. Keskeisiä ajankohtaisia tavoitteita HLBT-oikeuksissa olivat kuitenkin se, että syrjintä sukupuolisen suuntauksen vuoksi määriteltäisiin viharikokseksi ja että seksuaalivähemmistöjen oikeus saada lapsia tunnustettaisiin.
Itsestäni oli harmillista, että tasa-arvokeskustelu keskittyi niinkin voimakkaasti vaan kahteen teemaan: naisiin ja seksuaalivähemmistöihin. Mm. kielivähemmistöjen oikeuksista ei puhuttu päivän aikana sanaakaan. Me suomalaiset kerroimme puolestaan epävirallisissa keskusteluissa omista näkökulmistamme tasa-arvoasioihin: Suomessahan päinvastoin osa nuorista miehistä on syrjäytymisuhan alla; eivät kouluttaudu, ovat yksinäisiä ja tekevät itsemurhia, kun taas naiset alkavat mennä ohi ainakin koulutuksessa. Halusimme pienellä kärjistyksellä tuoda ilmi, että on olemassa monenlaista epätasa-arvoa. Epäviralliset keskustelut olivat usein niitä informatiivisimpia, ja jälkeenpäin tuntuu, että jokaisesta maasta olisi kaivannut lyhyen infopaketin keskustelun pohjalle, jossa mainittaisiin mm. maan poliittiset voimasuhteet, taloudellinen tila, koulutusaste jne.

5. päivä, torstai

Lähtöpäivänä järjestettiin todistusten jako ja viimeinen istunto ennen tilaisuuden lopettamista. PES:in presidentti, Martin Schulz pääsi paikalle, ja piti hienon puheen EU:n merkityksestä, ja siitä, miten EU-maat itse vaikuttaa itse asioiden sujumiseen EU:ssa. Hän ruoski kansallisten etujen valvojia, ja kehotti katsomaan laajempia kokonaisuuksia. Hän kuvaili, mitä lyhytnäköisyys voi pahimmillaan olla ottaen esimerkiksi Puolan, jossa hallitusvalta on hetki sitten muuttunut. Siellä maan sooloilut niin oppikirjojen uusimisessa kuin kuolemantuomion palauttamisharkinnoissa uhkaa koko EU:n yhtenäisyyttä. Perustuslakikaan ei ole mennyt läpi, sillä jäsenmaiden riittävä tahtotila puuttuu. Hän peräänkuulutti sosiaalista koherenssia ja myös yksilön oikeuksien kunnioittamista. Tämä kirvoitti monia puheenvuoroja, ja mm. toveri A. Häkkinen Helsingistä lupautui Schulzin seuraksi ristiretkelle Puolaan. Tervehdyksensä toivat myös ECOSY:n presidentti Giacomo Filibeck ja ensimmäisenä päivänä meidät unohtanut Philip Cordery, PES:in pääsihteeri.

Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi hyvä maku, ja PES:n väki onnistui innostamaan meitä ja vakuuttamaan, että meidän nuorien mielipiteillä on aidosti merkitystä. Se, mikä tuntui itsestä rankalta, oli se, että päivät olivat usein aamukymmenestä iltamyöhään illallisineen ja että tilaisuuksien poikkeuksetta alkaessa noin 10-15 minuuttia myöhässä, jäivät happihyppelyt ja tauot lyhyiksi. Materiaalikansiot ansaitsevat kiitoksen, kuin myös Euroopan Unionin tilat. Itse olisin kaivannut myös vielä aktiivisempaa ja ennakoivampaa tiedotusotetta järjestäjiltä. Sitä, että joka aamu kerrattaisiin päivän ohjelmat, tilat ja muutokset, ja illalla kerrattaisiin ennakkoon vielä seuraavan päivän ohjelma. Nyt tiedottaminen oli sitä, että asioita kerrottiin/täsmennettiin usein vasta kysyttäessä tai vähän ennen, kun jotakin kuuluisi tehdä tai tapahtua. Osallistujat olivat aktiivista ja kysymyksiä kysyttiin puhujilta. ECOSY kiitteli sitä ja ECOSYa kiiteltiin PES:n aktiivien välillä puolin ja toisin.

Yhdeksän ECOSY:n vaatimusta eurovaaleja 2009 ajatellen vapaasti suomennettuna (samat saa ladattua tarkemmin englanniksi osoitteesta http://www.ecosy.org/):
1.Tiekartta perustuslakia kohti
2. Vahvempi puoluejärjestelmä
3. Todellinen Euroopan kansalaisuus
4. Lissabonin strategian käyttöönottoon saatava draivia
5. On oltava ehjä eurooppalainen sosiaalinen ja taloudellinen malli
6. Tasa-arvoinen yhteiskunta
7. Oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa
8. EU:hun pääsy ja naapurisuhteet
9. Rauhan EU

- - -

Jälkikirjoitus: Jos haluatte tietää lisää, tai tarkentaa asioita, niin kysykää lisää :). Hauska oli yrittää saada selkoa omista muistiinpanoistaan jälkikäteen.

Pää kuin kuhiseva muurahaispesä

2007-02-01T15:56:00.000+02:00

Hyvä blogi,

elämäni on karusellia. Viime päivät olen tehnyt rivakasti päättötyötä, ja yrittänyt repiä aikaa myös politiikalle. Vuoroaan odottavat ainakin Paavalin vaalilehden pääkirjoitus, ympäristöaiheinen kirjoitelma Lippu-lehteen ja monta muuta.

Lauantaina lähden Helsinkiin ja osallistun Heurekassa pidettäville vaalivaltiopäiville, sunnuntaina onkin sitten lähtö Brysseliin. Siellä ollessani pitäisi tulla tieto kahdesta työpaikasta, että olenko pääsemässä toiselle haastattelukierrokselle vai en. En tiedä mitä ajatella, jos en pääse. Tai todennäköisesti en ajattele mitään: Jätän työnhakujutut sivuun ja jatkan päättötyön paahtamista. Tiedän ainakin kolme opiskelukaveria, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä: Tekevät päättötyötä, mutta aloittavat työnhaun vasta, kun ovat valmiita koulun kanssa. Joidenkin mielestä taas se on liian myöhään, ja etsivät työpaikan ennen kuin uskaltavat irrottautua koulusta – vaikka sitten sen kustannuksella, että päättötyön tekeminen viivästyy ja hidastuu. Todennäköistä on myös se, että kilpailemme jatkossa ainakin osittain samoista työpaikoista. Se tuntuu kummalliselta. Ei ahdistavalta, mutta oudolta vain.

Minä olen ensi viikon siis ECOSY:n Winter Universityssä Brysselissä. Odotan ihanaa aikaa ja tasokasta ohjelmaa. Olen luvannut tapahtumasta liittoon kattavan raportin. Nyt täytyy miettiä, ottaako tietokone mukaan, ja jos ottaa, niin missä ja milloin sitä sitten käyttää. Blogiin kirjoitettu raportti voisi olla myös hyvä vaihtoehto, mikäli internetin ääreen pääsee sopivan usein. Tilaisuudessa teema on ”Growing together stronger” ja aiheina ainakin EU:n tuominen lähemmäksi kansalaisia, sosiaalinen kehitys ja yhdentyminen, köyhyyden vastustaminen ja talouskasvun edistäminen, demokratia- ja tasa-arvoteemat.

Kävin katsomassa tiistaina elokuvateatteri Kuvakukossa anime-elokuvan Naapurini Totoro. Olen aivan hullaantunut Hayao Miyazakin elokuviin, joista on Totoron lisäksi olen nähnyt Liikkuvan Linnan ja Henkien Kätkemän. Sopii lapsenmielisille ja lapsille, ovat nimittäin ihanan eloisia tuotoksia. Pitäisi varmaan nyt tutustua muihinkin japanilaisiin anime-elokuviin, sitten kun on aikaa. Kiitos Kuvakukolle Anime-teemapläjäyksen järjestämisestä!

Tänään tyydyn sitten kotimaiseen elokuvaan, kun menen katsomaan Olli Saarelan uusinta tuotosta, Suden Vuosi -elokuvaa, ennakkonäytökseen. Saa nähdä, miten paljon ohjaaja on siirtänyt omaa elämäänsä valkokankaalle.. ;).

Kuvassa on taiteilija itse.. Hayao siis :). http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Hayao_miyazaki_drawing.jpg

Porkkanaa liikkumiseen

2007-01-23T10:42:00.000+02:00

Sosiaali- ja terveysministeriön tekemän tutkimuksen mukaan ihmisten liian vähäinen liikunnan harrastaminen aiheuttaa Suomessa vuosittain runsaan 300–400 miljoonan euron kustannukset. Tähän lukuun tuskin on sisällytetty pelkän ylipainon aiheuttamia kuluja, vaan kulut koostuvat yleisemmin sairauspoissaoloista ja työn tuottavuuden heikkenemisestä, sekä terveydenhuolto- ja sosiaalimenoista.

Ennen autojen ja joukkoliikenteen olemassaoloa liikuntaa on tullut harrastettua olosuhteiden pakosta, ja ihan hyvin on jaksettu. Nykyään kehon rasitusta ei välttämättä synny työn tai paikasta toiseen siirtymisen kautta, joten kehon ja keuhkojen rasittaminen täytyy tehdä erikseen vapaa-ajalla. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka lajeista löytyy nykyään hyvin valinnanvaraa jokaiselle, ei vähävaraisilla ole välttämättä varaa harrastaa lempilajiaan. Hyötyliikuntaa voi toki harrastaa kuka tahansa.

Tämän vuoksi liikunnan harrastamisesta tulisi jollakin lailla palkita, tai tehdä harrastaminen mahdollisemman helpoksi ja taloudellisesta tilanteesta riippumattomaksi, sillä jo kolme kertaa viikossa harrastettu kuntoliikunta pitää ruumiin ja mielen terveenä. Liikuntatalkoilla säästämme oman terveytemme ja kohdennamme säästyneet veroeurot muuhun tarpeelliseen.

Kati Oksman
Kuopio

Mielipide julkaistu Savon Sanomissa 23.1.2007

(Kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Carrot_2.jpg )

Valokuvapäiväkirja 20.1.

2007-01-20T18:03:00.000+02:00

Heräsin kello 10.50 kauniiseen auringonpaisteeseen. Ihailin lumisia maisemia lehteä hakiessani.

Söin puuroaamiaisen, pukeuduin ja lähdin uimahallin kuntosalille. Matka taittui kävellen.
Olin niin innoissani kamerani toimimisesta, joten otin kuvan myös uimahallirakennuksesta.

Salilla treenasin huonossa hapessa noin 45 min. Hyvä puoli yksintreenaamisessa on se, ettei aikaa mene jutteluun, ja lepotauot voi tehdä jotakin toista lihasryhmää, tai pitää muuten tauot lyhyinä.

Tämän jälkeen kävin vuokraamassa elokuvan, moikkaamassa Starilla Mariaa (harmi, etten muistanut ottaa kuvaa hänestä. Nyyh.). Lopuksi kävin ruokaostoksilla ja palasin bussilla kotiin.
Viimeisen kuvani otin keittiöstä sillä välin, kun kypsytin kananmunia.

Kello 18.15. Olen syönyt, katsonut elokuvan ym.
Seuraavana olisi varmaan syytä tehdä päättötyötä.

Auringosta saa energiaa, toivottavasti huomennakin paistaa.
-K

Blogin ulkoasua päivitetty

2007-01-19T00:12:00.000+02:00

Päivitin blogin ulkoasun pienen harkinnan jälkeen. Nyt tämä mielestäni on jotenkin selkeämpi ja raikkaampi. Lisäsin myös linkkeihin Erkki Tuomiojan sivuston. Olen viime päivinä osallistunut myös nettikeskusteluihin.

Tänään Savossa turputti lunta senttikaupalla. Se oli oikein ihana asia. Ihmiset punnersivat askeltaa ulkona tuiskussa, mutta jotenkin se ei ollut synkkää ja masentavaa, vaan pikemminkin iloista ja yhteishenkeä nostattavaa. Tuntui, että ulkona oli myrskyn aikaan tosi paljon ulkoilijoita. Mikä oli myös ilo nähdä, oli se, että lähes jokaisella kulkijalla oli myssy päässä. Iloa talveen, toivotaan, ettei lumemme sula.

Kuva ilmatieteenlaitoksen sivuilta

Tyhjästä väitteleminen vie tilaa asioilta

2007-01-17T15:35:00.000+02:00

Toveri Oksmania ottaa päähän, että viimeaikoina vaalikeskustelu puolueiden johtohahmojen ja ehdokkaiden välillä on mennyt siihen, että väitellään tyhjänpäiväisyyksistä: Kuka sanoi mitäkin, valehteleeko "se ja se henkilö" ja kuka on oikeassa tässä asiassa. Media odottaa aktiivisesti jopa pienintäkin rapsahdusta, ja merkkihahmojen blogeja luetaan hiki hatussa otsikoiden vuoksi.

Aluksi kannanotot tuntuvat mehukkailta ja jaksavat kiinnostaa, mutta kun samaa soopaa luetaan viikkotolkulla, alkaa se tuntua jo lukijan aliarvionnilta. Leipää ja sirkushuvia kansa tarvitsee, mutta rajansa kaikella. Ovatko muut kuin minä huomanneet, että usein väittely on kuitenkin aihepohjaltaan melko kepeää, eikä kosketa juurikaan politiikan sisätökysymyksiä?Uskon, että kansakin alkaa kohta kaipaamaan aitoa asiakeskustelua: Kuka tarjoaa meille opintotuen korotusta? Entä mikä puolue on ydinvoiman kannalla ja mikä puolue ei? Ne ihmisiä kiinnostavat, eivät mitkään poliitikkojen lausunnot siitä, kuka sopii taustojensa vuoksi pääministeriksi ja kuka ei. Ymmärrän puolueiden näkökulman, että kaikkeen on pyrittävä vastaamaan systemaattisesti. Lukijan on hyvä puolestaan muistaa ketkä keskustelusta eniten hyötyvät: Sanomalehdet ja huomiota kampanjalleen saavat poliitikot. Kyllä politiikoilla on mahdollisuus käydä halutessaan debattia kasvotustenkin. Silloin he eivät vaan hyötyisi siitä saamalla ilmaista julkisuutta. Täytyy siis muistaa sekin, ettei anna politiikkojen aliarvioida äänestäjiä vaan kansa saa ja pitääkin vaatia järkevää asiakeskustelua.

Tämän tekstin kirjoitin eilen, ja uskon kyllä, että tilanne vaalien lähestyessä tulee tämän suhteen rauhoittumaan.

Voihan Perlos

2007-01-16T20:08:00.000+02:00

Olen lukenut tänään lehdistä Uutispäivä Demarin sekä Kauppalehden jutut Perloksen kaavailemista 1200 henkilön irtisanomisista, ja voitte uskoa, että hatuttaa. Ajattelin kirjoittaa siitä tämän päivän blogiini, mutta sitä ennen kävin katsomassa, mitä Heidillä oli asiasta sanottavaa.
Globalisaatio puree ja lujaa.

Tunnustan, että minua henkilökohtaisesti jatkuvat irtisanomisuutiset turruttavat, eivätkä aina jaksa niin kiinnostaa. Tällä uutinen ravisteli, koska irtisanomiset tulevat tapahtumaan niin lähellä, Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savo on alueena hyvin samankaltainen muuttotappion ja korkeamman työttömyyden alue kuin Joensuun ympäristökin. Vaatii valtiolta kovaa työtä saada edes osa irtisanomisuhan alaisista uudelleentyöllisettyä ja aktivoitua.

Tavallaan suhtaudun ristiriitaisesti siihen, että valtio rientää apuun, kun irtisanomisia tulee. Pidän sitä kannattavana ja hyvänä asiana, mutta pidemmän päälle en usko, että tällä irtisanomistahdilla valtio ehtii rientää kaikkien apuun. Tottakai erilaisia joustavia malleja ja täsmäratkaisuita työllistämisessä tarvitaan.
Irtisanomisista ei saa kuitenkaan syyttää valtiota. Me emme ole Kiina, emmekä halua sellaiseksi tulla. Olemme rakentaneet hyvinvointivaltion kovalla työllä, eikä palveluita turvata veronkenennyksin.

Itse uskon, että osa pystyisi työllistämään itsensä vaikka yrittäjinä. Ainakin pohjoissavolaisiin pienyrityksiin etsitään usein työvoimahallinnon sivujen kautta jatkajia. Väistämättä osa, nuoret ja naimattomat, pystyvät ja jaksavat lähteä töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Muutkin varmaan, jos muuta vaihtoehtoa näköpiirissä ei ole. Luovuudella ja sisukkuudella tulee olemaan tarvetta. Voimia kaikille tulevaisuudestaan epätietoisille.

Viikon 2 kuulumiset

2007-01-08T12:08:00.000+02:00

Hyvää paluuta arkeen kaikille niille, jotka ovat viettäneet pitkää joululomaa.
Minä istun pitkästä aikaa koululla ja ihmettelen ympäröivää vilskettä. Lähden kuukauden päästä Brysseliin, joten oma päättötyö olisi hyvä saada kuosiin siihen mennessä. Se vaatii suunnitelmallista aikataulua. Ehkä meluisat koululaisbussit toimivat riittävänä motivaation lähteenä, jotta haluaisi itse "äkkiä ulos". Opiskelu on kyllä ihan kivaakin. Aion käydä vielä yhden englannin kurssin, ennen kuin opinnot päättyy. Se luo myös painetta tulla koululle opparia tekemään. Tämä viikko saa täytettä myös erilaisiin eduskuntavaaleihin liittyvistä tapaamisista.
Tsemppiä kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville!

Päivän vinkki

2007-01-03T18:28:00.000+02:00

Näin alennusmyyntien aikaan lisärompetta ostettaessa olisi hyvä syynätä vaatekaappien vanhempaa tuotantoa. Milloin olet käyttänyt viimeksi tuota tai tuota vaatetta? Miehillä tämän tyyppiset ongelmat ovat harvinaisempia kuin naisilla, mutta usein ihmisillä on taipumus käyttää vain kaikkein mieluisimpia vaatteitaan eli pientä osaa kaikesta omistamastaan. Varsinkin alennysmyynneissä, tungoksessa ja nälkäisenä keskittymiskyky saattaa hiipua ja sen seurauksena ostoskoriin päätyä vaatteita, jotka paljastuvat heti kotona tai vain lyhyen käytön jälkeen erehdyksiksi. Erehdyksistä ei kuitenkaan tarvitse masentua, vaan ne voi oikaista tekemällä jotakin hyvää:

Lahjoita ylimääräiset, kutistuneet, virheostokset ym. jollekin kirpputoritoimintaa harjoittavalle hyväntekeväisyysjärjestölle, esim. SPR:lle tai UFFiin. Tällaiselle kirpputorille vieminen säästää aikaa ja vaivaa, kun ei itse tarvitse hinnoitella tuotteita itsepalvelukirppikselle, varata pöytää ja hakea vielä myymättömät takaisin kotiin.
Huonoa tavaraa, likaista tai rikkoontunutta tosin kummallekaan ei pidä viedä. Itse saan hyvän mielen, kun ajattelen kauniiden vaatteiden saavan uuden elämän vielä jonkun toisen käyttäjän yllä ja että ne eivät ole maksanut ostajalleen liikaa. Toisaalta minusta on itsekin kiva ostaa kirpputorilta hyviä vaatteita - varsinkin kun myös tuotto menee auttamistarkoituksiin.

Miesten on usein vaikea löytää vaatteita kirpputoreilta niin helposti kuin naisten: Nyt on myös miesten aika ryhtyä entistä hanakammin kierrätyspuuhiin!

(Kuva uffin nettisivuilta.)

Kahden vuoden väliinputoajat ja muita uutisia

2007-01-02T20:48:00.000+02:00

Välipäivien reissuilta kotiin saapuessani minua odotti iso pino erilaisia lehtiä uutisineen. Kotiin tulevien lehtien määrä on rasite ja harmi, kun niitä ei ehdi lukemaan. Tänään siihen oli kuitenkin aikaa, ja bongasinkin monia mielenkiintoisia asioita.

Savon Sanomat: Avatessani Savon Sanomat tänä vuonna ensimmäistä kertaa, havaitsin, että lehti oli uudistunut niin ulkoasullisesti kuin sisällöllisestikin. Niin minä kuin lehti itse piti sitä uutisena itsessään, sillä Jari Tourusen (ent. iltapäivälehden uutispäällikkö) luotsaama perinteikäs maakuntalehti oli muuttunut hyvin iltapäivälehtimäiseksi. Kansikin oli juttujen sijaan täynnä mainoksia. Toimitusjohtaja ja pääätoimittaja Tourunen perustelee ratkaisua (SS 2.1.2007) sillä, että ilmoitusasiakkaita voidaan palvella paremmin näin.
Ketkäs sitä lehteä lukivatkaan - asiakkaat vai ilmoittajat? No, lehtijutuistakin aiotaan tehdä kuulemma entistä mehevämpiä ja iskevämpiä. Makunsa kullakin.

Kauppalehti antoi ennustuksia 2.1. lehdessään alkavasta vuotta talousvuodesta. Lehden haastattelemien talousasiantuntijoiden mukaan pörssikurssien nousu jatkuu edelleen, mutta vuotta 2006 hitaammin. Vuosi 2006 oli merkityksellinen yritysostojen ja talouskasvun vuosi. Vuonna 2007 odotetaan, että fuusioita tapahtuisi edelleen ainakin Pohjoismaissa pankkialalla ja elintarviketeollisuudessa.

29.12. Uutispäivä Demarissa kerrottiin ykkösaukeamalla, että Suomessa turvapaikanhakijoiden tilapäiset oleskeluluvat ovat nykyisin pikemmin sääntö kuin poikkeus. Vuonna 2006 turvapaikan sai 12 hakijaa, oleskeluluvan 326 hakijaa ja tilapäisen oleskeluluvan 259 hakijaa. Vuotta aiemmin myönnettyjen tilapäisten oleskelulupien määrä oli vain 27. Kyseessä on siis räjähdysmäinen kasvu.

Järkyttävää kuultavaa on Oulun vastaanottokeskuksessa työskentelevän sosiaalityöntekijä Hanna Myllykankaan kertomus, että esimerkiksi irakilaisille ei ole myönnetty juuri muita kuin tilapäislupia (B-lupa), joita myönnetään vuodeksi. Hakemuksesta tilapäislupaa voidaan jatkaa vuodella. Tilapäisluvalla oleskelu on erittäin huolestuttavaa siksi, ettei B-luvan haltijalla ole mm. oikeutta työntekoon Suomessa. Toinen on se, että Irakin olot tuskin vuodessa tai kahdessakaan parantuisivat niin oleellisesti, että elo siellä muuttuisi selkeästi turvallisemmaksi ja vakaammaksi. Todennäköisesti pidempi oleskelu Suomessa olisi tarpeellinen, mutta sen sijaan, että irakilaiset tai muut B-luvan haltijat tekisivät tämän ajan jotakin motivoivaa ja kehittävää, joutuvat he virumaan ajan suomalaisissa vastaanottokeskuksissa turhautumassa.

PS. Somaliassa soditaan jälleen. Jos joku ihmettelee, miksi Suomessa on niin "paljon" nimenomaan somaleita, kannattaa lukea lehtiä. Harva mielellän jättää tutun kotinsa. Vielä harvempi haluaa kuitenkaan asua sotatantereilla tapettavana. Harmillista, ettei EU ole kyennyt tekemään akuutille kriisille muuta, kuin Javier Solanan julkisen vetoomuksen osapuolille rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Joulu on ohi

2006-12-28T22:08:00.000+02:00

Ajattelin oikein tiedottaa siitä omasta puolestani tässä blogissa. Omasta joulustani voin paljastaa sen verran, että sain lahjaksi perinteisiäkin perinteisempiä villasukkia, kuin myös tossuja, lapasia ja suklaata. Kiitos niistä antajilleen, ne ovat osa kokonaisuutta joulutunnelman luomisessa. Myös koristellulla kuusella, kirkolla ja jouluruuilla oli osansa tämän vaikutelman luomisessa.

Perinteisesti, kristillisen kalenterin mukaan, joulun ajan katsotaan päättyvän vasta loppiaisena. Kuitenkin, mikäli itse saisin päättää, voisi se loppua hyvin jo vaikka Viattomien lasten päivänä, 28. joulukuuta. Miksikö? Monet eivät jaksa pitää joulun edellyttämää perheidylliä - tai pahimmillaan kulissia siitä kovin montaa päivää. Joulu tunnetaan voimakkaana perheyhteyden juhlana, mikä on kurja asia niille, joilla perhettä ei ole tai joilla perhevälit ovat rikkoontuneet. Vanhempi sukupolvi saattaa halveksia nuorten suosimaa baarissakäyntiä joulun pyhinä, vaikka sen funktio on useimmiten sosiaalinen - koulu- tai lapsuusaikaisten ystävyyssuhteiden vahvistaminen. Toisaalta jouluun liittyvä ylensyöntikään ei sovi useimmille. Toki joulua voisi jatkossa viettää nykyistä vähemmällä hössötyksellä, mutta se voisi aiheuttaa monessa yksilössä aluksi suurta pelkoa ja levottomuutta.

Jatkossa 24. päivää voisi jouluaaton sijaan juhlistaa vaikka siksi, että rakas presidenttimme Tarja H. on saanut syntyä tuona päivänä.

Tarja H. - Suomen lahja maailmalle.

Viime hetken hyvät ja halvat joululahjavinkit

2006-12-20T10:20:00.001+02:00

1. Lataa hieno taustakuva sukulaisen/ystävän/työkaverin tietokoneelle
Käytä lempikansanedustajaehdokkaasi valokuvaa tai puolueen logoa tähän tarkoitukseen.
Itse käytän SDP:n logoa - toimii hyvin!

2. Anna pullo kotitekoista mehua
"Lainaa" pullo omastasi tai vanhempien kotikellarista, kääri kotoisaan paperiin ja anna lahjaksi. Mikään ei voita makeaa mehua, kauniiseen nostalgiaa herättävään pakkaukseen puettuna.

3. Anna mitä tahansa ehjää tai avaamatonta kotoasi löytyvää, mitä et itse jostain syystä tarvitse
Anna lahjan saajalle "käyttöohjeet", miten luovasti lahjaa voi käyttää ja miten moneen eri käyttötarkoitukseen se sopii.
Tämä taitaa ollakin se vanhin, ja eniten käytössä oleva ohje.

4. Tilaa Sosiaaliturva-lehti
Kävin tutustumassa. Taitaa olla yksi edullisemmista lehdistä markkinoilla - 12 kk:n lehdet maksavat opiskelijahintaan 28 e. Sopii erityisesti sosiaalialaa- tai tieteitä opiskelevalle.

5. Tee mansikkapuuroa
Mansikkapuuro on hyvää ja halpaa :) .

6. Anna aikaa
Paras lahja krääsäisessä, kulutuskeskeisessä, kiireisessä maailmassa.

(Kuvalähde: http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/reseptit/puurot/mikropuurot/neljan_viljan_puuro/)

Paavalin vaalityöryhmä

2006-12-19T17:43:00.000+02:00

Paavali Kukkosen eduskuntavaalitukiryhmä kokoontuu
torstaina 21.12. kello 16.00 alkaen ravintola Amarilloon Kuopiossa ideoimaan vaalityötä.

Mikäli koet kiinnostusta vaalityötä kohtaan, tule tutustumaan ehdokkaaseen ja toisiin tukiryhmäläisiin. Lisätietoja saa minulta soittamalla numeroon 045 633 2636 tai laittamalla meiliä. Paikalle voi tulla myös ilman ennakkoilmoittautumista.

Tervetuloa!

Perhe on tärkeä

2006-12-10T22:43:00.000+02:00

Kirjoitin illalla joitakin joulukortteja.
Edellisistä vuosista ne eroavat sen verran, että tänä vuonna kortit lähtevät eteenpäin velvollisuuden tai rutiinintunnon sijaan kohteilleen täydestä sydämestä ja kiintymyksestä.

Tämä vuosi on ollut henkisesti poikkeuksellisen rankka. Ehkäpä koulupaineiden aiheuttama riittämättömyyden tunne ja muutamat yksinäiset Valko-Venäjällä vietetyt viikot aiheuttivat sen, että lupasin antaa perheelle ja ystäville enemmän aikaa. Ehkä tämä kokemus on saanut näkemään heidät osittain eri silmin, entistä huolehtivammin. Tai sitten kasvava ikä aiheuttaa sen, että osaa laittaa asioita yhä vankemmin tärkeysjärjestykseen. Tunteet ainakin nousevat pintaan herkästi, aivan kuten äidillä.
Kuvassa siskoni Suvi yo-päivänään -05.
Kiitos, kun olette.

Tuotantoeläimien yhteys kasvihuoneilmiöön

2006-12-09T21:07:00.001+02:00

Kauppalehdessä oli 1.12.2006 pikku-uutinen, jossa kerrottiin, että tuotantoeläimet kiihdyttävät reilusti kasvihuoneilmiötä. Asia on varmasti monille meistä selvä, mutta silti asiasta ei oikein haluta keskustella missään – ovathan meille kotoisat lehmät ja porsaat jokapäiväistä mahantäytettämme leikkeleiden ja erinäisten maitotuotteiden muodossa. Myös uutisen prosenttiluvut yllättävät:

”Tuotantoeläimien pitäminen kiihdyttää kasvihuoneilmiötä enemmän kuin autot. YK:n elintarvike -ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan eläimiä kasvattavat maatilat tuottavat 18 prosenttia haitallisista kaasuista. -Tuotantoeläimet ovat yksi merkittävimmistä tekijöistä aikamme pahimmassa ympäristöongelmassa. Tarvitaan kiireisiä toimia tilanteen ratkaisemiseksi, sanoi FAO:n edustaja keskiviikkona.”

Minä kysyn nyt teiltä hyvät lukijat: Mitä tehdä? Aletaanko periä erilaisia haittaveroja tuotantoeläimien pitämisestä tms., jotta niiden pitäminen ei olisi enää kannattavaa?
Minä olen vähentänyt lihansyöntiä radikaalisti viime keväästä saakka sen vuoksi, että näen järjettömänä rehun, soijan ym. kasviperäisen – ihmisruoaksi sellaisenaan sopivan aineksen syöttämisen (7kg) eläimelle, jotta tuotettaisiin ihmisen makuhermoille sopivaa lihaa (1kg). Suluissa on suhdeluku, millä kasvismäärällä saadaan tuotettua minkäkin verran lihaa. Vastenmielisyyttä tuntee helposti myös erityisesti broilereiden kasvatusoloista ja massateloitusmenetelmistä. Harva tuotantoeläin kokee elämisen arvoista elämää, vaan ne ovat puhtaasti valjastettu tyydyttämään meidän ihmisten erilaisia hedonistisia tarpeita.

Uskon ihmisten olevan usein liian mukavuudenhaluisia tarkistamaan ruokailutottumuksiaan. Harvalla puolen kilon suositellun kasvismäärän syönti (per päivä) toteutuu. Sen sijaan liha on edullista ja sitä saa kätevästi kaikkialta kaikissa eri muodoissaan. Uskon, että tavallaan ihmisen makuaistikin tottuu helposti lihaan. Uskon kuitenkin, että yhä isompi osa suomalaisista olisi valmis maksamaan lihakimpaleesta enemmän, mikäli se olisi eettisemmin ja puhtaammin tuotettu. Näin on yhä useammassa taloudessa, ja tilastojen mukaan jo nyt luomulihan kysyntä ylittää tarjonnan.
Kuluttajat, vähentäkää lihan ja maidon kuluttamista, ja kokeilkaa enemmän kasvi -ja soijapohjaisia tuotteita. Säästäkää pihvit ja paistit juhlapyhien herkuiksi, mikäli niitä on saatava. Aletaan viljellä ylijääneillä peltoalueilla vaikka tryffeleitä ;)

Suu tottuu moneen makuun, myös kasviksiin.

(Kuva Wikipediasta: http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Koe_zijaanzicht_1.JPG)

Virran viemää - niin minäkin

2006-12-01T16:00:00.000+02:00

Olen tuhma, mainostan elokuvaa, ennen kuin olen edes katsonut sen.
Olo on uupunut, ihana Maria, että pyysit minua mukaasi leffaan. Syötimme Marian kanssa viisi tuntia toissapäivänä tietoa SPSS:ään, jonka lopuksi kaikki tiedot hävisivät. Aika taitavaa, eikö?
Oikeastaan elokuvien sijaan minun tekisi mieli kirjoittaa teemoista "päiväkirjamainen blogi vai asiablogi" ja "mitä asioita odotan parisuhteelta", mutta taidanpa ne jättää nyt väliin. Parisuhdeasiatkin voivat olla hieman ajankohtaisempia vasta tulevaisuudessa.

Kuva yllä on otettu Finnkinon sivuilta. Elokuvan nimi on siis Virran viemää, ja alla lyhyt synopsis. Miksi minäkin olen virran viemää? No se johtuu siitä, että välillä kokee hukkuvansa kaiken työn ym., pimeyden alle. On niin pimeää koko ajan, että se väsyttää. Saisi tulla lumi jo taas - onhan jo joulukuu.

"DreamWorks Animation ja Aardman Features, Wallacen ja Gromitin sekä Kananlennon Oscar-palkitut tekijät, tuovat nyt valkokankaalle elokuvan Virran viemää, jonka tapahtumat sijoittuvat Lontoon katujen alle.

Hienostunut seurapiirirotta Roddy joutuu tylysti karkotetuksi Kensingtonin asunnostaan ja kulkeutuu virran viemänä Lontoon vilkkaaseen viemäriverkostoon. Siellä se tapaa kipakan rottatytön, katujen kasvatin nimeltä Rita.

Yhdessä kaksikko yrittää löytää tiensä läpi koskia, pyörteitä, ilkeitä rupikonnia ja hämäräheppuja vilisevien viemärien. Roddy saa matkan varrella huomata, miten vastakohdat täydentävät toisiaan, ja pääsee kokeilemaan myös sankarihommia yrittäessään pitää Ritan loitolla viemärien vaaroista."

Globalisaatio-tilaisuus

2006-11-28T22:19:00.000+02:00

Lyhyet kuulumiset tämäniltaisesta pääkirjaston glogalisaatio-keskustelutilaisuudesta - arranged by KODE ja KTY.
Kirjaston pääkirjastossa visiteerasi yhteensä vajaat 16 henkilöä. Enemmänkin olisi mahtunut ja välillä jopa salin perällä sijainneet voisilmäpullat meinasivat varastaa tyystin huomion puhujilta.. -Tämä on siis ironiaa.
Itse sain niin Lauri Holapan, Paavali Kukkosen kuin Irma Peiposenkin alustuksista paljon uutta ja ajatuksia herättävää tietoa. Häpeää tunnen ainoastaan niitä henkilöiden puolesta, jotka eivät saaneet itsestään irti tulla kuulemaan tietoa tästä kovin mielenkiintoisesta ja jokaista koskettavasta aiheesta.
Globalisaatio ei vain ole, se on luotu, ja siihen, erityisesti uusliberalistiseen taloushegemoniaan, voidaan vaikuttaa.
-K

Vaihtuvuutta liittoon ja uusia haasteita henkilökohtaisella saralla

2006-11-27T21:49:00.000+02:00

Viikonloppu oli kokouksien täytteistä - harmi, etten päässyt kaikkialle paikalle.
Tärkein tai ehkä näkyvin oli SONK:n - sosialidemokraattisiin arvoihin pohjautuvan opiskelijajärjestön liittokokous, jossa meillä kuopiolaisilla oli paikalla upea viiden hengen porukka. SONK:iin valittiin viikonlopun aikana mm. johto vuodelle 2007 - onnittelut erityisesti uudelle puheenjohtajalle Mikko Koskiselle.
Myös kuopiolaisen osaston asemaa vahvistettiin saamalla hallituksen 1. varapaikan sijaan nyt jo varsinaisen hallituksen jäsenen paikka. Ensi liittarissa voinemme valita sinne sijaamme jonkun toisen aktiivisen kuopiolaisen toverin :). **vink vink. Ihastuttavinta oli kuitenkin nähdä tovereiden verkostoitumista. Uskon siihen, että uusia työryhmiä tullaan perustamaan liittokokouksen annin seurauksena ainakin joitakin. Ja kuten sanotaan laatu ratkaisee, ei määrä.

Lauantaina liittokokoustaan piti myös Savon Seta - eli seksuaalinen tasavertaisuus ry. Sattuneesta syystä olin muualla kuin Kuopiossa, mutta jäsenistöllä oli luottamusta ja rohkeutta ottaa neiti Oksman mukaan yhdistyksen hallitukseen. Puhelinlinjat ovat valinnan jälkeen käyneet kuumina ja toivon, että hallituksen sisälle muodostuu hyvä yhteistyöhenki.

Sunnuntain vietin - muut ystävät jatkoivat Paasitornissa kokoustamistaan- tien toisella puolella PAMin tiloissa, kun Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön valtuuskunta ja hallitus kokoontuivat yhteen sääntömäräiseen kokoukseensa tulevista asioista keskustelemaan ja päättämään. Tilaisuus oli miellyttävä ja nuoriso oli hyvin edustettuna. Uskon, että hallitus sai valtuuskunnan kanssa ideointituokiosta eväitä strategiatyöhönsä. Mm. heikoista signaaleista ja niiden tunnistamisesta käytiin vilkas keskustelu. Signaaleiden tunnistaminen on fasilitaattori, kehy-asiantuntija Ville Luukkasen mukaan tärkeää mm. toiminnan "asiakaslähtöisyyden" - tässä tapauksessa lahjoittajien, sidosryhmien kuten sisarjärjestöoiden ja jopa koko yhteiskunnan kannalta. Todettiin, että järjestön tunnettuutta ja sanoman selkeyttä tulee parantaa. Pohdimme myös, miten saisimme sellaisen ajattelun kitkettyä, ettei voi lahjoittaa, kun on omat asiatkin niin huonosti. Muiden maiden/kansojen köyhyydestä ei haluta edes kuulla. Narina kuulostaa tiettyjen tahojen suusta hassulta, onhan olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vähävaraisemmat ihmiset lahjoittavat säännöllisemmin tai enemmän kuin varakkaat ihmiset. Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan.
Paha yleistää mutta niin kauan, kuin tutkimukset puhuvat puolestaan, seison sanojeni takana.

Merihätä

2006-11-19T22:31:00.000+02:00

Minäkin otan kantaa Tallink-johdon öykkäröintiin. Asiasta uutisoitiin jo viime viikolla, mutta tämän viikon Apu-lehden (17.11.2006) pääkirjoitus pystyi tuomaan asiaan vielä uuden näkökulman. Johdon öykkäämisen taustalla painaa laajemmat motiivit kuin lyhytnäköinen sikailu ja hetkellinen työntekijöiden pompottaminen - työntekijät nimittäin uhattiin vaihtaa halvempiin. Uhka on todellinen ja näin on jo eräissä Itämeren maissa, mm. ruotsalaisissa varustamoissa, tehty. Viesti tuli Silja Symponyn henkilökunnalle selville harvinaisen selkeällä tavalla: Kun johtajien tahtoon ei alistuttu, sai baarimikko turpaansa.

Jokaisen tulee saada ihmisarvoinen palkka ja ihmisarvoinen kohtelu tekemästään työstä. Palkalla tulee voida elää, eikä työntekijöille tule haistatella. Uskon, että tähän asiaan SDP:kin tulee seuraavalla eduskuntavaalikaudellaan puuttumaan. Talouskasvu ei saa syödä palkkoja. Inhimilliset arvot on nostettava taloudellisia arvoja korkeammalle.

Seurakuntavaalien tulos

2006-11-13T22:10:00.000+02:00

KODE:n kokouksesta kotiin saavuttuani olen istunut koneen äärellä ja seurannut aktiivisesti seurakuntavaalien tuloksien kehittymistä. Nyt alkaa näyttämään siltä, etten ole valittujen luottamushenkilöiden joukossa, mutta haluan kiittää kaikkia minua tukeneita ja niitä, jotka muistivat äänestää.. ;)
Kurkku tuntuu kipeältä ja väsyttää. On aika mennä nukkumaan.

Täydennys tiistaina 14.11. kello 18.43:
Sain seurakunnasta pyydettyäni selville oman äänisaaliini. Seurakuntaneuvoston vaaleissa 33 ääntä ja yhteisen kirkkovaltuuston vaalissa 35 ääntä. Valtuustossa olisi kuulemma mennyt läpi 44 äänellä.
Luin aamulla lehdestä, että ääniä (SS 14.11.) oli hylätty runsaat 600 eli 10 prosenttia kaikista annetuista äänistä, voitteko kuvitella..!
Pistää vaan miettimään, että äänierojen ollessa läpimenijöillä pieniä, että olisiko tulos ollut toisenlainen, jos kaikki äänet olisivat osuneet oikeisiin osoitteisiin. Jäämme arvailemaan.

Vaaleista vaaleihin - välitilinpäätös

2006-11-10T23:33:00.000+02:00

10.11.2006
Olen jumissa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Istun vapaana perjantai-iltana kotona pitkään pitkään aikaan ja mitä teen: Kökötän tietokoneella ja siivoan sähköpostiluukkuani. Lukiessani parin vuoden takaisia meilejä oivalsin, kuinka paljon olen tehnyt työtä nuorten ehdokkaiden ja sos.dem. liikkeen eteen saamatta oikeastaan kiitosta siitä. Arto on ollut ainoa, jonka viesteistä kuultaa selkeä kiitos ja tuki.

Huomasin viesteistä, että paljon aikaa vei mm. syksyn 2004 aikana tehdyn kuopiolaisten nuorten vaalimainoksen kasaaminen ja nuorten yhteisen vaalityön koordinointi. Huomasin, että myös Niko oli tuolloin s-postilistoilla aktiivinen. Myös aktiivinen Vesa on sittemmin jäänyt yhteydenpidossaan vähemmälle. Nyt jälkikäteen, kaikesta huolimatta tuntuu, että ko. aika oli hyvää aikaa ja että yhteistyö nuorten ehdokkaiden välillä oli melko onnistunutta, vaikka ei se silloin aina siltä tuntunutkaan. Silloin ei ollut mitään aiempaa vertailupohjaa, kuten nyt on. Oli kiva kuitenkin lukea vanhoista meileistä silloin vallinnutta aktiivista keskustelua.

Vuonna 2008 ne seuraavat kunnallisvaalit jo ovatkin. Toivottavasti saamme silloin yhtä suuren nuorisojoukon lähtemään ehdolle kuin vuonna 2004, ja toivottavasti nuoret ehdokkaat pystyvät saamaan aiempaa laajempia omia tukijoukkoja työhön mukaan. Vuonna 2004 työ oli käsittääkseni useimmilla ehdokkailla nuorten oman henkilökohtaisen panoksen varassa. Pienistäkin teoista, kuten flyereiden jaosta on yksittäiselle ehdokkaalle suuri apu.

P.S. SDP:llä on Pohjois-Savossa kaksi alle 30-vuotiasta hyvää ehdokasta maalisvaaleissa Arkadianmäelle: Paavali Kukkonen ja Niko Korte. Kun omaatte sosialidemokraattisen arvomaailman, lähtekää mukaan heidän vaalityöhönsä. Yksilön
pienilläkin panostuksilla saadaan aikaiseksi iso jälki.

Tradenomin tutkinnosta

2006-11-09T23:07:00.000+02:00

Hei,
ajattelin, että voisin kerrankin kirjoittaa jopa jotakin hyödyllistä, nimittäin tradenomin tutkinnosta.
Vaikka edellinen kirjoitukseni saattaakin antaa ymmärtää, en ole vielä kemuista huolimatta valmistunut tradenomiksi - tammi-helmikuussa toivottavasti sitten.
Kyseessä on ammattikorkeakoulussa suoritettava liiketalouden alempi korkeakoulututkinto, joka on laajuudeltaan 210 opintopistettä (vastaa entisissä opintoviikoissa 140 ov:ta). Aikaa tämän oppimäärän suorittamiseen kuuluisi kulua 3,5 vuotta. Tutkinto on maisterin tai kandin tutkintoa käytäntöpainotteisempi, ja koulutus on usein sidottua työelämän kehittämistarpeisiin. Tästä kielii se, että tutkintoon kuluu pakollisena ainakin yksi työharjoittelu. Eri ammattikorkeakoulujen välillä harjoitteluiden lukumäärä, suoritusajankohta ja pituus saattavat vaihdella, mutta nyrkkisääntönä voitaneet pitää, että työssöoppimista tapahtuu vähintään neljä kuukautta, ja että yleensä se suoritetaan, kun opintoja on enemmän kasassa.

Nykyään myös tradenomintutkinnot ovat yhä erikoistuneempia. Olen törmännyt ainakin viestintään opintoihinsa painottaneita tradenomiopiskelijoita sekä turvallisuusalan tradenomin. Sitten on olemassa edelleen näitä perinteisempiin aloihin painottuneita suuntautumisvaihtoehtoja kuten yrittäjyys, henkilöstöjohtaminen, markkinointi, rahoitus, taloushallinto ja terveys&talous.

Sanotaan, että tradenomeja koulutetaan liikaa, mutta uskon sisäänottomääriä pienennettävän viimeistään sitä mukaa, kuin ikäluokatkin pienenevät. Luulisi myös, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle myös tradenomeista on apua työvoimapulan helpottamiseksi. Se, aloittaako tradenomi aivan liike-elämän asiantuntijatehtävissä, onkin toinen juttu. Paljon meitä työskentelee pankkitoimihenkilöinä. Paljon työn saaminen on ennen kaikkea omasta motivaatiosta ja sinnikkyydestä kiinni.
Itse otin itselleni ison askeleen lopulta liittymällä ammattiliittoon, eli tässä tapauksessa Tradenomiliittoon.

Kuvassa näätte Savonia-ammattikorkeakoulun Savonia Business -yksikön Kuopiossa. Kuva on otettu yksikön nettisivuilta.

PS. Isosiskoni, tradenomi vuosimallia -03, solmi eilen ensimmäisen vakituisen työsuhteensa, vieläpä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Onnea Helille!

Hurskastelua ja huminaa

2006-11-07T22:33:00.000+02:00

Viikonloppu meni mm. Savonia-amk:stamme tradenomiksi valmistuvan vuosikurssin kanssa juhliessa ja seurakuntavaalityössä.

Kävin sunnuntaina pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa. Edellisen kerran olen jumalanpalvelukseen osallistunut seitsemän vuotta sitten, mikäli jouluaattojen hartauksia tai muita sellaisia ei lasketa. Mielenkiintoista oli se, miten saarnoja ja virsien sanomaa tarkkaili aivan eri korvalla kuin ennen - kriittisemmin. Aivopesultahan ne saarnat kuulostivat, ja erittäin ahdasmielisiltä sellaisilta. Jumalan hylännyt, toisin sanoen ateisti tai kirkosta eronnut, on kuulemma kuin aavikolla kituva ohkadepallo, joka nääntyy paahteessa yksinään, ja se joka, uskoo, on kuin vehreä pensas, jonka kaikki lehdet alati vihertää. Tässä siis vain yksi kökkö esimerkki kuulemastani, mutta kuvaileva sellainen.

Eikö kirkon tulisi suhtautua armollisesti kaikkiin, ja yrittää kannustamalla saada lisää jäseniä, eikä tuomitsemalla? Tuomitsemisesta tulee helposti osa uskonnollisen ihmisen arkea, kun täytyy omassa hyvyydessään verrata itseään muihin. Oma hyvyys korostuu muiden pahuuden edessä, ja jumalanpalveluksen jälkeen pidetyillä vaalikahveilla löydettiinkin heti yksi syy jäsenkatoon "Kun politiikka sotketaan kirkollisiin asioihin". Ja mummoilta tuli kannatusta!
Kirkko vaan nöyrille ja puhdassydämisille ihmisille, joo!

Lyhyt olisi ollut Kuopion Alavan seurakunnankin lista, mikäli kaikki poliittiset olisi sieltä pois jääneet. Lisäksi moni kirkkoon kuuluva äänestää näissä vaaleissa juuri sen takia, että puolueet ovat aktivoineet väkensä ehdolle kirkkovaaleihin. Tuttua henkilöä ja saman aatteen kantajaa on helppo äänestää, jos ei ole aiemmin ollut seurkunnan toiminnassa mukana.

Olinpa kyllä sen verran tilaisuuden jälkeen poissa tolaltani, että tiedä, vaikka eroaisin kirkosta piankin. Kivittämistä en siedä, enkä sitä, että kun olen lopulta löytänyt oman tapani olla jollakin lailla kirkon työssä mukana, minua syytetään siitä, että minä tai minunkaltaiseni puolueihmiset päinvastoin näivetämme yhteisöä. Moniarvoisuus kunniaan, kuulukoon kirkko vielä muillekin kuin nöyrille hurskastelijoille! Äänestys päättyy maanantaina 13. päivä. Katsotaan, miten käy.

Opiskelu käy työstä

2006-11-02T12:16:00.000+02:00

Tämä ja eilinen viikko on mennyt opinnäytetyötä tehdessä. Työ on yllättävän kuluttavaa ja haasteellista hommaa. Täytyy kirjoittaa teoreettista viitekehystä ja samalla laatia kyselylomake kvantitutkimukseeni. Työ edistyy, mutta ripotelten sieltä täältä. Tuntuukin toisinaan, ettei oikein saa otetta aiheesta ja että tukea kaipaisi enemmänkin toimeksiantajan ja ohjaajan taholta. Inspiraatiota ei parane kuitenkaan jäädä odottelemaan.
Työn vastapainona olen lueskellut Terolta mökkiseminaarin palkintona saamaani Alpo Rusin Mariankadun puolelta -kirjaa. Mielenkiintoista tekstiä mieheltä, joka on ajautunut ensin sosialidemokraatiksi, päätynyt keskustaan, ja toiminut lopulta sosialidemokraattisen presidentin ulkopoliittisena neuvonantajana. Monipuolista uraa toivoisi itsellekin, kun olen alkanut työtä opintojen loppuvaiheessa etsimään. Kirjasta käy hyvin myös ilmi se, mitä hyviä ja huonoja puolia hän on eri liikkeissä kokenut olevan ja millaiseksi hän kuvailee Keskustan tulevaisuuden, mikäli Eeva Kuuskoski olisi valittu aikanaan valittu Ahon sijaan puolueen johtajaksi.

Yritin käydä äänestämässä seurakuntavaaleissa sekä maanantaina että tiistaina pääkirjastolla, mutta olin liikkeellä huonoon aikaan: Ruuhkat kello 14-15 aikaan olivat mahtavat. En kärsimättömänä jäänyt odottelemaan. Mikä oli ruuhkan keskellä harmillista huomata, oli se, ettei nuoria tuossa tungoksessa näkynyt. Kaikki äänestäjät näyttivät eläkeikäisiltä.
Ensi viikolla aion osallistua Kepan Kuopiossa järjestämään Globbarit-koulutukseen. Kiireiden takia piti harkita tarkkaan osallistumista, mutta eipä tuota opinnäytetyötä voi koko ajan joka tapauksessa tehdäkään. Koulutuksesta lienee apua myös SONK:n ja KTY:n Kuopiossa järjestämää Globalisaation hallinta -tapahtumaa ajatellen. Mielekästä on, että tapahtumat ovat monipuolisia ja käsittelevät asioita eri laajuudelta.

Informaatiotulvista

2006-10-26T22:15:00.000+03:00

Tuntuu, että olen tämän vuoden SONK:n liittohallituksessa viettäessäni oppinut niin paljon uutta asiaa, etten olisi voinut saada vastaavia taitoja mitenkään asioihin itse perehtymällä.
Viime lauantaina Tampereella ollut sivistyspoliittinen seminaari oli älyttömän onnistunut ja avarsi osallistujaansa paljon. Alustukset sosialidemokraattisesta koulutusihanteesta, kansalaiskasvatuksen nykytilasta sekä New Public Management-aatteen heikkouksista aiheuttivat tunteellisuuteen asti kyltymättömiä puheenvuoroja. Erityisesti intohimoja herätti keskustelu siitä, tulisiko sellaisilta ulkomaisilta opiskelijoilta periä maksua, jotka eivät aio jäädä Suomeen töihin valmistumisensa jälkeen. Itse kerroin kommenttipuheenvuorossani ulkomaalaisten opiskelijoiden työnsaannin vaikeudesta ja siten myös suomalaisyritysten asenteellisuudesta.
Olen myös huomannut sen, että käyttämäni kieli muuttuu vähitellen politiikan argumentointitavan kaltaiseksi. Toisaalta se on sääli, toisaalta olen iloinen, jos se helpottaa keskustelua ja asioiden perustelemista joidenkin ihmisten kanssa. Olen iloissani ja hämmentynyt.

Kirjoittaminen avartaa, tiedonsaanti avartaa.. Toisaalta mitä enemmän saa tietoa, sitä kirkkaammin alkaa oivaltaa oman kapasiteettinsa rajallisuuden. Nimittäin: ylimääräiset asiat tippuvat päästä ja häpeän puna nousee korviin jo päivittäisiksi muuttuneista unohduksista.
Michael Laakasuo kirjoittaa oivallisesti uusimmassa Stimuluksessa tietotulvasta.
Tarramuisti vastaisi paremmin nykyihmisen tarpeita, kuin tällainen vanhanaikainen kovalevy.

Kaikki tieto on mielestäni lähtökohtaisesti samanarvoista, mutta onko meidän tarpeellista tietääkään kaikkea? Tietämisen on kivaa, mutta niin on uuden, miksei vanhankin oppiminen. Muistimme asettaa syrjään ne asiat, joita ei ole mielekästäkään muistaa koko aikaa. Emme tee sellaisella tiedolla, kuten minkä värisiä sukkia pidin jalassani tasan vuosi sitten, tai minkä merkkistä hammastahnaa ostin lukioikäisenä puhumattakaan kaikista omista pienistä kömmähdyksistä. Ja tämän minä muistan psykologian tunnilta. Sen sijaan muistia käsittelevä Umberto Econ kirja ”Prinsessa Loanan arvoituksellinen liekki” saa jäädä kesken. Pieni kapasiteettimme on osaltaan siunaus, osaltaan rasite. Tärkeintä on käyttää muistilappuja ja muistaa edes sen, että on armollinen itselleen.

Huom, vielä 26.10., tätä kirjoittaessani, Laakasuon kolumnia ”Trothin strobovalot” ei ollut laitettu verkkoon, mutta se löytyy kyllä Stimuksen uudesta numerosta (10). Surkeaa päivityspolitiikkaa.

Paneelista palanneena

2006-10-24T21:23:00.000+03:00

Kello 21.31:
Tulin hetki sitten seurakuntavaalipaneelista, joka pidettiin Kuopion Keskusseurakuntatalolla. Panelisteina oli kuusi henkilöä, joista neljä alle 30-vuotiaita: Sami Tiainen Männistöstä, Heikki Nieminen Puijolta sekä Elisa Jokelin että minä Alavan seurakunnan ehdokkaina.
Täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut elävämmässä ja vuorovaikutteisemmassa paneelissa kuin mitä tänä iltana olin. Panelistit olivat hyvin erilaisia, mutta hyviä kaikki. Pisteet yleisö antoikin rehellisyydestä, kun eteen tuli kysymys, johon ei osattukaan vastata ja se sanottiin heti ensimmäisenä. Sympatiat nuorelle puhujalle!

Muutoin puheenvuorot tuppasivatkin venymään. Myös moni yleisössä oleva ehdokas toi esille vaaliteemojaan ja kommenttejaan. Tuntui, että olin itse paneelin alussa aivan jäässä, eikä jännitys sulanut loppua kohden kuin hitusen. Siksi olin yllättynyt, kun sain tapahtuman päättyessä kiitoksia useammalta taholta rohkeista ja erilaisista näkökannoistani. Nyt on sitten kalenteri täynnä erilaisia seurakuntatapahtumia, täytyypä merkitä ylös heti, jottei unohdu..

Pitsani olen todella ansainnut, sillä nautin viimeksi ruoan kello 13.00, jonka jälkeen kävin punttitreenillä ennen kuin suuntasin vaalitilaisuuteen. Parasta tilaisuudessa olikin se, ettei se tuntunut edes vaalitilaisuudelta vaan mukavalta keskusteluhetkeltä, jossa seurakuntalaiset yrittävät yhdessä tuumin ratkoa seurakunnan ongelmia ja puhaltaa hyvää yhteishenkeä toimintaan, tulevaisuuteen uskoen - taloudellisista vaikeuksista huolimatta. Tästä on kerrottava kavereillekin!

Opiskelija-asuntolan äänet

2006-10-19T17:33:00.000+03:00

Kehuin eilen Sohville, miten hiljaista Neulamäen KUOPAKSEN soluasunnossani on. Nyt voin vain viime yön jälkeen todeta, että oli.
Eilen runsaasti nautittu yksinolo ja pieni stressinpoikanen aiheutti yllättäen minulle sen, etten meinannut saada millään unta. Käyttöön oli otettava Umberto Ecoakin lopulta järeämmät aseet; päiväkirja, ja yllättäen Cosmopolitan, jonka hömpähtävät jutut saivat minut murheiden kaikkoamaan ja uneliaaseen tilaan. Kun lopulta uni olisi maittanut, alkoi yläkerran, alkuun vienolta kuulostava jumputus, saada lisämedioita säännöllisin väliajoin kuuluvista naispuolisen ihmisen kirkaisuista. Liekö olleet rytmitajua testaamassa, kun niitä niin säännöllisin väliajoin kaikui ilmoille.. Ei lopulta auttanut muu, kun kavuta taas sängystä korvatulppia etsimään.
Yö oli mennyt ilmeisesti jossain määrin muutoinkin levottomissa tunnelmissa, sillä lakanani oli aamulla nätisti korkkiruuvilla.
Aamulla oli kuitenkin herättävä ajoissa, sillä halusin pestä pyykkiä ennen huomista SONK:n Tampereen seminaaria ja ennen tämänpäiväistä KTY:n toiminnanjohtaja Hentelä-Ahon tapaamista. Suunnittelimme Pirjon kanssa vielä marraskuun lopulla järjestettävää, globalisaation hallintaan liittyvää tapahtumaa Kuopioon. Mielestämme saimme hyvää työtä aikaiseksi ja tapaamisesta jäikin hyvä maku suuhun.

Kuva otettu Kuopaksen nettisivuilta.

Asunnottomuus on kansallinen häpeäpilkku

2006-10-18T16:44:00.000+03:00

Koska Kuopion Demariopiskelijat - KODE:n kannanotto ei mahtunut Savon Sanomiin kokonaisena, laitan sen tähän alle:

Kannanotto 17.10.

Asunnottomuus on kansallinen häpeäpilkku

Sivistysvaltio Suomessa elää tällä hetkellä vajaat 10 000 asunnotonta, joista osa on perheitä. Asunnottomista valtaosa, noin 80 prosenttia, elää kasvuseuduilla, joihin myös Kuopio lukeutuu. Kuopiossa yksinäisiä asunnottomia on eräiden arvioiden mukaan 183 ja perheellisiä noin 10.
Mitä asialle voi tehdä? Joidenkin ihmisten arvioidaan olevan kykenemättömiä pitämään asuntonsa esimerkiksi alkoholismin tai muun sairauden vuoksi, mutta se ei ilmiön kokonaislaajuutta. Tosiasiassa asunnottomuus on monimutkainen, laaja-alainen ilmiö, johon liittyy yhteiskunnan muutosprosessit, kuten työmarkkinoiden ja perhe-elämän murrokset sekä yhä kylmenevä asenneilmapiiri yhteiskunnan kelkasta pudonneita kohtaan. Lisäksi suurimmissa kaupungeissa vuokrat ovat kohonneet yksinkertaisesti niin korkeiksi, ettei köyhimmillä ole enää varaa säädylliseen asuntoon. Tilapäinenkin asunnottomuus ja toisten nurkissa pyöriminen voi olla hermoja raastava, masentava ja omaa autonomiaa kaventava kokemus.
Asunto on yksi ihmisen perusturvan edellytys, joten sosiaalisen ja tuetun asumisen muotoja tulisi pikaisesti kasvattaa. Myös kaupungin vuokra-asuntojen tuotanto on useilla paikkakunnilla selvästi jälkeenjäänyttä. Asunnottomuuteen tulee kiinnittää suurta huomiota, sillä asunto on yksi tärkeimmistä edellytyksistä yhteiskuntaan takaisin kiinni pääsemisessä.

Kuopion Demariopiskelijat - KODE
Tiina Korhonen
Kati Oksman
Henri Ruuskanen
Saku Suksi
Tero Toivanen

Liikuntaa ja sielunhoitoa

2006-10-16T23:18:00.000+03:00

Kävin lauantaina pitkästä aikaa baarissa, Lauri Tähkää ja Elonkerjuuta kuuntelemassa. Voisin sanoa illan jälkeen, että kävin etsimässä itseäni baarista, mutta en löytänyt. Hmm.. Sunnuntai meni sitten lähinnä lepäillessä ja leffassa piipahtaessa.

Lauantain huonot baarifiilikset olivat jääneet ilmeisesti päälle, sillä tänään aamupalan kello 10.30 nautittuani olisin halunnut vain painua takaisin maata. Olin saanut kylmältä kalskahtavan e-mailin, ja ilkeilin siihen sitten takaisin ja rankasti. Kun sekään ei, eikä sängyssä makoilu, saanut mieltäni hyväksi, oli pakko lähteä metsään.
Lehtien kellastamille poluille mieleni on tehnyt jo pitkään, mutta aikaa ei muka ollut ollut ennen tätä. Nyt vedin ylleni kumpparit, verkkarit ja pipon ja läksin.
Aluksi ilma tuntui niin inhottavan kylmältä, että teki mieli palata saman tien sisään. Ajattelin kuitenkin, että kävellään nyt edes vähän. Lopulta lenkkini venyi yli puolentoista tunnin mittaiseksi, sillä päätin ottaa riskin, ja valita itselleni ennalta tuntemattoman reitin. Päädyin lopulta Neulamäen hiihtoverkostoja pitkin Tervaruukille ja Vuorilammen Natura-alueelle. Siellä kylttejä ja ilmansuuntia oli mistä valita, mutta valitsin lopulta sen, jossa luki sama paikka, missä asun: "Neulamäki". Kahta kilometriä näyttänyt viitta tuskin oli totta, sillä matka tuntui liukkaita polkuja ja kivenkantoja ja kiviä väistellessä paljon pidemmältä. Pian keho alkoi kuitenkin tottua jatkuvaan tasapainon tarkkailuun, ja sainpa ihastella ylhäältä puustosta kuuluvien lintujen (pöllöjen?) ääntä. Lopullisen palkintoni sain mäen päällä, kun näin lopulta huipulle kavuttuani valtavan upeat Kallavesi-maisemat sileiltä näköalakallioilta. Tuohon paikkaan tahdon viedä jonkun tärkeän ihmisen eväsretkelle jonakin päivänä.

Liikuntasikermäni loppupäivän osalta jatkui siten, että pyöräilin iltapäivällä keskustaan, joka vei n. 20 minuuttia. Illalla osallistuin BodyPump-tunnille, jota edelsi noin kolmenkymmenen minuutin pituinen harjoittelu kuntosalilla.
Palkitsin itseni palaamalla bussilla kotiin (osittain kylläkin siksi, että hajotin vahingossa polkupyöräni valon, ja on laitonta ajaa pimeässä ilman valoja) ja tekemällä kipollisen puolukka-omena-rahkaa.

Loppuviikosta tapaan Ruokakeskon edustajan, jonne tulen hyvin suurella todennäköisyydellä tekemään opinnäytetyöni; joko lähiruoka-teemasta tai ympäristöasioista. Olen aivan innoissani asiasta ja olenkin jo alkanut hauduttelemaan aiheita.. Ympäristöasiat ovat erittän lähellä sydäntäni, mutta mitä enemmän olen ajatellut opinnäyteasiaa, on lähiruoka-aihe alkanut tuntua yhä kiinnostavalta. Ympäristöaiheisia opinnnäytetöitä kun on nähty riittämiin.
Täytyykin jutella toimeksiantajan kanssa siitä, kumpiko aihe heistä tuntuisi nyt kiireellisemmältä.

Ruotsin hallituksesta on puolestaan eronnut jo kaksi ministeriä sen kahden viikon toimintakauden sisään. En sano, onko ministerien lainkuuliaisuuden tutkiminen oikein vai en, mutta sosialidemokraattina en voi olla hymyilemättä uutisille...
Sen siitä saa, kun valitsee porvarihallituksen ;). Tässä näkee selkeästi sen, että kyllä henkilöiden poliittinen arvomaailma varmasti heijastuu myös ko. henkilöiden valintoihin kuluttajana - esimerkiksi siihen, pidetäänkö palkkojen maksamista lapsenlikoille pimeästi pahana vai ei. Kyllä jossakin määrin uskon myös siihen, että politikkojen tulee elää samoin, kuin he itse opettavat.

Seurakuntavaalien ehdokasnumerot

2006-10-10T12:39:00.000+03:00

Heipä hei,
sain tänään armottoman herätyksen siitä, että tosiaan, minähän en tiedä vielä edes omia seurakuntavaaliehdokasnumeroitani. En ole osallistunut järin moniin vaaleihin ennen tätä, ja toisaalta, en ollut niitä kaiken tohinan keskellä osannut kaivatkaan..
Tässä ne nyt ovat kaikkia kiinnostuneita varten:

Ehdolla olen Kuopion Alavan seurakuntaan sosialidemokraattien listalta
jossa äänestynumeroni ovat 38 seurakuntaneuvostoon ja 15 seurakuntavaltuustoon.

Nyt kun pääsen koneelta irroittautumaan, lähden kuntosalille ja sitten Leppävirralle sukuloimaan.

Ollaan kuulolla!

(Kuva otettu osoitteesta: http://evl.fi/Vaalit.nsf/sivut/WebPage65515?OpenDocument&cid=Content913B9)

Seurakuntavaalit ja asunnottomien yö

2006-10-09T22:56:00.000+03:00

"Monta rautaa tulessa / poliitikot on unessa. "
Tämän tyyppiset rallatukset soivat päässäni tämänpäiväisen, rauhallisen pirteästi sujuneen opiskelijamielenosoituksen jälkeen. Opiskelijoiden tuloja tarkasteltaessa huomataan, että suuri osa heistä asuu ns. köyhyysrajan alapuolella. Sitä ei tulisi päättäjienkään unohtaa.

Asiasta toiseen: Niin Asunnottomien Yö kuin seurakuntavaalitkin lähestyvät!

Seurakuntavaalien teemana minulla on moniarvoisen ja suvaitsevaisen seurakuntahengen vahvistaminen, naispappeuden puolustaminen, ja luovien, ennakkoluulottomien keinojen löytäminen seurakuntien taloudellisiin vaikeuksiin.
Itsehän en tosiasiassa ole Kuopiossa asuessani juurikaan ollut aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana. Ehdokkaana ollessani en näe tätä kuitenkaan heikkoutena, vaan nimenomaan vahvuutena siinä mielessä, että voin tuoda seurakuntavaalityöhön omia näkökulmia toiminnan kehittämiseksi, joilla "kaltaiseni" nukkuvat jäsenet voitaisiin saada kiinnostumaan toiminnasta.
En myös useinkaan tarvitse fyysistä kirkkorakennusta oman uskonnollisuuteni toteuttamiseksi, mutta en silti halua sulkea sitä pois muilta. Sen sijaan arvostan kirkon tekemää työtä vaikkapa köyhien, lasten ja parisuhdevaikeuksissa kamppailevien parien hyväksi, ja haluan olla mukana seurakuntatyössä varmistamassa, että tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Paikallinen Tulkaa kaikki-liikkeen yhteyshenkilö Kuopiosta oli myös yhteydessä minuun, ja täytyy sanoa, että allekirjoitan heidän liikkeensä sisällön, ne kun ovat hyvin samankaltaisia mm. meidän sosialidemokraattien kanssa. Liikkeen sivut, josta ohjelma löytyy: http://www.tulkaakaikki.net/

Asunnottomien yö on valtakunnallinen Suomessa järjestettävä tapahtuma, jota vietetään samaan aikaan, 17. lokakuuta, kuin YK:n köyhyyden ja syrjäytyneisyyden vastaista päivää, joka muistuttaa siitä, että asuminen on jokaiselle kuuluva yleismaailmallinen ihmis- ja perusoikeus iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta tai sosiaalisesta asumasta riippumatta. Asuonnottomuus on kansallinen häpeäpilkku, jonka poistamiseen tulee tehdä ponnekkaammin työtä.
Kuopion Demariopiskelijoilla on halukkuutta tapahtuman mukanaoloon Kuopiossa, joten allekirjoittanut ottaakin heti huomenna yhteyttä Sirkkulanpuistoon, joka tapahtumaa on Kuopiossa järjestänyt.
Siihen saakka, alla Ilpo Tiihosen koskettava runo, jonka poimin www.asunnottomienyo.com -sivustolta. Samoin kuvaa olen lainannut sieltä.

Nuku rapussa, Reiska,
on enkelten yö,
tuolla kaukana tähtöset
leikkiä lyö.

Nuku rapussa, Reiska,
et unohtumaan
pääse sitten kun taivaassa
tarjoillaan.

Nuku rapussa, Reiska,
ja untasi nää
että joskus on sullakin
tähdissä pää.

Nuku rapussa, Reiska,
sut koulutetaan
siellä taivaassa tyynylle
uudestaan.

-Ilpo Tiihonen-

Tallinnan reissu

2006-10-08T21:52:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti jälleen kerran reissussa.
Matkustin perjantaina Helsinkiin, jonka lämpötila hehkui aurinkoisessa pääkaupungissa jopa kuumana talvimantteliin varautuneelle matkailijalle. Viisana tyttönä olin pakannut sateenvarjon aurinkolasien sijaan, ja kengiksi olin valinnut naiselliset korkkarit. Pääetappini oli Tallinna, jonne meidän Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden - SONK ry:n liittohallitus matkasi Viron Demarinuoria tapaamaan. Kahdeksan hengen delegaatiotamme oli keikkuvan merimatkan jälkeen vastassa paikallinen, vain 21-vuotias Demarinuorten pääsihteeri Gerdt. Matkan aikana perehdyimme Tallinnan kunnallispolitiikkaan, esittelimme omaa toimintaamme, keskustelimme tulevista maalisvaaleista ja monenlaisista yhteistyömahdollisuuksista. Ohessa tulivat Tallinnan tasokkaat ja opiskelijan kukkarolle ystävälliset kahvilat ja ravintolat tutuiksi, mukulakivistä kujista puhumattakaan.. Lauantai-iltana ex-kämppikseni Marjan luokse saapuessani ensimmäinen projektini olikin rakkukoiden puhkominen. Ilta jatkoi tämän jälkeen tovereiden kanssa Helsingin Kalliossa.
Sunnuntaina palasin Jyväskylän kautta kotiin, jossa tapasin ystäväni Mikon.
Tallinnan reissusta jäi monella tapaa hyvä maku suuhun, ja nyt olen monella tapaa paremmin perillä naapurimaan poliittisestä kentästä, joka poikkeaa aika paljon omasta mme. Toivottavasti sosialidemokraatit saisivat paikkamääräänsä nostettua parlamentissä nykyisestä, sillä täysin ilmaisella koulutuksella ja toimivilla sosiaali-ja terveyspalveluilla olisi siellä kipeästi kysyntää.
Itse aion seurata kiinnostuneena erityisesti Tallinnan alueen kehitystä. Nyt joutomaata pullollaan oleva sataman luvattiin näyttävän viiden vuoden päästä tyystin erilaiselta.

Kun pimeys asustaa pääkopassa

2006-10-02T21:42:00.000+03:00

Olen asettunut pimeään kotomaahani Suomeen. Arki rullaa jollakin lailla. Tänään ohjelmassa on ollut mm. työpaikkahakemusten tekoa ja juoksutusta, mielenosoituskylttien tekoa, pyykkäystä ja ruoanlaittoa. Mutt' mikä on, kun alkaa omat ja muiden ihmisten antamat rajat tulla vastaan? Kyse on enemmästä, kuin esimerkkilistani antaa ymmärtää. Tuntuu, että kun saa tehtyä yhden asian ja vedettyä sen yli henkselit muistilapulle, tulee kaksi uutta tilalle. Muita ihmisiä en voi kuitenkaan syyttää, olen tällä hetkellä itseni pahin vihollinen. Toisin sanoen, olen itse kaikki hommani vapaaehtoisesti ottanut, ja toisaalta, en ole aina tehokkain mahdollinen.
Älkää siis ihmiset lukeko tätä blogia hyvän poliittisen jargonin toivossa, sillä sitä ette täältä nyt saa. Ette ainakaan vähään aikaan.
Tarvitsisin lomaa itseltäni, mutta en tiedä, miten sen saan.
Luulen, että alan vain vähentämään nykyisiä ja tulevia hommia. Itsehoito ja mietiskely kunniaan.

Kotiinpaluu

2006-09-24T20:53:00.000+03:00

Kotona olo Suomessa on alkanut flunssaisissa merkeissä. Flunssaisena sisällä pakotettuna voin nyt sitten kuvata lyhyesti Minskistä paluuni.
Sain passini keskiviikkona 20.9. kello 15 iltapäivällä ja sanoin hyvästit yliopiston väelle. Bussit Vilnaan kulkevat neljältä, joten totesimme paikallisten ystävieni kanssa, että lähtö siirtyisi suosiolla torstaille.

Kävimme Olgan kanssa hankkimassa minulle lipun seuraavan päivän Vilnan bussiin, jonka jälkeen laskin hänet koulutöidensä pariin.
Olin luvannut tytöille juhlistaa passin takaisin saamista ja tein sen nauttimalla pullollisen paikallista, järkyttävän pahaa Bela-Kolaa ja purkillisen caramellijäätelöä koleassa huoneessani. Niiden ohella ilta kului syventyessä Bertnand Russelin ajatuksiin mm. opettajien tehtävistä (Filosofiaa jokamiehelle, 1950). Matti Hyvärisen matkaseurakseni ottaman kirjan "Ja alussa oli liike" jätin sen sijaan tällä erää rauhaan. Yöni nukuin hyvin nähden unta sukulaisistani ja perheestä ja kavereista. Aamulla olinkin onnellinen nainen.

Viimeisenä päivänäni nautitun epäterveellisen jämäaamiaisen ja suihkun jälkeen kävin internetissä. Sen, ja parin tärkeän puhelinsoiton jälkeen suuntasin Kamarovka-markettiin omin päin ostoksille. Halusin ostaa jotakin hyvää syötävää ystävilleni viimeisen päiväni kunniaksi. Tuijottelin aikani erilaisia täytekakkuja, mutta tyydyin lopulta pulliin niiden helpon tarjoitavuutensa vuoksi. Poistullessa etsin Ihmisten Ystävyys -nimistä puistoa (käännetty englanniksi People's Friendship Park), mutta jätin matkani ajan puuttetta peläten kesken. Sen verran kuitenkin näin, että puiston viereen oltiin rakennettu upouusi McDonald's.

Yhden aikaan Nastya, Nadja, Olga ja Olga U. tulivat kylään auttamaan tavaroiden kantamisessa ja vieden osan omaisuudestani mukanaan muistutamaan koteihinsa minusta. Lahjaksi sain kalliihkon, Valko-Venäjästä englanniksi kertovan esitteen. Bussille minua lähtivät saattamaan Olga U. ja Nadja ja loput menivät haikein mielin tilastomatematiikan tunnillle. Kantamaan tavaroita kutsuttiin luokan isoin, gastamainen poika Max. Matka hiottavan raskaan rinkan, erillisen makuupussin ja kirjoilla sekä eväillä lastatun irtolaukun kanssa ihmisten täyttämässä metrossa ei ollut erityisen helppo, mutta selvisimme siitä neljän sakkina ulos. Minulle suurin vaikeus oli henkinen; suuri outouden tunne, kun joku muu auttaa kantamalla kaikki tavarasi.
Jäähyväiseksi sain Maxilta halauksen ja tytöiltä kyyneleitä ja lupauksen, että he jäisivät ikävöimään minua. Pyydystin lentomuurahaista bussin ikkunalasista Nadjan ja Olgan kuuliaisesti odottaessa, että bussi lähtisi liikkeelle.
Niin tehtyään syvennyin maisemien tuijotteluun.

Neljältä lähtenyt bussi saapui puoli tuntia myöhässä, puoli yhdeksän maissa Vilnaan. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä bussi Tallinnaan lähtisi vasta kello 22. Lisäksi olin matkan aikana ehtinyt saada yhden uuden ystävän, Tonyan, ja häneltä lahjaksi miniruukussa olevan ruusun.
Syy myöhästymiseen olivat tullimuodollisuudet Valko-Venäjä-Liettua -rajalla, jotka sujuivat tällä erää kankeasti. Lisäksi passeja toisaalla tarkastettaessa vessoille olisi ollut käyttöä. Koska kuski ei ollut antanut tähän meille, passeja odottaville lupaa, kärvisteli joukkio bussissa kärsivällisesti niitä odotellen.

WC:hen ei kuitenkaan ollut vielä asiaa, sillä toisessa tarkastuspisteessä tarkastettiin passien lisäksi matkatavarat. Minun vuoroni tullessa kohdalle tavaroita tarkastanut henkilö ei muista poiketen kuitenkaan ollut kiinnostunut tavaroistani, vaan pyysi näyttää passini hänelle. Näin tehtyäni hän selkeällä englannilla hän kysyi minulta, mitä ihmettä oikein tein Valko-Venäjällä, johon minä hermostuksissa naurahdin, että taisin tosiaan olla vähän hullu tehdäkseni niin. Mies yhtyi tähän nauraen ja jatkoi leppoisasti kyselyitään: Kuinka pitkään olin maassa, ja olinko opiskelija. Olin hämmentynyt miehen käytöksestä ja aivan varma, että kohta vi*****u päättyisi ja minut vietäisiin toiseen huoneeseen kovisteltavaksi.
Lopulta oli pakko uskoa miehen olevan vain ystävällinen, sillä hän päätti keskustelumme sanoihin: "Come back next year!".

Kun kaikki EuroLinesin bussimatkustajat olivat prässin läpi puristettuja, vei bussi meidät etemmäksi rajalla Fax free -butiikkialueelle. Wc ja viinakaupat löysivät meistä käyttäjänsä.
Vilnaan saapuessa oli kuin olisi saapunut toiselle mantereelle; ainakin asiakaspalvelun suhteen. Ihmiset puhuivat englantia, eivät hyvin, mutta ainakin yrittäen palvella. Sain bussiasemalta ongelmitta lipun jatkoyhteydelle, vatsan täyteen ruokaa bistrossa ja englanninkielisiä lehtiä yläkerran marketista.
Yöllinen bussimatka Tallinnaan olisi ollut täydellinen ilman erästä keski-ikäistä humalaista liikemiestä, joka seurankipeänä yritti terrorisoida jokaista matkustajaa lähistöltään. Nyrkinheiluttaminen tepsi, ja varpaani saivat rauhan tältä hiveltäjältä loppumatkaksi.
Bussi oli Tallinnan D-Satamaterminaalissa aikatauluaan aikaisemmin, joten pääsin loikkamaan suoraan kello kahdeksan Tallinkiin. AutoExpress oli perillä Helsingissä 9.45., josta jatkoin bussiin numero 15. Bussissa pääsin itse pitkästä aikaa olemaan auttaja, kun kuski ei osannut lukuisille turisteille vastata sanaakaan englanniksi bussin reitistä taikka hinnoista. He kaikki tahtoivat rautatieasemalle, joten lupasin, että he pääsivät nopeasti perille seuraamalla minua bussista metroon, ja nousemalla pois samalla pysäkillä, kuin itse.
Kuopioon lähtevään junaan nousin tunnin odottelun jälkeen 11.12. ja olin perillä 15.45., hieman alle vuorokausi siitä, kun olin lähtenyt Minskistä. Kalliiksi ei paluu muodostunut, sillä liput Minsk-Kuopio-välillä opiskelijahintaan maksoivat yhteensä vajaan 90 e.
Kuopiossa.. kuljin tavaramääräni alla hitaasti hoippuen rautsikalta suoraan KTY:n toimistolle, jossa pidettiin Demarinuorten piirihallituksen kokous. Sen jälkeen ajoin bussilla Neulamäkeen, jossa otin kuuman suihkun ja kokkasin itselleni täysipainoisen aterian riisistä, pavuista ja tofusta.
Lauantai-aamuna jatkoin SONK:n syyskuun seminaariin Ouluun, jonka päätyttyä yövyin siskoni luona Oulun naapurikunnassa, Oulunsalossa. Sunnuntai-aamun valjetessa pidettiin antoisa, mutta kestoltaan tehokas liittohallituksen kokous, jonka jälkeen minä ja pääsihteeri, toveri Kukkonen, jatkoimme matkaa suoraan Kuopioon, seurakuntavaaliehdokkaille suunnattuun koulutukseen, jossa Kukkonen toimi puhujana, minä osanottajana. SDP:n vaaliohjelmaan nyt tutustuneena, pidän sitä onnistuneena.
Vaaleihin ja poliittisen toimintaan liittyen hommaa tuntuu paluultani kertyvän kiihtyvällä tahdilla lisää, mikä on toki hyvä asia. Ensi viikon kalenteri näyttää nyt kuitenkin olevan niin täynnä, että joudun tässä nyt vähän pähkäilemään, että missä vaiheessa ehtisin sairastamaan "parhaiten"..
Blogia yritän kuitenkin kirjoittaa entistä säännöllisemmin. Sillä kun tuntuu olevan henkilökohtaisesti saamani palautteen mukaan yllättävästi lukijoita.. :)

Blogin kuvassa, joka on otettu tiistaina 19.9.2006, olen minä Olga U.:n asunnolla, ja yritän raastaa perunoita ohukaistaikinaa varten. Thank you, Nastya for the photo!

Epaonnen paiva?

2006-09-19T21:51:00.000+03:00

Lauantai on epaonnenpaivasi, sanoi Olga minulle tanaan ruokapoydassa dranikeja, paikallisia perunaohukaisia nauttiessa, kun olin hetkea aiemmin kertonut hanelle miten loukkasin vasemman polveni muutama paiva sitten liikennevaloihin rahmalleen lentaessani. "Miten niin?", kysyin hanelta ja han vastasi, etta no, sita edellisena lauantainahan havitit pankkikorttisi.
Tosiaan, minulle on sattunut taalla lyhyessa ajassa niin paljon kaikenlaista, etta pitaisin parempana ilmausta "huonon onnen viikko" tai "huonon onnen kuukausi". Tassa muutamia esimerkkeja 13 paivan sisalla tapahtuneista asioista:

Kun pyydat paikallista korjaamaan huoneesi ovenkahvan, he korjaavat lukon. Kun unohdat ottaa korttisi automaatista, epailee pankki kortin olevan laiton, eika anna sita takaisin. Kun pyydat asuntolan henkilokuntaa edelleen korjaamaan kahvan ja kahvan lisaksi sahkopistokkeen, edelleen, he unohtavat korjata ensiksi mainitun. Sitten toinen kaupankassa yrittaa rahastaa suklaalevyn "varmuuden vuoksi" kahdesti, kun taas nettikahvilan pitaja antaa liian vahan vaihtorahaa. Kerran minua ei meinattu laskea takaisin hostiini, kun tati ei tunnistanut minua uunituoreesta opiskelijakortin valokuvasta.

Kuten huomaatte, hammastenkiristelya on riittanyt. Nama ei kuitenkaan ole mitaan verrattuna siihen, etta paasyyni maahantuloon: tyoskenteleminen ulkomailla ja tyokokemuksen saaminen, ei ole toteutunut.
Puhun asiasta jo menneessa muodossa. Kun ilmoitin yliopiston kv-asioista vastaavalle ihmiselle eilen, etta haluan palata, kauppatieteiden tiedekunta paatti lopulta jarjestaa tyota ja maksaa palkkaakin.. He vaan kuulemma olivat odottaneet, etta toimittaisin omalta koulultani paperin, jossa mainitaan tyotehtavat, jotka minun tulee tayttaa.. Eli he ovat koko ajan halunneet, etta mina annan heille tehtavat, jotka he antavat sitten minulle. Katevammasta systeemista en ole viela kuullut. Totuus lienee kuitenkin toinen.
Minua on siis koko tama paiva houkuteltu jaamaan, ja epailen, etta syy ei ole niinkaan huoli minusta, vaan pikemminkin koulun maineesta.
Olen kuitenkin tehnyt itseni ja tyohaluni mielestani alusta saakka selvaksi ja odottanut liiankin karsivallisena. Haluankin palata nyt kotiin, siella kun hommaa riittaisi. Ironia jatkuu, silla lahtoani ei ole suinkaan tehty helpoksi: Koulu on toimittanut passini kaupungille rekisteroitavaksi. Rekisterointi suoritetaan kaikilta Minskiin saapuville ulkomaalaisille. On vain niin, etta koulu on itse vitkutellut passin eteenpain lahettamisessa, ja nyt paivamaara, jolloin passi kuuluisi saada takaisin, vain siirtyy ja siirtyy. Ja silla valin mina hengailen upeassa Minskissa, tylsistyneena, kielitaidottomana ja siipirikkona.
Epaonnen kuukausi minulle: ehka, mutta heraa vain kysymys millaista on sitten paikallisten elama?